Quantcast
Channel: Cebicin keittiö
Viewing all 421 articles
Browse latest View live
↧

Ohraryynirieska

March 21, 2017, 2:29 am
$
0
0
Ohraryynirieska tehdään rikotuista ohrasuurimoista, niistä syntyy myös ihana uuniohrapuuro

Kotona leivottu leipä, sämpylät ja rieskat ovat herkullisia ja sellaisia tulee leivottua usein, sillä samalla yleensä saa käytettyä hyödykseen erilaisia jämiä maitotuotteista kasviksiin. Tällä kertaa piimäpurkki meinasi vanhentua, joten päätin kokeilla rieskantekoa pitkästä aikaa, varsinkin kun niitä ohraryynejä löytyi kaapista. Ohraryynejä tuli ostettua talvella, kun mieleeni muistui koulussa tarjottu ihanan pehmeä ohrapuuro mehukeiton kera, jota onkin tullut sittemmin keiteltyä pariin otteeseen. Kaivelin tämän oheisen reseptin arkistoistani, resepti on alun perin lähtöisin mummoni reseptikokoelmasta. Maku oli juuri niin hyvä, kuin muistelinkin sen olleen, vaikka edellisen kerran sitä olin syönyt ehkä vuonna 2007. Rieska upposi syöjäkuntaan kuin lämmin veitsi voihin, ettei edes pakastimeen sitä hätävara-aamupalaksi riittänyt.
uunipellillinen
rieska
1 l piimää
3 dl rikottuja ohrasuurimoita
2 dl kaurahiutaleita
1 prk kermaviiliä
3 kananmunaa
2 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä
3 rkl tummaa siirappia
munavoi
2 kananmunaa
50 g voita
merisuolaa myllystä
Rieska: Mittaa illalla ohrasuurimot ja piimä suureen leivontakulhoon, jätä kulho tekeytymään yön yli huoneenlämpöön hyvin peitettynä. Lisää seuraavana päivänä turvonneeseen suurimoseokseen loput aineet, sekoita tasaiseksi massaksi. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Paista 250-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia eli kunnes pinta on tummapilkullisen ruskea ja taikina on kypsynyt. Tarjoile rieska hieman jäähtyneenä munavoin tai voinokareen kanssa. Rieska säilyy jääkaapissa useita päiviä.
Munavoi: Laita kananmunat pieneen kasariin ja mittaa päälle kylmää vettä, kunnes kananmunat peittyvät. Keitä kananmunia miedolla lämmöllä n. 8 minuuttia. Kaada vesi pois kasarista ja valuta päälle kylmää vettä, jäähdytä kananmunat. Kuori munat ja hienonna ne kulhossa haarukalla painellen, sekoita joukkoon pehmennyttä voita ja mausta suolalla. Tarkista maku ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Vinkki: kananmunien ei tarvitse olla täysin kypsiä munavoihin käytettäessä, vaan keltuainen saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.

Ohraryynirieska maistuu ihanalle ja toimii hyvin niin aamupalana kuin iltapalanakin.
Kylläpä oli hyvää! Maistui ihan mummon tekemältä ja varsinkin tämä herkku toi paljon hyviä muistoja mieleen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Joskus muuten Marttojen kurssilla tehtiin rouskurieskaa, idea oli samanlainen mutta taikinaan laitettiin huuhdeltuja suolattuja rouskuja (pakastetutkin käyvät), kunhan puristelee nesteet niistä hyvin pois ennen taikinaan lisäämistä.

Ohraryynirieskan resepti on julkaistu helmikuun alussa Heilin ruokapalstallani.
↧
Search

Kurpitsakeitto vuohenjuustolla ja pekonilla

April 27, 2017, 1:36 am
$
0
0
Kurpitsakeitto saa makua vuohenjuustosta ja pekonista

Tätä keittoa teimme ystävieni kanssa jo syksyllä, kun vietimme kaveriporukan illallisia ystäväni kotona. Keitto oli tehty vain kurpitsasta, sillä jatkeeksi varatut perunat unohtuivat pöydälle. Tämä keitto oli kolmen ruokalajin ateriamme alkupala. Pääruoaksi nautimme naudan paahtopaistia uunijuureksien ja pippurikastikkeen kera. Keitto oli ihanan makuista ja sopi keveytensä ansiosta oikein hyvin alkupalaksi. Keitot on kiva koristella jollain herkuilla ja tällä kertaa päälle päätyi kurpitsansiemenet, pekonisilppua ja vuohenjuustoa.
6 annosta

2-3 pientä oranssia kurpitsaa
3 sipulia
4-6 valkosipulinkynttä
3 oksaa tuoretta rosmariinia
6 oksaa tuoretta timjamia
vettä
kasvisliemikuutio
chiliä
mustapippuria
suolaa
4 dl kuohukermaa
koristeeksi
280 g pekonia
300 g hyvää vuohenjuustoa
kurpitsansiemenet (ohje käsittelyyn täällä)
Kuori ja paloittele kurpitsa isohkoiksi lohkoiksi. Huuhtele kurpitsapalat. Laita kurpitsat kattilaan, lohko joukkoon kuoritut sipulit ja lisää valkosipulinkynnet kuorittuina kokonaisina mukaan. Mikäli haluat keittoon potkua, laita mukaan kuivattuja chilejä makusi mukaan (nämä olivat ystävieni kasvattamia) tai käytä 1-2 palkoa tuoretta chiliä. Poista tuoreista chileistä vaaleat kannakkeet ja siemenet, pilko ne isohkoihin paloihin. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Mausta keittopohja kasvisliemikuutiolla ja tuoreilla yrteillä. Anna porista liedellä, kunnes kurpitsat ovat kypsyneet, sekoita välillä ettei se pala pohjaan. Nouki yrttien rangat pois keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää mukaan tarpeen mukaan suolaa sekä reilusti mustapippuria. Kaada joukkoon ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa ja annostele lautasille. Koristele annokset paahdetuilla kurpitsansiemenillä, paistetulla ja valutetulla pekonilla (mausta suolalla ja pippurilla) sekä vuohenjuustokuutioilla. Halutessasi voit lorauttaa pinnalle vielä kevyesti hyvää oliiviöljyä.

Kurpitsakeitto maistuu vahvasti kurpitsalle. Ripotteeksi pinnalle sopii vuohenjuusto ja pekoni.
Herkullista oli! Maku ja rakenne oli todella pehmeä, sillä kurpitsa soseutuu hyvin hienojakoiseksi. Perunaa tämä ei edes kaivannut, mutta halutessaan sitä voi laittaa myös mukaan. Kurpitsana oli meillä ns. halloween-kurpitsa, talvikurpitsaksikin sitä taidetaan kutsua. Keiton voi tehdä myös myskikurpitsasta, jota on ympäri vuoden kaupoissa saatavilla. Halutessasi lihattoman version, jätä pinnalle ripoteltava pekoni pois. Tarvittaessa keiton makua voi pyöristää lorauksella hunajaa.
↧
↧

Mustajuurikeitto vuohenjuustokreemillä

May 9, 2017, 1:39 am
$
0
0

Voikukansukuinen mustajuuri on maan alla kasvava juures, joka maistuu hienostuneen hempeälle. Makua ei kannata piilottaa vahvojen makujen alle, vaan nauttia sen herkästä pehmeydestä lähes sellaisenaan. Mustajuuresta irtoaa maitiaisnestettä, joka tummuttaa juureksen nopeasti. Tummumisen saa ehkäistyä sillä, että juuret kuoritaan juoksevan veden alla ja ne laitetaan välittömästi sitruunalla maustettuun veteen. Sitruunavedessä voi keittää mustajuuret, jolloin niihin tulee pieni kirpakkuus - mikäli et ole sitruunan ystävä, niin laita juuret kiehumaan uuteen maustamattomaan veteen. Tämä keitto oli oikein ihanan makuista ja vuohenjuustokreemi sopii siihen todella hyvin. Innoittajana kreemiin toimi ystäväni kanssa ystäväillallisille kokattu kokonaisuus "mustajuurta kolmella tapaa", jossa keitto valmistettiin mustajuuresta, päälle pikkelöitiin mustajuurta ja kokonaisuus kruunattiin pehmeällä mustajuuri-vuohenjuustokreemillä. Siihen vivahtava resepti löytyy täältä punajuuresta valmistettuna. 
2-4 annosta
keitto
1 pkt mustajuuria (n. 300 g)
½ sitruuna
vettä
½ kasvisliemikuutio
1 varsi tuoretta rosmariinia
2 dl kuohukermaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vuohenjuustokreemi
½ dl kuohukermaa
1 varsi tuoretta rosmariinia
n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa
tarvittaessa ripaus suolaa
Pese, kuori ja huuhtele mustajuuret juoksevan veden alla. Laita ne kattilaan, jonne on puristettu puolikkaan sitruunan mehut. Mustajuuret tummuvat todella nopeasti, jonka takia ne pitää kuoria veden alla ja sitruunavesi estää myös tummumisen. Keitä mustajuuret kasvisliemikuutiolla sekä rosmariininoksalla maustetussa sitruunavedessä kypsiksi, noin 15 minuuttia. Valuta hieman keitinvettä pois, jos sitä näyttää olevan paljon. Poista rosmariininoksa ja mahdolliset irronneet lehdet ja aja keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää kattilaan kuohukerma ja surauta vielä sauvasekoittimella kuohkeaksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita (pyöristä makua tarvittaessa pienellä määrällä hunajaa). Kuumenna keitto kiehuvaksi.
Valmista keiton poristessa vuohenjuustokreemi. Kuumenna kerma pienessä kattilassa kiehuvaksi rosmariininoksan kanssa ja anna keitoksen jäähtyä. Poista rosmariini ja sulata joukkoon pehmeää vuohenjuustoa. Tarvittaessa kuumenna kreemiä varovasti hellalla, jos vuohenjuusto ei sula muuten. Mausta tarvittaessa ripauksella suolaa. Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle lusikallinen kreemiä sekä pieni tupsu rosmariinia. Tarjoile välittömästi.
Keittoa riittää neljälle henkilölle alkupalana tai kahdelle hengelle pääruokana.
Maukas mustajuurikeitto ja saa lisämakua vuohenjuustokreemistä

Ihanaa! Niin pehmeän samettista ja maukasta! Tuo kreemi oli kyllä ihan älyttömän hyvää ja kuinka nopeasti saa jotain koristusta tehtyä tavallisen keiton pinnalle. Miksei se maistuisi muidenkin sosekeittojen pinnalle annosteltuna... Mie dippailin keittoon ruislastuja, jotka toivat mukavaa rousketta lopputulokseen. Lisukkeena maistuu myös hapankorppu tai hyvä leipä.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani toukokuun alussa.
↧

Herkkusienirisotto

May 10, 2017, 1:47 am
$
0
0
Herkkusienirisotto on ihanaa!

Oma suosikkirisottoni sisältää joko erilaisia sieniä tai vihreää tankoparsaa. Myös sipulia risotostani löytyy, sillä se tuo ihanaa makua riisipohjaan ja pyöristää makuja kivasti. Risottoon kuuluu olennaisena osana happoa tuova valkoviini, mutta halutessaan sen voi korvata kasvis-, liha, kala-, sieni- tai kanaliemellä, tarvittaessa joukkoon voi puristaa hieman sitruunamehua. Valkoviiniä ei tule käyttää kuin ensimmäisessä vaiheessa riisiin, muutoin sen maku jää liian teräväksi ja lopputuloksesta ei tule niin hyvä. Itse käytän yleensä alkoholitonta valkoviiniä risotossa, koska viinejä ei tule nautiskeltua tässä talossa muuten kuin korkeintaan kuohuvan muodossa. 
Risoton valmistamisessa A ja O on koko ajan sekoittaminen, että riisi muhjuuntuu hieman. Samoin lientä lisätään vähitellen, jolloin sen määrän voi säännöstellä ruokaan sopivaksi. Mieluummin kuitenkin liian paljon kuin liian vähän! Lopussa joukkoon lisätään reilusti parmesaanijuustoa raastettuna, joka osaltaan tukevoittaa risoton rakennetta melkoisesti - juustossa kun ei voi koskaan säästellä. Halutessaan lopussa ruokaan voi lisätä myös voinokareen, lorauksen kermaa tai nokareen ranskankermaa, jos rakenne näyttää liian tiiviiltä. Tämä ei ole ehkä sitä aidointa italialaista, mutta maistuvaa joka tapauksessa. Ja ainahan keittiössä uuden kokeileminen on sallittua!
2 annosta

3 rkl voita
200 g tuoreita herkkusieniä
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
3 rkl voita
1½ dl risottoriisiä (arborio)
½ sipuli hienonnettuna
1 dl (alkoholitonta) valkoviiniä
n. 6 dl kasvis- tai kanalientä
75 g parmesaania raastettuna
tarvittaessa ripaus merisuolaa
lisäksi valkosipulilla ja persiljalla maustettua broilerin filettä
Puhdista herkkusienet pienellä harjalla rapsuttamalla. Pilko ne jalkoineen kuuteen osaan. Kuori ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Raasta parmesaani. Kiehauta pienessä kattilassa vesi ja lisää siihen kasvis-, kantarelli- tai kanafondia, pidä liemi kiehuvana kokkailun ajan. Kuumenna kasarissa nokare voita ja paista sienet kovalla lämmöllä ruskeiksi, mausta mustapippurilla ja kevyesti suolalla. Siirrä sienet lautaselle odottamaan.
Putsaa kasari ja kuumenna siinä uusi reilu nokare voita. Kumoa risottoriisit kasariin ja kuullota ne kevyesti silputun sipulin kanssa, riisit ja sipulit eivät saa ruskistua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää kauhallinen kerrallaan kiehuvaa lientä riisin joukkoon ja sekoittele kermaisen rakenteen aikaansaamiseksi. Kun liemi on imeytynyt riisin joukkoon, lisää seuraava kauhallinen. Jatka näin, kunnes riisi on lähes kypsää (al dente) ja rakenne on puuromaisen valuvaa. Lisää joukkoon raastettu parmesaani, mausta ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele risotto lautasille ja nosta päälle halutessasi paistettua ja siivutettua broilerin filettä. Koristele annokset tuoreyrteillä ja raastetulla parmesaanilla.
Vinkki: Herkkusienien sijaan voit käyttää ruokaan metsäsieniä, kuten kantarelleja tai herkkutatteja. Herkkutattirisoton mausteeksi käy loraus espressokahvia! Mikäli keittiöstäsi löytyy tuoretta timjamia, se sopii risottoon mainiosti.

Herkkusienirisoton kanssa tarjoilin yrteillä ja valkosipulilla maustettua broilerinrintaa
Oikein maistuvaa risottoa oli! Tykkään kyllä sienten ja sipulin mausta kovasti, eikä tuo broilerikaan hullumpi lisä ollut ruokaan. Risoton valmistaminen on kyllä taitolaji ja tunnustan, etten vieläkään tee sitä tarpeeksi valuvaksi ja ehkä toisaalta tarpeeksi al denteksikään. Hyvää se silti on. Kunnon risotto poikkeaa kyllä koulussa tarjoilluista nakki-hemapa-virityksistä kuin yö ja päivä. Eli pitkäjyväiset riisit voi risoton kohdalla unohtaa kaappiin ja ottaa käyttöön risottoriisin. Risottoriisiä saa nykyään pikkukaupoistakin ja paketti on to-del-la riittoisa. Niin ja risotto on mainio lisuke erilaisille ruoille, kuten broilerille tai lohelle, mutta se käy sellaisenaankin ateriaksi. Mikä on siun oma lempparirisottosi?
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani maaliskuun alussa.
↧

Karitsan sisäfile, bataattipyre ja punaviinikastike

May 13, 2017, 2:02 am
$
0
0


Karitsaa ja lammasta tulee syötyä lähinnä pääsiäisen seutuun, vaikka se on oikein oivaa ruokaa muulloinkin. Erityisesti karitsa valmistuu hyvin nopeasti, isommat paistit tai lammas muhivat syöntikuntoon muutamassa tunnissa. Tällä hetkellä kaupoista saa hyvin tuorelihaa, mutta onneksi sitä saa vähintään pakastettuna. Jos et ole vielä maistanut, niin nyt kannattaa! Lampaanlihalle hyviä makupareja ovat mm. rosmariini, timjami, valkosipuli, kahvi, minttu, fetajuusto ja raikas sitruuna. Herkuttelin pääsiäisenä niin perinteisellä hitaasti haudutetulla isäni marinoimalla lampaanpaistilla, mokkakastikkeella, valkosipulikermaperunoilla ja minttuhyytelöllä kuin näillä supernopeasti kypsyvillä sisäfileillä, joille keittelin kiireettä oman punaviinikastikkeen. Osa karitsanlihoista odottaa vielä pakastimessa tulevia kokkauskertoja, joten yksi fileepaketti on varsin riittoisa eikä hintakaan onneksi ole paha. Ja parhaimmillaan liha on lähellä tuotettuna!
2 annosta
marinadi karitsalle
4 karitsan sisäfileetä
½ dl rypsiöljyä
½ dl balsamiviinietikkaa
½ sitruunan mehu ja kuori
2 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
paistamiseen voita
tarvittaessa suolaa ja pippuria
Pyyhi fileet kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa puolikkaasta kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti fileiden joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että fileet maustuvat tasaisesti. Nosta fileet marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi. Kuumenna hyvä paistinpannu kuumaksi, paista fileet runsaassa voissa nopeasti, noin minuutti, molemmilta puolilta. Nosta fileet vetäytymään folioon.
punaviinikastike
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl voita paistamiseen
3 rkl ruokokidesokeria (tai muscavadosokeria)
½ dl balsamiviinietikkaa
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia viherpippureita
1 tl kokonaisia rosépippureita
3 laakerinlehteä
1 pll (7,5 dl) punaviiniä
7,5 dl lihalientä
(tummaa maizena-kastikesuurustetta)
2 rkl voita kastikkeen kiillottamiseen
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
bataattipyre
n. 700 g bataattia
3 rkl voita paistamiseen
2-3 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
nokare voita viimeistelyyn
Kuori bataatti kuorimaveitsellä ja huuhtele se. Pilko bataatti sormenpään kokoisiksi paloiksi. Kuullota kasvikset laakeassa kasarissa voin kanssa, kunnes ne saavat hieman paahteisen värin. Kaada bataattipalat kattilaan ja kaada päälle kaksi desiä kermaa sekä ripaus suolaa. Hauduttele miedolla lämmöllä kypsäksi, n. 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa kermaa, seoksen tulee näyttää keittyessään muhennosmaiselta eikä lillua nesteessä. Soseuta bataatti sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon nokare voita. Pidä kuumana tarjoiluun saakka, varo polttamasta pohjaan.
parsa
½ nippu tuoretta vihreää parsaa
merisuolaa myllystä
Huuhtele parsat juoksevalla vedellä. Taita parsaa tyvestä, jolloin kuiva puumainen osa napsahtaa poikki. Leikkaa kanta siistiksi. Kuumenna pienessä kattilassa vettä ja keitä parsoja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä juuri ennen tarjoilua. Kaada napakoiksi jääneistä parsoista vesi pois, etteivät ne kypsy liikaa. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla tai hammastikulla varresta.
Kokoa annokset: nosta lautaselle muutama parsa, nokare bataattipyrettä ja karitsanfileet. Kaada lautaselle fileiden juureen kastiketta. Mausta fileet tarvittaessa sormisuolalla ja mustapippurilla. Koristele annos parilla oksalla tuoretta timjamia. Tarjoile välittömästi.
Karitsan sisäfile, bataattipyre, parsa ja punaviinikastike
Tämä oli varmaan kaikkien aikojen onnistunein ateria, jonka olen koskaan valmistanut! Makua, rakennetta, väriä ja ulkonäköä riitti, lihaan sattui kerrankin sopiva kypsyys (medium) ja nälkäkin lähti. Tuo postauksen kansikuva on jaettu Instagram-tililläni jo heti pääsiäisen jälkeen ja itse ohjeet olivat Karjalan Heilin ruokapalstallani huhtikuun loppupuolella.
PS: Lammas ja karitsa eivät maistu villasukalle!
↧
↧

Aura-kasvismuffinit

May 14, 2017, 2:06 am
$
0
0


Nämä herkulliset muffinit suunnittelin aiemmin keväällä, kun kehittelin leivottavaa kansalaisopistolla pitämälleni kakkukurssille. Teimme muffineista paria eri versiota ja ne olivat oikein maukkaita suuntaan jos toiseen tuunattuina. Resepti on helppo ja nopea toteuttaa myös yllätysvieraille, sillä muffinien täytteeksi käy mitä vaan kaapista löytyy ja yleensä perusraaka-aineet löytyy aina kaapista (kermaviilinkin voi korvata vaikka maidolla). Jos valmistat muffineita juhliin, voit paistaa ne jo edellisenä päivänä ja laittaa yön yli jääkaappiin odottamaan tarjoilua, parhaita ne kuitenkin ovat pian paistamisen jälkeen. 
12 kappaletta

125 g voita
2 kananmunaa
½ tl suolaa
200 g kermaviiliä
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ pkt aurajuustoa
1 kevätsipuli varsineen
n. 50 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 tl kuivattua timjamia
n. 2 dl juustoraastetta
Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat, suola ja kermaviili kevyesti voin joukkoon vispilällä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan isolla lusikalla hämmentäen, älä vatkaa. Valuta öljyyn säilötyt aurinkokuivatut tomaatit (käytä valmista kuutiota tai hienonna tomaatinpalat pieneksi silpuksi), hienonna kevätsipuli varsineen pieneksi silpuksi ja murustele aurajuusto. Sekoita makuaineet taikinaan, lisää mukaan myös timjami. Jaa taikina 12 muffinivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta sekä halutessasi yrttiä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoa haaleina. Muffinit kestävät hyvin jääkaapissa seuraavaan päivään.
Vinkki: Korvaa aurajuusto fetajuustolla tai muulla mieleisellä juustolla (raasta juusto tarvittaessa), vaihda tomaatti hienonnettuun paprikaan tai käytä mukana esim. hieman metwurstia. Makuaineita ei kannata käyttää liikaa, eli mittasuhteet on huomioitava. Samoin useat kosteat raaka-aineet yhdessä, kuten paprika ja aurinkokuivattu tomaatti, voivat löysyttää taikinaa liiaksi eikä se paistu kunnolla. Joten vanha sanonta ”less is more” pitää paikkansa leivonnassakin!

Aura-kasvismuffinit
Ihania! Todella nopeita tehdä ja maistuu hyvältä niin aamupalana, välipalana kuin iltapalana. Tai tarjottavana juhlapöydässä, illanistujaisissa, salaatin lisukkeena tai eväänä... Kokeilin laittaa osaan metwurstia ja hyvää oli niinkin, samoin paprikalisää testasin. Taikina jää ihan hitusen kiinni paperivuokiin, joten sitä ei kannata säikähtää. Ja nämä muffinit ovat mainio keino päästä eroon jääkaapin jämistä! Erilaiset juustot, leikkeleet, kasvikset, säilykkeet ja yrtit uppoavat näihin hyvin.
Muffiniresepti on julkaistu tämän viikon Karjalan Heilissä ruokapalstallani.
↧

Ilosaarirock 2017

July 14, 2017, 2:28 am
$
0
0

Terveisiä taas Ilosaarirockista! Se on #kesänparasviikonloppu eli Ilosaarirock nyt! Omalta osaltani vietän rokkia jo 17. kertaa putkeen. Vastahan sitä ensimmäisen kerran teininä saapui alueelle isän kyyditsemänä ja aloitti ensimmäisen talkoovuoronsa rannekepisteellä.  Sittemmin on tullut tutuksi niin järkkärihommat, check-in ja nämä kirjoitusjutut. Tälle vuodelle festari muutettiin kolmepäiväiseksi ja nyt perjantaina noin kello 18.30 mennessä olen kerennyt jo näkemään Happoradion ja kuulemaan myös Jenni Vartiaista samalla, kun olimme syömässä. Erityisesti tältä illalta odotan Insomniumin keikkaa, jossa veivataan Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Paljon on vielä viikonloppuna hyviä keikkoja edessä ja odotan innolla sitä, mitä viikonloppu antaa eteen.
Ensimmäisenä kuitenkin oli vaellettava koko festarialueen ympäri ja tutkailtava, mitä kaikkea on tarjolla. Ruokapuolihan se ruokabloggaria kiinnostaa ja niinpä kävin kurkkailemassa eri kojujen tarjontaa. Tosin jo Ilosaarirock 2017 -mobiilisovelluksesta olin bongannut parhaat jutut etukäteen ja niistä kirjoitin keskiviikkona Heilin ruokasivulle. Nyt voi tehdä täsmäiskuja mielenkiintoisiin paikkoihin ja myös VIP-teltta tuntuu tehneen muutoksia tarjontaansa aiempaan nähden. Tässäpä hieman rokkitunnelmia! 
Muista hastagit #ilosaarirock #kesänparasviikonloppu #JNSfood
Ruokatarjoilu on keskitetty päälavan vastapäätä, Linnunlahti Campingin aitaa vasten, Tässä noin neljäsosa kojuista.
Vähän erilaisempaa tarjontaa niiden perinteisten festariruokien sijaan
Kävelyretkellä tuli bongattua kattavasti paikallista purtavaa ja maailman makuja. Kävin ystäväni kanssa syömässä tuttuun tapaan Kerubin ravintolassa, tällä kertaa valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet festaripöytiin. 

Ei joensuulaisia/pohjoiskarjalaisia festareita ilman piirakkaa!
Suomen paras Food Truck on toista kertaa Ilosaaressa ja mukana on viime vuonna miun sydämeni vieneet maa-artisokkaburgerit ja tietysti ihana Mikkolan Risto joukkoineen!

Joen Ruokaprihan myyntipisteeltä saa nyhtöhirveä ja poropullia!

Gastro rulla myy kebab- ja soijarullia

Viettelevä valkosipulintuoksu houkuttelee ruiskojulle ja ainakin näiden annosten nimet ovat lupaavia!

Jälkkäriksi lieksalaista artesaanijäätelöä!

Metelli-teltan anniskelualueelta löytyy pelkkiin viskeihin erikoistunut baari. Maailman savuisin viskikin löytyy. Uskaltaakohan maistaa?

Maailman parasta. Mitäpä sitä muuta maailman parhailla festareilla voisikaan tarjoilla? Rentolava näkyy taustalla, huomenna tuossa kuvasta oikealle jäävällä rannalla tehdään maailmanennätystä naku-uinnissa!

Kyrö Distillery Companyn toinen piste löytyy Kerubin pop-upin kupeesta. Ihanaa!

Kyrö panostaa myös ulkonäköön. Tämä houkutteleva kori olisi kiva myös omassa kodissa!

Ei Kerubin ravintolaa ilman huikeita bataattiraneja ja aiolia. Herkkua!

Kävimme syömässä Kerubin pop-uipissa Tähtiteltan kupeessa. Bataattiranet ei tosiaan petä koskaan ja joka ikisen festarivieraan kannattaa niitä maistaa ainakin kerran viikonlopun aikana. 
Kerubin Jack Daniel's härkää, kesäsalaattia, paahdettua valkosipulipottua. Kastikkeessa Jaskaa.

Alkuruokia ei pop-upissa ollut tarjolla, mutta 250 grammainen härän entrecoté kyllä vei nälän. Kypsyys medium+ oli ihan passeli valinta puuhiilillä paahdetulle lihapalalle. Kastikkeessa olisi saanut olla vahvempi Jack Daniel'sin maku. 
Jälkkäriksi mansikoita, mascarponevaahtoa, marsala-saiirappia ja mustapippurimanteleita. Juomana Panimo Honkavuoren Iloliemi, eli rokille varta vasten tehty luomupils. Toimii!

Maistoin jo reipas kuukausi sitten ensimmäisen kerran Ilolientä, eli Ilosaarirockin virallista nimikko-olutta. Olut on pantu Joensuussa, ei liene kahta kilometriä matkaa rokkialueelle. Tämä jälkkäri oli ihana lopetus aterialle, makoisaa mansikkaa  ja pehmeää mascarponea. Marsala-siirappi oli niin hyvää, että siinä voisi uida.  
Vitamiinit kohdillaan Kyrön Sainio-drinksussa. Tyrniä on käytetty Napuen valmistukseen ja samoin sitä löytyy runsaasti drinkistäkin. Kiitos ja nam!
Taustayhteisöni, So-Up on myös edustettuna rokissa ainakin yhden bloggaajan ja aitalakanoiden muodossa.
Instaan yritän saada tänään vielä kuvia, onnistuin nimittäin siirtämään puhelimesta KAIKKI kuvat mediakeitaan koneelle ja en pääse edes kirjautumaan tietokoneilta sähköpostitileihini googlen tietoturvasyistä. Ja tokihan ne varmuustarkistuksen kaikki muut laitteet ovat kotona ja tietty myös puhelimen latauspiuha... No, onneksi rokkia on vielä kaksi päivää jäljellä!  
Kuullaan ja nähdään! Terkuin Hanna

↧

Kuusenkerkkäjuoma

June 13, 2018, 2:30 am
$
0
0


Villiruoan käyttö on yksi viime aikojen uusista jutuistani, joka on kulkenut mukana enemmän ja vähemmän vajaan kymmenkunta vuotta. Alkupotku innostukseen tuli aikoinaan Villiruokakurssilta, jonka toteutti Pohjois-Karjalan Aikuisopisto ja jossa muut osallistujat olivat ammattikokeja - ja sit siellä olin mie, innokas paikallinen ruokaharrastaja ja -bloggaaja. Vaikka on meidän perheessä aina villiruokaa käytetty, milloin on mökkipolulta napsittu ketunleipiä heti kävelemään opittuani ja milloin mummon kanssa haudukkeita tehden, niin tuolta ammattilaisten joukosta sai paljon uutta oppia. Ja ymmärsi, kuinka monipuolisesti asioita voi ylipäänsä tehdä. Viimeksi villiruokajuttuja kokkailtiin Marttojen kurssilla, josta jäi taas uusia reseptejä kotikäyttöön. Vuosien varrella on tullut kokeiltua kotona vaikka mitä voikukkamarmeladista lähtien ja tänä vuonna kesäkuun alussa käydessäni maalla keräsin koppaan mummolan pihakuusistä kerkkiä. Nyt kuitenkin kokeilin omaa versiotani kuusenkerkkäjuomasta, jonka innoittajana toimi Tiipiin blogista löydetty resepti, tässäpä siis miun versioni, olkaa hyvä. 
vajaa 3 litraa valmista juomaa

7 dl kuusenkerkkiä
2,5 l vettä
1 dl sokeria
1 iso appelsiini
Kerää kuusenkerkät puhtaalta paikalta, puun pohjoiselta puolelta. Käytä ruoanlaittoon mahdollisimman pieniä, tuoreita ja napakoita kerkkiä. Kun keräät muualta kuin omasta metsästä kerkkiä, muista kysyä maanomistajan lupa! Huuhtele kuusenkerkät juoksevalla vedellä. Mittaa kattilaan kerkkien lisäksi kylmä vesi. Keitä kerkkiä 20 minuuttia ja siivilöi liemi. Sekoita kuumaan liemeen sokeri. Pese appelsiini huolellisesti ja käytä mieluiten luomuappelsiinia. Kuori oranssi kuori ohuelti kuorimaveitsellä ja laita kuoriviipaleet kattilaan. Leikkaa appelsiinin hedelmäliha irti valkoisesta kitkerästä appelsiininkuoresta ja lisää kuorettomat hedelmälihat kattilaan. Jäähdytä liemi ja siirrä kattila jääkaappiin yön yli. Siivilöi maustunut juoma ja pullota puhtaisiin pulloihin. Tarjoile kuusenkerkkäjuoma kylmänä, halutessasi voit koristella lasit pienellä kuusenkerkällä.

Vinkki: Voit käyttää appelsiinin tilalla kaksi sitruunaa tai yhden ison greipin. Säilytä juoma jääkaapissa ja juontikelpoisena se säilyy muutaman päivän ajan. Kuusenkerkkäjuoman voi myös pakastaa ja tarvittaessa sitä voi lantrata vedellä tai lorauttaa joukkoon tuorepuristettua appelsiinimehua.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 9.6.2018
↧
Search

Britakakku mansikoilla

June 16, 2018, 2:38 am
$
0
0


Rakastan britakakkua yli kaiken! Sen suussasulavan rapea marenki, pehmeä kuohkea kermavaahto ja raikkaat marjat tai hedelmät ovat yhdessä taivaallisen hyvää. Pieni toffeisuuskin kakkuun tulee, kun marengin päällä koristeena olevat mantelilastut saavat hieman paahteisuutta paiston aikana. Britakakku on näyttävä, mutta äärimmäisen helppo valmistaa. Nopeastikin se syntyy, vaikka yllätysvieraiden odottaessa. Halutessasi voit paistaa kakkupohjan jo tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilyttää sen leivinliinalla suojattuna, jolloin marengin rapeus ei kärsi. Tarvittaessa pohjan voi myös pakastaa, josta sen saa muutamassa minuutissa pöytään, kunhan vain täytteet ovat valmiina. Kannattaa ehdottomasti kokeilla britakakkua, jos et ole vielä kerennyt!
Britakakku
n. 10 annosta
kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelilastuja
täyte
n. 300 g mansikka-raparperihilloa tai mansikkahilloa
500 g mansikoita
3 dl kuohukermaa
sokeria tarvittaessa
koristelu
250 g mansikoita
tomusokeria
Vaahdota pohjan voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.
Leikkaa kakkupohja kolmeen yhtä suureen osaan. Nosta yksi levy varovasti kakkuvadille. Levitä päälle hilloa ja kolmasosa kermavaahdosta (jos käytät makeita täytteitä, kermaa ei tarvitse sokeroida). Pilko mansikat pieniksi kuutioiksi ja levitä puolet mansikkakuutioista kermavaahdon päälle. Nosta toinen levy täytteen päälle ja täytä samoin, asettele päälle kolmas levy, vähän kermavaahtoa ja koristele puolitetuilla mansikoilla ja humpsauta päälle tomusokeria. Tarjoile kakku heti täyttämisen jälkeen, ettei marenki pehmene.
Vinkki: Voit leikata kakkulevyn kahteen osaan ja tehdä matalamman ja leveämmän kakun, jolloin sitä on helpompi leikata. Voit jättää päällimmäisen kakkulevyn kermavaahdotta, jolloin kaunis manteli-marenkipinta pääsee paremmin esille eikä marenki kostu. Kakkuun käyvät täytteeksi muut hedelmä- tai marjahillot tai hillokkeet, tuoreet sekä säilötyt hedelmät tai marjat. Kokeile vaikka kesäistä kirsikkaa! Koristeluun sopivat myös minttu, sitruunamelissa ja suklaaraidat. Marengin pinnalle ripoteltavan mantelin voi jättää tarvittaessa pois tai korvata vaikkapa pähkinärouheella, allergiat huomioiden.
Britakakku saa lopullisen silauksen tomusokerihunnulla. Käytä koristeluunkin runsaasti mansikoita.

Täytteeksi britakakkuun – kuten myös muihinkin kakkuihin – sopivat mainiosti eri marjat ja hedelmät tai niiden yhdistelmät. Oma suosikkiyhdistelmäni on mansikka ja raparperi, joista voi keittää itse hillokkeen (kaupasta saa myös valmiita hilloja) ja lopuksi koko komeus kruunataan mansikkakeolla. Jos keität itse raparperihilloa, kokeile sen maustamiseen kanelia tai kardemummaa, myös inkivääri piristää kirpsakkaa raparperia entisestään. Talvisemman version britasta saa käyttämällä vaikkapa säilykemangoa ja tuoreesta passionhedelmästä raaputettua sisusta. Erityisesti makean ja kirpeän yhdistelmät toimivat mainiosti yhdessä!
Raparperihilloke on helppo keittää itse: 5 dl raparperipaloja ja 1 dl sokeria mitataan kattilaan ja kuumennetaan, kunnes raparperit alkavat hajota. Lisämakua saa lisäämällä joukkoon mansikoita pilkottuna tai maustamalla hillon vaniljatangon siemenillä, kardemummalla tai kanelilla. Käytä hilloke jäähdytettynä kakkuun, ettei se sulata kermavaahtoa.
Tsekkaa myös aiempi resepti raparperilla ja mansikalla täytettyyn britaan.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin kesälehdessä 16.6.2018
↧
↧

Superhelpot sämpylät

June 20, 2018, 2:45 am
$
0
0


Suuren suosion viime aikoina ovat saaneet erilaiset kylmäkohotustaikinat, jossa taikinan kohoaminen ja makuuntuminen tapahtuu jääkaapissa. Neste laitetaan silloin taikinaan yleensä kylmänä ja erityisesti sämpylöissä tai leivissä taikinaa ei tarvitse vaivata tai kohottaa ollenkaan ennen paistoa. Tämä resepti onkin saavuttanut jo suuren suosion pääsiäisen aikaan Heilissä julkaistun jutun ansiosta! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, näin vaivattomasti ei sämpylät ole ikinä valmistuneet ja lopputulos on todella herkullinen. Miun rankingissa nämä vetävät ohi jopa pataleivästä!
12 kappaletta

3 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 pss kuivahiivaa
reilu 1 tl suolaa
(½ dl siemeniä, tässä pellavansiemenet)
4 dl kylmää vettä
½ dl rypsiöljyä

Sekoita kaikki kuivat aineet isossa leivontakulhossa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja öljy, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi isolla lusikalla. Vuoraa kulho kauttaaltaan huolellisesti tuorekelmulla ja laita kulho jääkaappiin, jossa taikina saa kohota yön yli. Hyvä kohotusaika on n. 12 tuntia. Kun taikina on kohonnut, ota isolla lusikalla 12 nokaretta leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista sämpylät välittömästi 225-asteisessa uunissa, paistoaika on n. 15 minuuttia. Tarjoile maukkaan valkosipulilevitteen kanssa hieman jäähtyneinä.

Tämä sämpylätaikina on helppo valmistaa vaikka pikkuväenkin tai keittiön vasta-alkajien. Tarvitset vain ison kulhon, desimitan ja ison tarjoilulusikan eikä taikinaa tarvitse vaivata. Voit käyttää taikinaan myös muita jauhoja tai jauhojen suhteita halutessasi, kunhan jauhojen kokonaismäärä säilyy samana (5 dl). Siemenet tuovat sämpylöihin makua ja rakennetta, joten niitä kannattaa ehdottomasti käyttää. Siemeninä voit käyttää mitä tahansa siemeniä, oma suosikkini on joko pellavansiemenet tai auringonkukansiemenet. Taikinantuunausvinkit löytyy kootusti supersuositun pataleivän reseptin yhteydestä.

Mikään ei ole parempaa, kuin uunituoreet sämpylät!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 31.3.2018 ja reseptiä pääsivät ensimmäisenä kokeilemaan kansalaisopiston kurssilleni osallistuneet henkilöt jo helmikuussa. Vinkki: syyskaudelle on tulossa pari vetämääni kurssia Joensuun seudun kansalaisopistolla!
↧

Parsakaalisalaatti

July 7, 2018, 2:49 am
$
0
0


Erilaiset kaalit ovat herkullista ruokaa ja ne sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon. Erityisen hyvältä parsakaalit ja kukkakaalit maistuvat raakana, ilman keittämistä, jolloin ne säilyttävät myös rakenteensa napakkana. Tässä ohjeessa kaalien pienet nuput marinoidaan majoneesipohjaisessa kastikkeessa herkulliseksi salaatiksi. Kastike saa luonnetta omenaviinietikasta, joka taittaa majoneesin rasvaisuutta, mutta lopputulos ei ole pistävän etikkainen, vaan erittäin tasapainoinen ja herkullinen. Kastiketta kannattaa tehdä myös muiden ruokien kastikkeeksi ja lisukkeeksi tai siihen voi vaikka dipata kasvistikkuja!
n. 10 annosta
salaatti
2 parsakaalia
1 kukkakaali
1 iso punasipuli
2 pkt (á 200 g) pekonisuikaleita
kastike
n. 300 g majoneesia (Hellmann’s, vajaa lasipurkillinen)
0,75 dl omenaviinietikkaa
3 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
mustapippuria
koristeluun
yrttisilppua, esim. ruohosipuli
2 dl cashew-pähkinöitä (suolaamattomia)
Pilko parsakaalien ja kukkakaalin kukinnot pieniksi nupuiksi, älä käytä kovia varsia. Silppua punasipuli hienoksi silpuksi. Laita pekonisuikaleet kylmälle paistinpannulle, laita levy päälle ja paista pekonit rapeiksi. Valuta pekoneista rasva ja jäähdytä pekonit. Yhdistä ainekset isossa kulhossa tai kattilassa.
Mittaa majoneesi pieneen kulhoon, sekoita joukkoon omenaviinietikka. Mausta kastike sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike salaatin joukkoon. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna salaatin maustua vähintään pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua, mieluiten yön yli. Sekoita salaatti sekaisin ja lisää osa cashew-pähkinöistä, ripottele loput pähkinät ja yrttisilppu salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grilliruoan lisukkeena tai ruokaisana välipalana hyvän leivän kera. Salaatti säilyy mainiosti pari päivää jääkaapissa.
Kesäisessä salaatissa maistuu parsakaali ja kukkakaali, salaatti maustuu meheväksi majoneesipohjaisesta kastikkeesta

Parsakaalisalaattia tulee todella iso annos tällä ohjeella, joten tarvittaessa puolita ainesmäärät. Voit korvata cashew-pähkinät muilla pähkinöillä tai jättää kokonaan pois. Reseptissä on tarkoituksella käytetty valmiita pekonisuikaleita, koska ne ovat siivuja paksumpia ja säilyttävät näin paremman rakenteen salaatissa. Pekonin voi korvata myös kalkkunasta tai broilerista valmistetulla pekonilla, kuutioidulla savutofulla tai jättää kokonaan pois. Parsakaalisalaatti on oiva tarjottava isommissakin juhlissa, illanistujaisissa tai buffet-pöydässä, kaiken lisäksi se valmistuu nopeasti ja sen voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan tarjoilua. Kastiketta kannattaa testata myös muiden salaattien lisukkeena, se on todella maukasta! Mielestäni kastikkeessa on jenkkityylinen vivahde. 
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 7.7.2018.
↧

syöjuoilosaarirock

July 15, 2018, 3:09 am
$
0
0


Kesän paras viikonloppu! Ilosaarirock! Se on meille joensuulaisille varsinkin vuoden kohokohta ja itsekin olen rokannut jo muistaakseni vuodesta 2000 lähtien yhtäjaksoisesti. On siinä aikamoisen määrän keikkoja kerennyt nähdä, tavata tuhansittain ystäviä, tuttuja ja uusia tuttavuuksia, nauttia rokkiruokaa ja -juomaa sekä fiilistellä auringossa tai satunnaiessa vesisateessa, kävellä satoja kilometrejä Laulurinteen maastosssa ja hankkia muutaman rakonkin jalkaan. Tänä vuonna rokkikansaa on siunattu kolmenkympin helteillä ja ainakin omasta mielestäni se on vähän liikaa, mutta eihän säällle mitään voida. Aurinkorasvaa pintaan ja hikoilemaan! Tässä postauksessa on koostettuna viikonloppuna kokemiani ruokajuttuja. Kunhan saan postauksen maailmalle koneeltani, niin suuntaan Amorphiksen keikalle. Huomenna onkin sitten vapaapäivä ja tiistaina paluu normaaliin arkeen - odottamaan ensi vuoden Ilosaarirockia. 
Holy Smore Grillin myyntikoju, vanha amerikkalainen koulubussi oli mukavan erilainen
Ruokamyyntipisteitä on hurja määrä, lähes pääportista Rentolavan sisäänkäynnille asti ja sitten vielä lisäksi Metellin ja Tähtiteltan läheisyydessä olevat siihen päälle. Vaikka rokkaajia on kymmeniä tuhansia, ei mielestäni pahempia ruuhkia päässyt syntymään tai sitten ajoitin ruokailut oikeaan aikaan. Myös Kerubin pop-up pöytiintarjoiluineen näytti vetävän aiempia vuosia ripeämmin, itse en tätä vielä ole kerennyt testata. Cashless-maksutapa on ainakin minusta ollut tosi hyvä juttu, rannekkeesta lähtee rahat maksupäätteelle painamalla ja nopeuttaa huomattavasti asiointia. Anniskelupisteistä sai jonotella välillä aika ruhtinaallisestikin, mutta se lienee enempi panttipalautusten takia. 
Joka tapauksessa. Eteenpäin mennään koko ajan ja festariväelle tarjonta on laadukasta. Olipa kyse ruoasta tai juomasta. Myyjät panostavat selkeästi laatuun ja tuoreisiin raaka-aineisiin, puhtaisiin makuihin ja kaikki ei ole friteerattua rasvapommia. Etsinet ruoat on hyvin edustettuina karjalaisista muikuista meksikolaisiin makuihin, löytyy kreikkalaista ja vegaanista, gluteenitonta, luomua, monenlaista burgeria, nachoja ja vaikka mitä! Myös vesipisteitä tuntuu olevan aiempia vuosia enemmän ja se onkin näin kovalla helteellä hyvä juttu! Käsienpesuunkin on panostettu ja näin helteessä muhivat pöpövaarat vähenevät. 
Sami Revon, Risto Mikkolan, Local Bistron ja kumppaneiden ruokarekka
Oma suosikkini jo kolmatta vuotta on Ruokarekka, josta saa taivaallista maa-artisokkaburgeria. Tätä olen hehkuttanut jo vuosien ajan. Myös lihaburgeri on oikein toimiva, mutta valitsen silti aina maa-artisokkaa sen ylivoimaisen parhauden takia. Onhan se vähän erilaistakin. Maku 12/10. Sirkkojakin oli tarjolla, mutta ne joudun allergian takia passaamaan. En tiedä, kuinka moni on niitä rokissa testannut, mutta hyvä kun on tarjolla! Ja erikoisuuksista lisää, VIP-vieraiden menussa oli lauantaina friteerattua jäkälää. Oli kuulemma ollut jännä kokemus sekin! 
Treffi on the road! Ehkä suloisin ruokakoju i-k-i-n-ä!
Hauskin myyntipiste on ehdottomasti Treffillä, pieni kärry tuo mieleen Richard Scarryn omppuauton. Tämä koju taisi myydä kalajuttuja, mutta viereinen Treffin toinen piste myi burgereita. Jonot vetivät todella nopeasti! 
Nyhtöpossusänkkäri Metellin kupeesta
Jo viime vuonna tuli testattua metallimusiikin jytkeessä Metelli-teltan vierestä löytyvän Street food -kojun possusänkkäri. Harissamajoneesi toimi ja liha oli suussasulavaa. Myös vegeversio houkutteli! 
Ruokarekan maa-artisokkaburgeri ja Risto Mikkola
Ja tässä se legendaarinen maa-artisokkaburgeri, jonka tarjoili Risto. Risto tunnistikin minut ja muistutti, että jo kolmatta vuotta aloitan rokkailut heidän vegebursallaan. Kyllä, totta se on! Kiitos vielä huikeasta poseerauksesta. Ja maa-artisokasta. 
Vuonoksen jäätelön Baileys-tuutti maistui ihanan viilentävältä kolmenkympin helteessä. Oli muuten jonoa!
Tosiaan viikonloppuna helle on pyörinyt kolmenkympin lukemissa ja kylmät jutut on enemmän kuin hyvä juttu. Hellitin helteestä johtuvaa tuskaista oloa outokumpulaisen Vuonoksen jäätelön jätskillä, tänä vuonna kerkesin saada tätä Baileysiä. Viime vuonna se myytiin hetkessä loppuun ja niin taisi käydä jo eilen samoin. Eikä ihme, ihanaa oli! 
Treffin pekoniburgeri. Mielettömän pehevää ja upean pinkki pihvi sisältä!
Lauantaina Sannin keikkaa ennen kävin nappaamassa Treffin burgerikojulta pekoniburgerin. Burgerin sai käyeensä melkein samantien maksun jälkeen, joten misat toimi ja burgeri oli hyvää. Paksu pihvi oli sisältä kauniin pinkki ja mehevä, eikä burgerissa ollut mitään liikaa tai liian vähän. Sämpylästä kanssa iso plussa, ei perushöttöä. Hinta 15e oli vähän ehkä yläkanttiin silti, vaikka mielellään sen maksoi purilaista purtuaan. 
Kyrö Distillery Company oli täällä taas. Klassikko Napue tonic.
Stam1nan keikan jälkeen jäimme seurueemme kanssa hengailemaan Tähtiteltan alueelle ihanaan varjoon. Kyrö Distillery Companu onkin jo tuttu rokkivieras ja pitihän se klassinen Napue tonic nauttia. Kyrön tyrnimarjainen drinksu on kanssa testattava! Ja nyt rannettani koristaa hieno mustavalkoinen #puolestakyrötetty ranneke. Ei kuulemma silti pääse jonojen ohi :D Ja tosiaan, valikoimaa on laajemminkin, joten kannattaa tutustua. 
Festarimätön aatelia: friteerattua broileria ja ranskiksia
Lopulta lauantaina ennen Apulantaa iski väsy helteen takia ja päätäkin rupesi jomottamaan, niin piti saada vielä vähän ruokaa ennen kotiinlähtöä. Lautaselle päätyi festarimätön äiti: ranskalaisia, friteerattua kanaa, sipulihakkelusta, kurkkusalaattia ja majoneesia. Tuli ihan flashback vuosien taakse, kun rokkiruoka oli lähes alituiseen tätä. Helppoa evästä, ei mitään erikoista ja saa nopeasti alas ilman suurempaa sotkua. Rokissa muuten kaikki ruokapakkaukset ovat biohajoavaa, sillä panostetaanhan rokissa muutenkin kierrättämiseen, ympäristöarvoihin ja uusiutuviin luonnonvaroihin. 
Kiitos Ilosaarirock 2018,  olit minulle hyvä! Ja vielä jatkuu!
Rokkiterkuin, Hanna
↧

Aurajuustoinen pasta carbonara

August 4, 2018, 3:13 am
$
0
0


Pasta carbonara on yksi lempiruoistani. Pasta alla carbonara, suomalaisittain miilunpolttajan pasta, valmistetaan guancialesta, pekonista tai pancettasta sekä kananmunista ja se maustetaan reilulla mustapippurilla. Itse olen tykännyt tuunata reseptiä hieman kosteammaksi, sillä olen kastikeihminen henkeen ja vereen. Joten loraus kermaa joukkoon ja ehkä vähän yrttejäkin... Pasta carbonaran syntysijoilla Italiassa kerman lisääminen pastakastikkeeseen on yksi pahimmista keittiörikoksista, mutta ehkä täällä kaukana pohjolassa se annetaan anteeksi. Nopeasti valmistuva ja taatusti maukas pastaresepti antaa hyvän pohjan variaatioille, kuten tälle aurajuustoiselle versiolle italiaisesta klassikosta.
2 annosta

140 g pekonia
2 kevätsipulia varsineen
spaghettia
3 kananmunan keltuaista
1 dl kuohukermaa
1-2 valkosipulinkynttä
1/3 pkt parmesaania
1/3 pkt Aurajuustoa
(ripaus merisuolaa myllystä)
reilusti mustapippuria myllystä
4 rkl tuoretta ruohosipulia
Laita pastavesi kiehumaan ja mausta se reilulla suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta. Valmista sillä välin pekonit ja kastike. Silppua pekoni pieniksi paloiksi. Laita pekonisilppu kylmälle paistinpannulle ja laita liesi päälle, kypsennä pekonit omassa rasvassaan rapeiksi. Silppua kevätsipuli ja käytä nopeasti pekonin kanssa pannulla. Mausta pekoniseos ripauksella mustapippuria ja jätä odottamaan.
Riko kananmunat ja erottele keltuaiset pieneen kulhoon. Vispaa keltuaisten rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon loraus kuohukermaa. Raasta mukaan valkosipulinkynnet ja parmesaani, murustele joukkoon sinihomejuusto ja mausta seos reilulla mustapippurilla sekä ruohosipulilla. Kastikkeessa tulee olla runsaasti mustapippuria.
Valuta spaghetista vesi pois, kaada päälle kastike sekä pekoni-sipulisilppu (pekonirasvaa ei tarvitse valuttaa pois). Sekoita nopeasti ja tarjoile välittömästi. Pasta carbonaraa ei saa kuumentaa enää kastikkeen lisäämisen jälkeen, ettei keltuainen kokkaroidu.

Aurajuustolla maustettu pasta carbonara on herkkua!
Oi että! Onhan se vaan niin hyvää. Pieni kermaloraus on kyllä hyvästä, vaikka aina suunnittelen, että nyt teen vain oikeaoppista carbonaraa pelkistä kananmunista. Jotkut laittavat carbonaraan kokonaisen kananmunan, osa vain keltuaisen. Mie olen tehnyt kummallakin tavalla, mutta tuo keltuaisversio on enemmän miun juttuni. 
Resepti on julkaistu 4.8.2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani.
↧
↧

Aprikoosipiirakka

August 29, 2018, 3:17 am
$
0
0

Tämän piirakkareseptin olen bongannut joskus aikoja sitten netistä (pahoittelut, että alkuperäinen lähde puuttuu, myös reseptin jakajalla sitä ei ollut antaa) ja se jäi ehdottomasti yhdeksi suosikkireseptikseni ihan heti. Tykkään resepteistä, jotka on helppo valmistaa ja joita voi varioida mielensä mukaan saatavilla olevien ainesten mukaan. Tämä pohjaresepti on täyttä timanttia - oma lisäykseni siihen on vaniljasokeri, jota käytän erittäin paljon leivonnassa muutenkin. Taikinaan voi käyttää kermamaidon sijaan vaikka piimää tai kermaviiliä ja päälle voi ripotella mitä tahansa makuaineita. Lopputulos on todella mehevä ja herkullinen! Piiras säilyy hyvänä pari päivää - ellei se hupene sitä ennen...
26 cm piirakkavuokaan

150 g voita
1½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl kermamaitoa, maitoa tai kermaa
nokare voita
korppujauhoja
1 prk säilykeaprikoosia
Sulata voi. Sekoita kaikki ainekset isolla lusikalla kulhossa sekaisin. Voitele (ja korppujauhota) piirakkavuoka, kaada taikina vuokaan. Valuta ja kuivaa aprikoosit. Leikkaa aprikoosit siivuiksi tai kuutioiksi ja ripottele taikinan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes piiras on saanut kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä. Piiraan kanssa voi tarjota vaniljakastiketta tai –jäätelöä. 
Vinkki: Korvaa aprikoosi mangolla, persikalla tai nektariineilla. Voit käyttää myös kuorittuja tuoreita hedelmiä tai mitä tahansa marjoja. Seuraavaksi aion kokeilla tähän omenaa ja tehdä kanelilla maustetun kauramurun päälle. Ystäväni Johanna kokeili reseptiä heti ja tarjoili piirakan seurana kinuskikastiketta, oli muuten herkullista! Piiras on myös oiva keino kadottaa jääkaapista ja pakastimesta erilaisia tuotteita, joten hävikin sijaan syntyy herkkua.
Aurinkoinen aprikoosipiirakka on helppo valmistaa ja sitä voi muunnella mielensä mukaan, sillä pohjataikina on todella monikäyttöinen!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.8.2018. 
↧

Inkiväärishotti

September 1, 2018, 3:21 am
$
0
0

Tuoreen inkiväärin muhkurainen maavarsi on tunnettu lähinnä kuivattuna jauhettuna mausteena, mutta sitä kannattaa käyttää ehdottomasti myös tuoreena maustamaan ruokia ja juomia. Vahvan makunsa ansiosta inkivääriä ei käytetä kerralla ihan hirmuisia määriä, mutta oheisessa reseptissä sen suurella määrällä on oma tarkoituksensa. Inkiväärillä on luontaislääkinnällisiä vaikutuksia ja sitä käytetään erityisesti vatsavaivojen hoitamiseen ja flunssan karkottamiseen. Tähän reseptiin inkivääri raastetaan, että kaikki mahdolliset nesteet saadaan liikkeelle ja liukenemaan juomaan, mutta normaalissa ruoanlaitossa säikeisen inkiväärin käyttö on helpointa veitsellä pilkottuna ja marinadeissa isommiksi paloiksi jätettynä, jolloin se on helppo noukkia marinadiliemen seasta tarvittaessa pois. Inkiväärishotti on todella raikastava ja virkistävä aamun aloittaja, joten pieni shottilasillinen sitä tosiaankin riittää. Joko olet kokeillut inkiväärishottia?
n. puoli litraa
  • 5 dl vettä
  • 100 g tuoretta inkivääriä
  • 2-4 rkl hunajaa
  • 1 sitruunan mehu
Kuori inkivääri ja raasta se karkealla terällä. Purista sitruunasta mehu. Kiehauta vesi pienessä kattilassa ja nosta kattila liedeltä. Lisää inkivääriraaste ja siitä irronnut mehu kiehuvan veden joukkoon. Anna hautua 20 minuuttia kannen alla, siivilöi inkivääriraaste pois vedestä. Kaada inkiväärillä maustuneen veden joukkoon puristettu sitruunamehu siivilän läpi ja mittaa joukkoon makusi mukaan hunajaa, sekoita sen aikaa että hunaja sulaa. Kaada juoma steriloituun lasipulloon tai –purkkiin, anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi. Tarjoile shottilasista (n. 4 cl) jääkaappikylmänä. Juoma säilytetään jääkaapissa.

Vinkki: Voit käyttää hunajan tilalla myös sokeria tai siirappia, käytä makeutusta makusi mukaan. Kaksi ruokalusikallista hunajaa jättää juoman todella kirpakaksi. Itse laitoin juomaan 2 rkl hunajaa ja lisäsin myöhemmin 1 rkl tummaa siirappia. Jos et halua juoman tummuvan, käytä vaaleaa siirappia.
Raikas ja tehokas flunssankarkottaja, inkiväärishotti
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 1.9.2018.
↧
Search

Trattoria Pielinen, Bomba (Nurmes)

September 8, 2018, 3:47 am
$
0
0


Elokuun puolivälissä suuntasimme so-uppilaisen kanssa viettämään bloggaajien tiimipäivää Bomballe Nurmekseen. Bomballa olinkin käynyt viimeksi kunnolla lapsena, muutoin edellisestä vierailusta oli aikaa jokunen vuosi. Osasin odottaa suurta muutosta, sillä olen PKOn edustajistossa päässyt seuraamaan Bomban remontin edistymistä ja se valmistuikin juuri passelisti Bomban elokuisia 40-vuotisjuhlia varten. Oli todella mukava päivä, sillä pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan bloggaajakollegoita Pallon parissa Jonnaa, Vegaanipupu Helyä (linkissä Bomba-päivä Helyn kirjaamana), Maria Glow'n Mariaa (täälläkin kattava juttu päivästämme), Enemmän elossa Ammeria (täällä myös päivän kuulumiset!) ja Kolkytplus Jenniä sekä meidän ihanaa blogiemo Emmaa. Juttu luisti heti ensihetkestä alkaen ja oli mukava käydä blogijutuja läpi yhdessä. Kieltämättä päivä loistavassa seurassa upeassa miljöössä ilman kiirettä oli kuin miniloma arjen keskellä. Elokuussa olin vielä töissä, mutta nyt tätä juttua kirjoitan jo kesälomalta.
EDIT 1/2020: So-Up on lakkautettu 31.1.2020, joten linkit muihin blogeihin eivät toimi. Blogeilla voi olla uudet kodit, en ole selvittänyt mahdollisia uusia osoitteita. Pahoittelut.
Aamupalatarjoilu kabinetissa

Saavuttuamme Bomballe meidät otettiin iloisesti vastaan ja ohjattiin aulan läpi kabinettiin. Koska oli vielä sunnuntai-aamu, hotellivieraat nautiskelivat pöydissä maittavaa myöhäistä aamupalaa (kävin kurkkaamassa, näytti todella hyvältä) ja meille oli katettu omat herkulliset kokouseväät kabinettiin odottamaan. Autoillessa (Joensuusta Nurmekseen ajaa n. 1,5h) olimme nauttineet vain take away -kahvit, joten olikin mukava päästä haukkaamaan hieman suolaista. Seurueemme erikoisruokavaliot oli huomioitu hyvin, löytyi niin vegaanista kuin gluteenitontakin purtavaa.  Smoothie oli oikein makoisaa ja mukavaa vaihtelua! Olen edellisen työni puitteissa saanut istua erinäisissä kokous- ja koulutustilaisuuksissa erittäin paljon ja ns. kokoustarjoilut ovat tulleet tutuiksi. Koska Bomballa on vahvat karjalaiset perinteet ja vanha Bomban rakennus tarjoaa mm. karjalaista pitopöytää, niin oli itsestäänselvyys, että meillekin oli laitettu tarjolle meheviä karjalanpiirakoita. Munavoilla, tottakai. Kabinetin, kuten myös ruokasalin, isojen lasiseinien takana on Bomban spa ja olikin hauska katsoa vesipetojen elämää samalla, kun kävimme omaa agendaamme läpi. Lasiseinien takaa kajasti vielä Pielinen, joten puitteet ovat todella kauniit ja luonnonläheiset. Päivän aikana pääsimme Bomballa myös opastetulle kierrokselle ja kävimme tsasounassa, päivällisen jälkeen halukkaat pääsivät vielä polskimaan uudistettuun kylpylään. Meitä kävi moikkaamassa myös Pasi Tolonen, Bomban hotellinjohtaja. Hän vinkkasikin meille tuosta kierroksesta alueela ja se oli huippuhyvä, niin oppi taas uutta historiasta.
Pöytäämme oli katettu focacciaa oliiviöljyn ja balsamicon kera sekä iso kulhollinen namuja
Saimme nauttia meille varta vasten aiemmin avatussa Trattoria Pielisessä kolmen ruokalajin upean aterian päivän muun ohjelman jälkeen. Oli mukava istua alas ja rauhoittua, keskustella ja tutustua toisiimme vielä paremmin. Vähitellen ravintolaan alkoi tulla muitakin lounaalle ja puheensorina täytti mukavasti tunnelmallisen ravintolasalin. Heti kun saavuimme ravintolasaliin ja näimme kauniisti katetun pöytämme, alkoivat kamerat ja kännykät räpsyä kuvia. Kaikki bloggaajat kun ovat tottuneet ottamaan kuvia ruoasta ja tässä seurueessa sitäkään ei tarvinnut hävetä yhtään. 
Misto di bruschette - Meillä siivutettua parasta prosciuttoa, Calabro-salamia, mozzarella di bufalaa, gorgonzolamoussea, Trattorian tomaattisalsaa ja munakoisopestoa, marinoituja oliiveja ja rosmariinikasviksia.Lisäksi paahdettua valkosipulileipää.
Oma alkupalani oli bruschettaa erilaisten lisukkeiden kanssa. Rakastan erilaisia tahnoja ja dippejä, joten valkosipulietanoiden sijaan valitsin tämän annoksen. Gorgonzolamousse oli aromaattista ja pehmeää, se toimi loistavasti leivälle sipaistuna ja grillattujen kasvisten kanssa. Buffalamozzarella oli todella kermaista ja munakoisotahna ei petä ikinä. Kasvikset oli nimensä mukaisesti rosmariinisia ja tykkäsin todella paljon! Oli mukavaa, että annoksen kanssa sai fiilistellä ja rakennella omia makupaloja. Oikein onnistunut aloitus! 
Insalata Caprese - Uunissa haudutettua mozzarella di bufalaa, Trattorian tomaattikastiketta, basilikaöljyä, pinjansiemeniä ja paahdettua valkosipulileipää.
Vierustoverini Jonna tilasi alkupalaksi italialaista klassikkoa, Insalata Capresea. Annos oli nätti ja kuulemma maukasta. Onneksi omakin annokseni sisälsi mozzarellaa, niin ei annoskateus iskenyt. 
Scampi all’Aglio - Valkosipulivoissa paistettuja jättiravunpyrstöjä, marinoitua tomaattia, rucolaa ja paahdettua valkosipulileipää.
Maria ilahtui kovasti, kun tarjolla oli jättirapuja ja jokirapuja. Alkupalaksi näyttävä jättiravunpyrstöannos siis. Harmi, kun olen itse kala-äyriäisallergikko, sillä varsinkin Marian pääruoan kauneus sai vähän annoskateutta ilmaan. Helyn nauttima alkusalaatti Insalata mista (Raikasta salaattia, rosmariinikasviksia, San Marzano -tomaattia ja paahdettua sipulivinaigrettea) näytti sekin herkulliselta ja erityisesti vinaigrette kuulosti ihanalta. 
Anatra al Marsala - Paahdettua ankanrintaa, tryffelirisottoa, rosmariinikasviksia ja marsalakastiketta.
Pääruoaksi valitsin tarjoilijalta vahvistuksen ajatuksilleni saatuani ankanrintaa marsalakastikkeella ja tryffelirisottoa. Toinen vaihtoehtoni oli karitsa-annos (tällä hetkellä en löytänyt listalta), mutta tarjoilijan kanssa tuumailimme, että risotto on jo itsessään niin mainiota ja kastike herkullista, että päätös ei ollut lopulta vaikea. Pääruokia tilatessamme saimme tarjoilijatamme sekä kokilta loistavaa palvelua - taas erikoisruokavaliomme otettiin hyvin huomioon, annoksia sai tuunattua sopiviksi ja pääruoan lisukkeiden vaihto onnistui. Ankka oli mukavan punertavaa sisältä ja näin kastikeihmisenä iloitsin siitä, että annoksessa oli todellakin kunnon loraus maukasta kastiketta. Tryffelirisoton valmistumista kävinkin kurkkimassa avokeittiön kulmalla. Herkullista oli! 
Tagliata di manzo con rucola e parmigiano - Grillattua pihvikarjan sisäpaistia ja punaviinivoita, rucolaa, parmesaania ja ranskalaisia perunoita.
Emma ja Jonna valitsivat listalta nautittavikseen pihvikarjaa ja annos olikin todella kaunis! Lisukkeeksi toiseen annokseen vaihdettiin ranskisten tilalle kuuluisaa risottoa ja halutut lihankypsyydet menivät nappiin. Emma kertoi olleensa Bomballa golfkisoissa pari päivää aiemmin ja oli silloinkin tilannut tämän annoksen. Eli hyvää on ollut, kun molemmilla kerroilla on valittu sama ruoka. Tämän annoksen voisin itsekin tilata joku kerta!
Karitsaa ja kasviksia sekä tryffelirisottoa
Ammeri tilasi karitsanfilettä, jota itse pidin toisena pääruokavaihtoehtona. Ilmeisesti annos on poistunut listalta, sillä ainakaan nettimenusta sitä ei löytynyt ja täten en saanut tarkempaa kuvausta laitettua. Pieni muistikuva miulla on siitä, että annoksessa olisi ollut kanssa marsalakastiketta - tai sitten ei. Ammeri kertoi nauttineensa annoksesta ja oli hyvää. 
Paste al Gamberi di fiume - Jokirapuja, spagettia, sitruuna-voikastiketta ja pinaattia.


Maria tilasi pääruoaksi jokirapupastaa, kun oli ensin varmistanut meiltä, voiko sekä alku- että pääruoaksi syödä rapuja. No mikä ettei! Annos oli todella kaunis ja tosiaan harmittaa, kun en itse voi ikinä näitä kauniita ravunpyrstöjä nauttia. Pasta oli oikein maukasta ja sopivan al dente, eikä voikastikettakaan ollut annoksessa liikaa. 
Bistecca vegetariana della trattoria - Trattorian kasvispihvit, melanzanea, tomaatti-mascarponekastiketta ja rucolasalaattia. Veganisoituna.
Valmista vegaanista annosta ei listalta löytynyt, mutta se saatiin Vegaanipupulle veganisoitua kädenkäänteessä. Tarjoilijamme kertoi, että kastike on vaihdettavissa, jolloin annoksesta tulee vegaaninen. Eli aina kannattaa kysyä ja pyytää itselleen sopivaa annosta, vaikka sellaista ei suoraan listalla olisi. Ronskin näköinen annos sai kylkeensä vielä lisukeranskikset. Melanzane (munakoisopaistos) oli kuulemma hyvin maustettua ja pihvitkin ihan ok. Kastike tarjoiltiin hauskasti pikkukannussa.
Prosciutto - Meillä siivutettua parasta prosciuttoa, San Marzano -tomaattia, basilikaöljyä, creme fraichea, juustoa ja rucolaa.
Jenni valitsi parmankinkkupizzan ja se oli ateriamme ainoa kompastuskivi, sillä puu-uuni oli paistanut pohjan vähän turhan kovaksi. Ystävällinen tarjoilija olisi heti vaihtanut annoksen uuteen tai olisi saanut vaihtaa koko pääruokaa, mutta tälle ei ollut kuitenkaan tarvetta. Kuulemma seurueessa aiemmin Trattoria Pielisen pizzaa tilanneet ovat saaneet hyvää pizzaa, joten sattuuhan näitä. Pizzalista oli mielestäni kiva ja tykkään pizzoista, joissa on muutamaa laadukasta täytettä sopivasti ja rucolaa päällä, sillä pizza ei ole piirakka. Tämän pizzan juju oli tomaattikastikkeen sijaan pohjalle sivelty ranskankerma!

Crème brûlée alla liquirizia - Lakritsi- crème brûlée.
Upean aterian päätteeksi pitää aina nauttia vähän jälkkäriä, vaikka vatsat olivat jo täynnä ja mietimme, kuinka uinti onnistuu heti aterian päätteeksi. Hyvin onnistui! Omalla kohdallani jälkkärin valinta oli vaikeaa, sillä tarjolla oli kaikki kolme jälkkärilemppariani: paahtovanukas, pannacotta ja tiramisu. Päädyin lakritsalla maustettuun paahtovanukkaaseen ja se oli oikea ratkaisu. Oli nimittäin todella herkullista ja maukasta! Ihanan rapean sokeripinnan alla oli pehmeä vanukas ja pohjalla lakritsaa. Helyn jälkkäristä ei ole kuvaa, mutta hänelle tarjoiltiin vegaanista prosecco-jäädykettä. Oli herkkua sekin.

Torta al cioccolato - Lämmintä suklaakakkua, vaniljajäätelöä ja hasselpähkinänugaata.
Lämmin klassikko! Suklaakakku on kyllä kanssa sellainen jälkkäri, jonka mielelläni valitsen, vaikka harvemmin tulee suklaata syötyä. 

Panna cotta - Vaniljapannacottaa ja kirsikkahilloketta.
Panna cotta ei petä koskaan ja maukas vaniljahyytelö sai hilloketta kaverikseen. Meidän vierailun aikana annoksessa ei ollut kirsikkaa, vaan ilmeisesti raparperia. Nam!

Tiramisu - Klassinen italialainen tuorejuustokakku.
Oli pakko pyytää pientä maistiaispalaa tiramisusta ja voi että, kuinka hyvää se olikaan!

Ravintolasali kabinetin kulmasta kuvattuna. Oikealla takana on hotellin aula ja reception, vasemmalla on kylpylä. Edessä avokeittiö.
Tässä vielä hieman tunnelmakuvia!
Ravintolasali, taustalla lasiseinän takana kylpylä. Edessä avokeittiön tiskin edessä oli valmiina oliiviöljy-balsamicokipot ja liinojen alla focacciat odottamassa illastajia.
Tässä on Trattoria Pielisen kokkiherra, joka loihti meille upeat herkut pöytään. Kiitos! Olimme erittäin tyytyväisiä :)
Liedellä meidän ruoat!


Ravintolasaliin näkyy puu-uuni, jossa paistuu mm. Trattoria Pielisen pizzat. Ihana kevyt savuntuoksu siivitti meidän ruokailua, todella kodikasta!
Minäkin pääsin kuvaan! On se tuo ruokabloggaaminen vakava juttu ja kuvien otto varsinkin :D Kiitos kuvasta Ammeri, Enemmän elossa -blogi

Tässä Bomballa päivää viettänyt seurueemme. Kiitos Bomballe kuin blogikavereille! OIi huikeaa! Kiitos kuvasta Marialle, Maria Glow -blogi
Päivä on toteutettu yhdessä Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (PKO)n ja Break Sokos Hotel Bomban kanssa.
↧

Punaherukkapiiras

September 15, 2018, 3:56 am
$
0
0


Punaherukat ovat ihania leivonnassa! Olipa sitten kyse niin perinteisestä marjapiirakasta kuin unelmanpehmeästä punaherukkajuustokakusta tai kermaviilillä ja valkosuklaalla pehmennetystä piirakasta, niin punaherukka toimii aina. Tämän reseptin ehdoton juju on rypsiöljy, joka mehevöittää pohjan ja piirakka ei kuivu muutamassakaan päivässä. Piirakka säilyy pari päivää peitettynä huoneenlämmössä tai jopa viikonpäivät jääkaapissa - paitsi että se tulee syötyä hetkessä parempiin suihin. Jääkaapissa säilyttäminenkään ei tee hallaa piiraan rakenteelle! Myös taikinaan kannattaa ripotella hieman marjoja, jolloin sekin mehevöittää lopputulosta entisestään ja näyttää hauskalta piirakkaa leikatessa. Piirakka on hyvää sellaisenaankin, mutta aateloituu vaniljajäätelöllä tai -kastikkeella. 
taikina
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3 ¼ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl rypsiöljyä
1 dl maitoa
1 dl punaherukoilla
päälle
n. 3 dl punaherukoita
n. 1 dl fariinisokeria
Sekoita kulhossa kananmunat ja sokeri sekaisin isolla lusikalla. Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa ja sekoita muna-sokeriseokseen vuorotellen öljyn ja maidon kanssa. Nostele lopuksi punaherukat taikinan joukkoon kevyesti, etteivät marjat mene rikki. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka tai vuoraa vuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan, ripottele pinnalle punaherukat ja reilusti fariinisokeria. Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla n. 25-30 minuuttia tai kunnes taikina on juuri ja juuri kypsää ja pinta saanut kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä. Halutessasi voit tarjota piirakan kanssa vaniljajäätelöä tai –kastiketta. Piirakka säilyy hyvänä pari päivää huoneenlämmössä menettämättä kosteuttaan.
Vinkki: Korvaa puolet taikinan sokerista fariinisokerilla. Voit vaihtaa vehnäjauhot gluteenittomaan vaaleaan jauhoseokseen. Maidon tilalla voit käyttää myös kermaa tai kermamaitoa. Kokeile myös mustaherukoilla!

Kirpeä punaherukka saa kaveriksi fariinisokeria ja supermehevän kakkupohjan
Piiras näyttää hauskalta myös ennen leipomista. Marjoja saa käyttää runsaasti!
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 15.9.2018.
↧
↧

Päivä Makuvankkurin kyydissä ja kauppa-auton talviaikataulu

October 10, 2018, 3:58 am
$
0
0


Vietin syyskuisen kesälomatorstain Makuvankkuri-lähiruokamyymäläauton kyydissä. Lähdimme aamupäivällä Joensuusta ja päivän vakioreitti vei tiemme Selkien kautta Koveroon, Tuupovaaraan, Kiihtelysvaaraan, Heinävaaraan ja Joensuun kävelykadulle. Olen seurannut Makuvankkurin kauppiaan, ystäväni Teemu Virrantalon, vankkuriprojektia alusta asti Makuvankkurin Facebookin kautta. Makuvankkurin tarina alkoi muodostua, kun Teemu osti vuodesta 1986 myymäläautona liikennöineen bussin keväällä 2017 ja ison remontin jälkeen Makuvankkuri aloitti liikennöintinsä maaliskuussa 2018. Nykyään Makuvankkurina palvellut auto oli vakituisena myymäläautona, ns. maitokauppana, vuoteen 2014 saakka ja sen jälkeen Hangossa kesäisenä myyntiautona. Nyt matka jatkuu vakaasti pitkin pohjoiskarjalaisia teitä pitkin, kun Teemu kuljettaa laajaa lähiruokavalikoimaa lähestulkoon kotioville asti. Ja kyselyitä on kuulemma tullut myös Savon puolelta, josko Makuvankkurin saisi sinnekin liikennöimään. Toistaiseksi Makuvankkuri pysyttelee kuitenkin Pohjois-Karjalan teillä, sillä siinäkin on jo yhden miehen yritykselle kilometrejä nieltäväksi.
Vasemmalla Makuvankkurin kauppias Teemu Virrantalo ja oikealla vakioasiakas, joka lupasi auttaa Teemua talviaikataulukylttien asentamisessa Selkien kylälle. Keskustelua käytiin myös puurohiutaleista ja joensuulaisen paahtimon kahvilaaduista.
Laatu ja ekologisuus, lähi- ja luomuruoka, tuoreus ja tuoteturvallisuus, oma arvomaailma ja halu olla itsensä herra, tehdä sitä mitä sydämestään haluaa. Näin Teemu kommentoi, kun kyselin taustoja kauppiaaksi ryhtymiseen. Aiemmin hän toimi hektisellä IT-alalla ja asui vuosia ulkomaillakin töiden takia, mutta veri veti takaisin omaan kotimaakuntaan ja lopulta syntyi ajatus palvelevasta lähiruokamyymälästä pyörien päällä. Aikaa on kulunut niin myymäläauton korjaamiseen, laajan maakunnan tuottajavalikoiman läpikäyntiin ja myytävien tuotteiden hankkimiseen sekä tietysti reittien suunnitteluun, markkinointiin ja kyläteillä huristeluun. On hienoa nähdä, kuinka Teemun oma arvomaailma ja liikeidea ovat jalostuneet toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kauppiaan tunnistaa olkihatusta ja iloisesta hymystä!
Makuvankkuri ja iloisen ystävällinen Teemu-kauppias olkihattuineen on jo käsite maakunnassa. Kun ajelimme pitkin mutkaisia ja mäkisiä kyläteitä, nousi vastaantulijoiden huulille hymy ja kädet heiluttelivat meille tervehdyksiä. Eikä mikään ihme, sillä sympaattisen näköinen oranssi iso auto varmasti huomataan tielläliikkujien joukosta ja ovathan myymäläautot harvinaisuus: Pohjois-Karjalassa liikennöi Teemun Makuvankkurin lisäksi kolme muuta myymäläautoa. Vielä omassa lapsuudessanikin kauppa-autoja liikennöi maakunnan alueella suurempi määrä. Kun kesäreitillä on lähes 30 pysäkkiä ja maanantaina 15.10.2018 starttaavalla talvikaudellakin yli 20 pysäkkiä, tulevat kauppiaalle kylät ja niiden asukkaat tutuiksi. Monella pysäkillä meitä oltiinkin jo vastassa ja Makuvankkurin saapumista odotettiin selkeästi. Teemu kertoi, että yhteisöllisillä kylillä, joissa on aktiivista asukas- ja kylätoimintaa, näkyy selkeästi asiakkaissa: pysäkeillä odotetaan kyläyhteisön voimin ja iloinen puheensorina siirtyy maitolaitureilta sisälle Makuvankkuriin. Makuvankkurin saapuminen kylille laajentaa asiakkaidenkin kertoman mukaan palvelutarjontaa, on mahdollisuus ostaa erikoistuotteita laajemmalla skaalalla kuin tavallisesta maitokaupasta ja se on piristysruiske kylällä, kun oranssi auto kaartaa tuotteineen paikalle.

Koveron kylän pysäkillä oli sateesta huolimatta paljon asiakkaita jo meitä odottelemassa, samalla kyläläiset vaihtoivat kuulumisia keskenään. Lähiruoka-auton vierailu on siis päivän piristysruiske!
Kesän aikana Makuvankkurin ja Teemun saattoi bongata monista kunta- ja kylätapahtumista, pesismatseista, Joen Yöstä, perinnepäivistä ja suurtapahtumista vakioreitin lisäksi. Talvikaudella ajetaan vakioreittiä ja ehkä viikonlopputapahtumia on vähemmän kuin kesällä, mutta kuulemma ensi kesänä Makuvankkurin voi taas tavata erilaisista tapahtumista. Tärkeintä on kuulemma ollut olla tapahtumissa mukana ja laajentaa palvelutarjontaa, vaikka myynti olisi jäänytkin hieman vaatimattomammaksi. Samalla pohjoiskarjalaiset tuotteet tulevat tutuiksi ihmisille ja maistiaispalojen kautta voi tutustua helposti tuotteisiin. Kaikkea ei kuulemma voi mitata kannattavuuden ja rahan perusteella. Arvomaailma ja lähiruoan arvostaminen toistui pitkin päivää kauppiaan puheessa, joten on helppo uskoa sanomaan liikeidean taustalla. Arvostan ajatusta, tehdä sitä mistä tykkää ja nauttia tekemisestään. Oravanpyörästä on ollut rohkeaa hypätä pois!

Osta omalta seudulta, tue omaa seutua -slogan kuvastaa hyvin myös Makuvankkurin liikeideaa. Hyllyt notkuvat monensorttista maakunnan lähi- ja luomuruokaa.
Yli 50 oman maakuntamme Pohjois-Karjalan ja muutaman savolaisen tuottajan lähiruoka- ja luomutuotteita on hyvin laajasti myynnissä. Kauppiaan omat mieltymykset näkyvät hyllyssä: myynnissä oleva tuotevalikoima on koostettu Teemun ja hänen perheensä omista suosikkituotteista, jotka ovat hyväksi ja erityisesti maukkaiksi todettuja. Tuotetietous oli huipussaan, kun Teemu kertoi päivän aikana niin minulle kuin asiakkaille tuotteiden alkuperästä, tuottajista ja antoi ruokavinkkejä ostoksien tekemisen lomassa asiakkaille. Mutta niinhän se on, kun tuotteet ovat tuttuja ja laadukkaita, on helppo seisoa sanojensa takana. Erityisen kattava valikoima löytyy erilaisia jauhoja, hiutaleita, leseitä ja muita viljatuotteita, säilykkeitä ja hilloja sekä mehuja. Erikoisempaa tarjontaakin on, kuten kyytönlihaa, villisikaa, nokkosensiemeniä ja purukumia sekä sirkkoja. Valikoimaa on niin tuoreita kasviksia ja vihanneksia, kesäisin uutta perunaa, pakastimesta saa monensorttista lihaa possua, nautaa, jauhelihoja, ternimaitoa ja paistovalmiita tuotteita, myös gluteenittomana. Kylmähyllystä saa lihatuotteita, juustoja, erilaisia kukkoja ja vaikka mitä!
Tohmajärveläistä Karelia-jogurttia, tämä oli uutuus itselleni. Tarjolla tällä kertaa oli maustamatonta sekä raparperijogurttia, oikein oli makoisaa!
Omia suosikkituotteitani on myös paljon myynnissä: lähes jokaisella vierailulla Makuvankkuriin ostan luomukananmunia, polvijärveläistä georgialaisella perinnereseptillä tehtyä LiPan Isoäidin tuorejuustoa ja leipätuotteita tai karjalanpiirakoita. Usein tuohiseen ostoskoriin päätyy myös hilloja, mehuja tai lihaa. Nyt kun tuotevalikoimaan oli mahdollisuus tutustua kiireettä, löytyi omaan ostoskoriin paljon uutta maisteltavaa tohmajärveläisestä jogurtista kiteeläiseen hammastahnaan. Tuotteiden joukosta löytyy myös jännittäviä uutuuksia, kuten sirkkoja! Harmi, kun itse en voi kala-äyriäisallergiani takia sirkkoja maistella, sillä kuulemani mukaan ne ovat hauskan rapeita ja yllättävän mietoja. Ja taustalla on taas ekologisuus: sirkkatuotannon hiilijalanjälki on lihaa pienempi. Vastaavasti kunhan vanhat jauhovarastot on käytetty kaapeistani loppuun, on Makuvankkurin tuotevalikoimasta löydetty tilalle minulle sopivat tuotteet. Tällä kertaa ostin rikottuja ohrasuurimoita, joista tykkään tehdä puuron lisäksi rieskaa.
Ahkerien leipojien ostoskoreihin kertyi isoja, 5kg suuruisia, jauhopakkauksia. Kuulemma ruisleipää ja piirakoita leipoessa iso pussi hupenee viikossa tai kahdessa.
Makuvankkurin asiakkaiden kanssa oli mukava rupatella, jaoimme ruokavinkkejä puolin ja toisin, keskustelimme omista lempituotteistamme ja parilla pysäkillä jopa päivitimme kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa, kun reitti vei muun muassa oman mummolani kylälle. Selkeästi suosikeiksi nousivat erilaiset jauho- ja ryynituotteet, joista kuului syntyvän niin karjalapiirakoiden kuoria, leipää kuin puurojakin. Myös erilaiset leivät menivät kuin kuumille kiville ja niiden suosio on kuulemma aina ollut kovaa, eikä mikään ihme, sillä onhan täysrukiinen rapeakuorinen samana aamuna paistettu leipä maailman herkullisinta. Teemun sanoin, ”Ensimmäinen viikko ruisleipää menee pelkän voin kanssa ja sen jälkeen päälle voi silpaista juustoa tai leikkelettä, mikä sitä sinne asti jää”. No, miulla ei ainakaan jää. Vierailupäivälle myyntiin oli saatu myös uutta hapanjuureen leivottua siemenleipää, jolle povaan suurta menekkiä tulevaisuudessa. Ja kyllähän uunituore leipä herkistää tuoksuhermot.
Lapsiperheitä kävi paljon Makuvankkurissa tutustumassa kauppa-autotoimintaan ja hyllyjen valikoimaan. Monelle lapselle vierailu myymäläautossa ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, joka on mielestäni hyvä juttu. Vanhemmat yleensä muistelivat aiempia käyntikertojaan ja kertoivat niistä lapsillensa.

Makuvankkurin kyydissä ollessani tuli selkeästi esille se, kuinka moni asiakas on jo vakiokävijä. Myymäläauton käyntiä odotetaan ja sille on tarvetta laajentamaan omia ruokaostoksia, mutta tuntui hyllyiltä löytyvän aina uuttakin ostettavaa ja kokeiltavaa. Joka pysäkillä sisään astui myös ensikertalaisia, jotka hämmästelivät laajaa tuotevalikoimaa ja näin upean palvelun olemassaoloa. Myös matkailijoita kävi ostoksilla ja paperikassiin sujahti tuotetuliaisia maakunnastamme vietäväksi jopa toiselle puolelle Suomea. Oli mukava vinkata asiakkaille omista suosikeista ja kertoa omia käyttövinkkejä, sillä monet tuotteet tosiaan löytyvät omista ruokakaapeistanikin. Nostalgiseksi vierailua myymäläautossa kuvailtiin useamman asiakkaan suusta, sillä pisimmillään tauko myymäläautovierailuun oli vierähtänyt 50 vuoden mittaiseksi. Usein vaihdoimme muistoja lapsuudesta, kesistä ja mummolan lähelle pysähtyneistä myymäläautoista, joista ostettiin peruselintarvikkeet ja herkutteluun jäätelöä tai lasinen limonadipullo. Ilahduin myös siitä, kuinka monet tulivat koko perheen voimin asioille ja lapsille kerrottiin innokkaasti omia muistoja lapsuudesta ja valittiin viikonlopun saunalimppari. Limonadit myydäänkin lasipulloissa, joka jo itsessään on nostalgiatrippi nykyisten muovipullojen rinnalla ja valikoimaa löytyy mustikasta mansikkaan ja saskatooniin.

Koveron pysäkille naulattiin uusi talviaikataulu. Tarkista oman lähipysäkkisi tiedot jutun lopusta!

Kauppiaan työpäivä on monipuolinen. Se sisältää niin tuotteiden hyllyttämistä, tilausten tekemistä, reitillä ajoa, autonhuoltoa, asiakaspalvelua, markkinointia ja mainontaa, siivoamista tai vaikkapa talviaikataulun nitomista maitolaiturin seinään. Koveron pysäkki on kylän maitolaiturilla, josta löytyy Makuvankkurin aikataulun lisäksi muitakin ajankohtaisia juttuja tai nuorisoseuran tiedotteita.  

Makuvankkurista löytyy laaja valikoima erilaisia marja- ja villiyrttikuohujuomia, jotka ovat alkoholittomia ja sopivat näin kaikille.
Kysyin Teemulta, kuinka voisin saada vaikkapa omia kahvikakkujani myyntiin - tai kuka tahansa muu omia tuotteitaan. Se on yllättävän helppoa ja nopeaa! Usein kuulemma onkin käynyt niin, että pientuottaja saapuu Makuvankkuriin ja tarjoaa tuotteitaan myytäväksi tai testattavaksi ja Teemu tekee sen jälkeen päätökset. Tuotteet ostetaan tuottajilta suoraan autoon, kyseessä ei ole provisiomyynti. Huomattavasti helpompaa, kun välissä ei ole tukkuja tai keskusliikkeitä, ketjuohjausta tai byrokratiaa. Saimmekin aikaiseksi hyvän keskutelun Teemun kanssa aiheesta, joten ehkäpä tästä jäi itsellekin pieni ajatus kytemään... Joten jos uskot sinulla olevan tuote, jonka haluaisit nähdä Makuvankkurissa myynnissä, ota rohkeasti yhteyttä kauppiaaseen ja tarjoa tuotteitasi! 

Joka aamu Makuvankkuriin tulee myyntiin uunituoretta leipää Polvijärveltä. Nämä leivät olivat vielä höyryävän kuumia, kun hyppäsin myymäläauton kyytiin.
Päivästä jäi mieleen päällimmäisenä lämmin tunnelma. Teemu toimii kauppiaana rakkaudesta lähi- ja luomuruokaan, puheesta huokuu yhteisöllisyyden ja oman maakunnan tuotteiden ja tuottajien arvostus sekä aito halu edistää maakunnan elinvoimaisuutta. Oli mukava vaihtaa ajatuksia niin kauppiaan kuin asiakkaiden kanssa ja vinkkailla omista suosikkituotteista, koska valikoima on omastakin käytöstä tuttua. Ja opin valtavasti päivän aikana lisää! Arvostus pientuottajia kohtaan kasvoi entisestään ja ne lukuisat tarinat - on mahtavaa tietää, kuka tuottaa tämän ja tuon tuotteen, mistä ne ovat peräisin ja mitä tapahtuu taustalla. Kun poistuin painavan ostoskassin kanssa autosta, jäi Teemu vilkuttamaan kävelykadulla Makuvankkurin ovelle hymyillen ja vastaanottamaan seuraavat uudet asiakkaat palvelevan lähiruokamyymälän hellään huomaan. Kiitos mahtavasta kokemuksesta saada olla Makuvankkurin kyydissä päivän ajan! 
Näppärä jääkaappimagneetti muistuttaa, milloin Makuvankkuri on lähellä. Miun lähin pysäkki on Joensuun kävelykadulla maanantaisin klo 17-19.

Nyt muuten kannattaa olla ajoissa liikenteessä joulua varten, sillä Makuvankkurista saa joulunalusviikolle tilattua ennakkoon lähijoulukinkkua! Lähikinkut ovat vastuullisesti tuotettua laadukasta viljasianlihaa pohjoiskarjalaisilta ja pohjoissavolaisilta tiloilta ja ne leikataan Polvijärvellä ja Kuopiossa sijaitsevissa pienteurastamoissa. Kinkut ovat pakastamattomia ja tuoresuolattuja. Eikä hinta päätä huimaa! Tee ennakkotilaus lokakuun loppuun mennessä ja varmista lähikinkun olemassaolo omassa joulupöydässäsi. Saatavilla viljasian lisäksi rajoitettu erä Mangalitzaa eli villasikaa! Kinkkutilauksen voit tehdä helposti Makuvankkurin joulukinkku -sivulta. Makuvankkurista saa ostettua myös joululaatikot ja muut herkut joulupöytään, joten kannattaa käydä joulun alla ostoksilla, niin saa kotitekoista ruokaa vähemmällä vaivalla omaan pöytään. 
TALVIKAUDEN 2018-2019 VAKIOREITTI: 
TALVIAIKATAULU 2018-2019. Voimassa 15.10.2018 alkaen. Tarkista kuvaa klikkaamalla vakioreitin lisäksi tapahtumat, joista Makuvankkuri löytyy!


Pääset Makuvankkurin verkkosivuille tätä kuvaa klikkaamalla! Kuva: www.makuvankkuri.fi


↧

Maailman parhaat mokkapalat

December 29, 2018, 4:21 am
$
0
0


Olin joku aika sitten ystäväni luona maistamassa mokkapaloja, joita hän oli leiponut ystävältään saadulla ohjeella hieman tuunattuna. Mehevän kostea pohja, ihanan vieno kahvinmaku ja suussa sulava kuorrute. Täydellinen mokkapalojen resepti on paljastunut! Yleensä mokkapalat ovat hieman kuivakoita ja tylsiä, kuten omatkin aiemmat käyttämäni reseptit. Mielikuva koulun myyjäisiin leivotuista mokkapaloista kyti vahvana mielessä ja kieltämättä tästä syystä vuosiin ei halunnut edes leipoa mokkapaloja, kun tiesi ettei lopputulos ole se, millaista niiden haluaa olevan. Nyt resepti on sellainen, että mokkapaloja oikein himoitsee!
Taikinan lopputulokseen vaikuttaa varmasti se, että osa aineksista kiehautetaan kattilassa ja reseptissä ei vatkata yhtään mitään. Nopea sekoitus riittää. Tämä minun tekemäni versio on se resepti, jolla jatkossa leivon mokkapalat.
pohja
5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1½ tl ruokasoodaa
 *
1 tl suolaa
2½ dl vettä
200 g voita
4 rkl kaakaojauhetta
 *
1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa
kuorrutus
150 g voita
2 rkl maitoa tai vahvaa kahvia
1½ rkl kaakaojauhetta
n. 4 dl tomusokeria
strösseliä tai nonparelleja
Sekoita kuivat aineet (sokeri, jauhot, vaniljasokeri, ruokasooda) kulhossa keskenään. Mittaa pieneen kattilaan suola, vesi, voi ja kaakaojauhe, kiehauta seos. Yhdistä jauhoseos ja kiehautettu voiseos. Keitä vahva kahvi ja lisää kulhoon, sekoita tasaiseksi. Kun taikina on jäähtynyt, sekoita joukkoon kananmunat. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille, tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Jäähdytä kakkulevy ennen kuorrutusta.
Valmista kuorrutus mittaamalla pieneen kattilaan voi, maito tai vahva kahvi sekä kaakaojauhe, kiehauta seos. Sekoita joukkoon vispilällä tai taikinanuolijalla tomusokeria, kunnes saat tarpeeksi paksun kuorrutteen. Levitä kuorrute jäähtyneelle kakkulevylle nuolijan avulla ja ripottele pinnalle strösseliä. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua.
Vinkki: Keitä erittäin vahva kahvi ja käytä sitä niin taikinaan kuin kuorrutteeseen. Mikäli haluat vaaleamman kuorrutteen, käytä vähemmän kaakaojauhetta. Halutessasi voit korvata pohjasta kahvin piimällä. Vehnäjauhot voi korvata gluteenittomalla vaalealla jauhoseoksella.
↧

Kurpitsapikkelssi

January 7, 2019, 4:59 am
$
0
0


Sain viime syksynä ystäväni omakasvattamaa kurpitsaa ison sankollisen. Pilkoin kurpitsaa pakastimeen myöhempiä kokkailuja varten ja osasta keittelin elämäni ensimmäiset kurpitsapikkelssit. Rakastan kaikkea etikkaista ja varsinkin tässä kokeilussa maut olivat kohdallaan - etikka ei hallinnut liikaa ja mausteita oli sopivasti. Jätin kuvauksellisista syistä kokonaisia mausteita säilykepurkkiin, mutta niin ei kannata tehdä, sillä mausta tulee liian voimakas. Eli purkita säilyke ilman mausteita, niin lopputulos ei yllätä liikaa. Pikkelssit ovat oivia lisiä lautaselle vaikkapa liharuokien kylkeen tai ne tuovat kivaa kivaa makua salaattien yhteyteen. Säilykkeen voi keitellä myös kaupasta saatavasta myskikurpitsasta, jolloin lopputulos on kauniin oranssi.

2 kg kurpitsaa
2½ dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
3 dl sokeria
12 kokonaista neilikkaa
3 kokonaista tähtianista
2 kanelitankoa
Kuori ja paloittele kurpitsa. Leikkaa kurpitsaviipaleet pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Mittaa isoon kattilaan kaikki loput ainekset ja kiehauta mausteliemi. Lisää kurpitsakuutiot mausteliemen joukkoon ja keitä miedohkolla lämmöllä niin kauan, että kurpitsan väri muuttuu läpikuultavaksi. Nouki mausteet pois ja annostele kuuma kurpitsapikkelsi pestyihin, puhtaisiin ja mahdollisesti steriloituihin lasipurkkeihin. Jäähdytä suljetut pikkelsipurkit huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin. Anna pikkelsin tekeytyä jääkaapissa pari päivää ennen tarjoilua. Valmis kurpitsapikkelsi säilyy kylmässä hyvänä vähintään kuukauden.
Vinkki: Kurpitsapikkelsin väri riippuu käytetyn kurpitsan väristä, esim. myskikurpitsasta tulee huomattavasti oranssimpaa, kuin tästä käyttämästäni vaaleasta jättikurpitsasta. Väriä voit tehostaa vaihtamalla yhden desilitran vettä porkkana- tai tyrnimehuun, joka samalla maustaa. 

Juttu on julkaistu syksyllä 2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani
↧
Viewing all 421 articles
Browse latest View live
Search