Paholaisenhilloa syntyy tällä reseptillä vajaa puolen litran purkillinen. Eikös olekin ihana Iittalan keraaminen lusikka?
Makeantulinen paholaisenhillo on erittäin loistava lisuke monelle ruoalle ja mikä parasta, se valmistuu syöntikelpoiseksi hyvin sukkelaan. Teen säännöllisesti paholaisenhilloa ja erityisesti se sopii vuohenjuustobroilerin kaveriksi. Tai yleensäkin eri juustojen kanssa nautittavaksi. Mikä parasta, hillon tulisuuden voi määrittää itse säätämällä chilin määrää omaan makuun sopivaksi. Tällä kertaa olin unohtanut tuoreet chilipalot kauppaan ja kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää tulisuutena chilijauhetta. Onnistui oikein hyvin! Myös tulista sambal oelek –chilitahnaa voi käyttää ja jos kaapissa on miedompaa sweet chili saucea, voisi sitäkin testata.
1½ suippopaprikaa 250 g kirsikkatomaatteja 1 pieni punasipuli 2 valkosipulinkynttä 1 rkl rypsiöljyä n. ½ tl chilijauhetta ½ dl punaviinietikkaa n. ½ tl merisuolaa myllystä n. ½ tl mustapippuria myllystä ¾ dl hillosokeria ¼ dl vettä
Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.
Niin hyvää! Paholaisenhillo on muuten lois-ta-va keino käyttää nahistumisuhan alla olevat paprikat ja tomaatit jääkaapista eikä mittasuhteetkaan ole niin justiinsa, joskus mukaan voi mennä enemmän paprikaa ja joskus tomaattia. Punasipulin voi korvata normaalilla sipulilla ja tulisuutta tosiaan voi säätää mieleisekseen chilin määrällä ja laadulla. Tällä kertaa kokkailin hillon vuohenjuustobroilerin kaveriksi, kun pelastin kaupasta päiväyspaketin broilerinfileitä ja joululta oli jäänyt jääkaappiin myös pari tankoa vuohenjuustoa. Harmi, kun ns. pikkukaupoista ei saa isoja vuohenjuustokiekkoja, pitäisi asiakseen lähteä niitä etsimään. Oikein iso ja sopivan paksu kiekko vuohenjuustoa on ihan unelmahyvää. Tykkäätkö sie vuohenjuustosta?
Vuohenjuusto on oma suosikkini tuomaan makua miedolle broilerille ja niistä saa yhdessä aikaiseksi monenmoista ruokaa gratinoiduista fileistä pasta-annoksiin. Kaupassa myytävät ohuet kittipintaiset vuohenjuustot ovat yleensä hyvin miedon makuisia, mutta voit korvata reseptissä vuohenjuuston myös fetalla (huomioi suola) tai mozzarellaviipaleilla. Itse tykkään erityisesti leveinä kiekkoina myytävistä vuohenjuustoista, mutta niitä sattuu eteen harvemmin varsinkin käyttämissäni pikkukaupoissa. Paholaisenhillon keittelen itse, mutta kaupastakin löytyy oivia korvikkeita, jos vihannesten kuutioiminen ei innosta. Paholaisenhillonkin ohje löytyy tuolta alempaa.
Varaa 1 filee per ruokailija ja 200 g vuohenjuustoa per 3-4 annosta. Ota fileet huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen paistamista. Paista öljytilkassa fileisiin kaunis väri ja fileet puolikypsiksi. Laita fileet pieneen vuokaan ja lisää vuokaan kermaa. Paista kypsiksi 200-asteisessa uunissa ja lisää fileille vuohenjuustokiekot n. 5 minuuttia ennen niiden valmistumista. Halutessasi voit paahtaa juustoihin kauniin värin grillivastuksen alla. Keitä samalla riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
Ruoka oli kyllä nappisuoritus, vaikka itse sanonkin. Tässä yhdistyvät kaikki omat lempparini: meheväksi kypsynyt broileri, aromikas vuohenjuusto ja makeantulinen paholaisenhillo. Jos tosiaan vuohenjuusto ei maistu, voit korvata sen muulla mieleisellä juustolla, kuten mozzarellalla, fetalla tai miksei vaikka halloumilla. Vuohenjuustot ja halloumit voi paahtaa myös erikseen pannulla ja lisätä ne valmiiden fileiden päälle juuri ennen tarjoilua. Jos taas tykkää saada vuohenjuustosta enemmän kastikemaista, voi ne lisätä fileille niiden mennessä uuniin ja juusto valuu kerman joukkoon tehden ihanan kastikkeen.
Paholaisenhillo on helppo keittää itse ja se säilyy pari viikkoa jääkaapissa
Paholaisenhillo
1½ suippopaprikaa 250 g kirsikkatomaatteja 1 pieni punasipuli 2 valkosipulinkynttä 1 rkl rypsiöljyä n. ½ tl chilijauhetta ½ dl punaviinietikkaa n. ½ tl merisuolaa myllystä n. ½ tl mustapippuria myllystä ¾ dl hillosokeria ¼ dl vettä
Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.
Resepti on julkaistu 12.1.2019 Karjalan Heilin ruokapalstallani
Kukkoset eli pyöröt/pyöröset on miulle yksi rakkaimmista karjalaisista perinneruoista. Niitä ovat leiponeet niin molemmat mummot kuin mie itse, samoin niitä saa monista pohjoiskarjalaisista leipomoista uunituoreena ja kaupan tuorehyllystä monesta paikasta, ainakin täällä Joensuussa ja lähiseuduilla. Kuulemma jostain Helsingin kauppahallistakin löytyisi, näin tiesivät etäkarjalaiset kertoa etelästä. Pohjataikina on hiivaleipätaikinaa, jossain päin tehdään enemmän rukiista pohjaa, mutta miulle se ainoa oikea on tässä hiivaleipätaikina. Mie tykkään enemmän perunamuusilla täytetyistä kukkosista kuin riisikukkosista, sama tosin pätee karjalanpiirakoihin eli piiroisiin kohdallani. Parasta kukkoset on lämpimänä, kun päälle sipaisii vähän suolaista kirnuvoita. Ja kylkeen käy mustikkasoppa. Ai että! Onko kukkoset siulle tuttu leivonnainen?
24-30 kappaletta
hiivaleipätaikina
5 dl piimää 50 g tuorehiivaa ½ rkl suolaa 1 rkl tummaa siirappia n. 10 dl hiivaleipäjauhoja 50 g voita tai ½ dl rypsiöljyä
täyte riisipuurosta
2 dl puuroriisiä 3 dl vettä 1 l punaista maitoa 1 tl suolaa 1 kananmuna tarvittaessa
TAI perunamuusi
1,5 kg jauhoista perunaa maitoa 1 tlsuolaa voita 1 kananmuna tarvittaessa
voiteluun
75 g sulatettua voita
Keitä ensin riisipuuro. Huuhtele riisit ja keitä niitä vedessä. Kun riisit ovat imeneet veden, kaada kattilaan maito ja keitä miedolla lämmöllä kypsäksi, noin tunti. Mausta puuro suolalla. Jäähdytä puuro. Jos joudut käyttämään puuron hyvin lämpimänä, lisää puuron joukkoon yksi kananmuna kuohumista estämään.
Vaihtoehtoisesti keitä kiinteähkö perunamuusi 1,5 kg:sta perunaa, notkista maidolla vain sen verran, että muusi on levitettävää. Mausta muusi suolalla ja voilla, halutessasi voit lisätä muusiin yhden kananmunan kuohumista estämään. Älä notkista puuroa tai muusia kylmällä maidolla, muuten täyte kuohuu uunissa.
Valmista taikina. Sekoita kädenlämpöiseen piimään hiiva, sokeri ja suola. Vatkaa ja alusta osa jauhoista mukaan, lisää lopuksi voi tai öljy. Vaivaa taikinaa jauhoja lisäten, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina kahtia ja tee taikinapaloista tangot. Jaa tangot 12-15 osaan ja pyöritä taikinapalat palloiksi leivinpaperoidulle pellille. Yhdelle pellille mahtuu 12 taikinapalaa. Kohota sämpylöiksi ja paina juomalasilla kohonneiden taikinapallojen päälle syvennys. Täytä syvennys jäähtyneellä riisipuurolla tai perunamuusilla. Jaa täyte tasaisesti kaikkiin kukkosiin (reilu 1 rkl per kukkonen), yksi täyte riittää juuri tälle taikinamäärälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, tai kunnes kukkoset ovat saaneet ruskeita pilkkuja ja pohja on saanut väriä. Voitele kukkoset sulatetulla voilla ja anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.
Paina kohonneeseen kukkospullukkaan lasilla kuoppa täytettä varten
Kukkoset voi tarjoilla munavoin kanssa, lisukkeena maistuu myös voi, juusto ja kinkku. Ja ne sopivat niin pitopöytään, aamiaiseksi kuin iltapalaksi ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilepa imeyttää lautaselta loput karjalanpaistin liemet voideltuun kukkoseen, on nimittäin herkkua suoraan lapsuusmuistoista! Ja unohdin mainita, niin mannapuuro on myös yksi tuttu täyte riisipuuron ja perunamuusin ohella kukkosissa. Itse kyllä en niitä tee sillä täytteellä. vaikka hyviä ovat niinkin.Miun lempparia, eipä tähän voi muuta sanoa <3
Kukkosten resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani joulukuussa 2018.
Juustokakut ovat ihania ja tämä vienosti vaniljalta maistuva kakku sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Juustotäytteestä tulee unelmanpehmeä ja kevyen tuntuinen valkuaisvaahdon ansiosta, sillä hyydytetty juustokakku ei mielestäni saa missään nimessä olla kovaa ja tönkköä. Kakun lisukkeeksi ja samalla myös koristeeksi käy mainiosti vadelmakastike, joka tuo pientä kirpakkuutta kakulle. Samalla kakkuidealla voit valmistaa myös muita makuvariaatioita ja kastikkeeseen voi vaihtaa minkä tahansa marjan tilalle. Takuuvarma hitti ja helppokin vielä!
26 cm irtopohjavuokaan
keksipohja
200 g kandisokerikeksejä (Bastogne) 75 g voita sulatettuna
täyte
2½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta 400 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia) 1 dl tomusokeria 1 tl vaniljasokeria 2 t vaniljatahnaa tai vanilja-aromia 2 valkuaista 5 liivatelehteä 1 limen mehu
vadelmakastike
200 g pakastevadelmia ½ dl tomusokeria
koristeluun
sitruunamelissan lehtiä tuoreita vadelmia
Murskaa keksit perunasurvimella kattilassa hienoksi murskaksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä tomusokeroi reunat. Taputtele keksimurska vuoan pohjalle lusikan avulla ja laita jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.
Valmista täyte. Vispaa sähkövatkaimella vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi isossa kulhossa, vatkaa joukkoon tuorejuusto, tomusokeri, vaniljasokeri ja vaniljatahna. Vatkaa pienessä kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Purista limestä mehu ja kuumenna se kiehuvaksi. Sulata joukkoon kuivaksi puristetut pehmenneet liivatteet ja jäähdytä hieman. Vispaa liivateliemi vaniljavaahdon joukkoon ja nostele nuolijan avulla valkuaisvaahto viimeisenä täytteen sekaan. Kaada täyte kovettuneelle pohjalle, tasoita pinta ja laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli.
Valmista vadelmakastike. Kaada vadelmat pieneen kattilaan ja keitä muutama minuutti, kunnes vadelmat ovat soseutuneet. Paseeraa siivilän läpi vadelmat toiseen kattilaan, heitä siivilään jääneet siemenet pois. Sekoita tomusokeri vadelmapyreen joukkoon ja kiehauta. Jäähdytä kylmäksi ennen tarjoilua.
Irrota kakku varovasti vuoasta ja aseta se kakkuvadille. Koristele sitruunamelissan lehdillä ja tuoreilla vadelmilla. Tarjoile lisänä vadelmakastiketta.
Vaniljajuustokakun resepti on hyvä peruspohja erilaisille juustokakuille. Nam!
Vinkki: Saat kakusta gluteenittoman käyttämällä gluteenittomia keksejä. Kakun pinnalle voi tehdä myös hyytelösokerikiilteen tai liivatteella hyydytetyn kiilteen paseeratuista vadelmista tai muista marjoista, jos haluaa koko kakun pinnalle väriä. Minä tykkään yleensä jättää kakun sellaisenaan pinnan osalta, vähän jotain reunakoristeita laittaa. Tuoreet yrtit ja marjat on aina aika varma valinta.
Kakun reunoista saa nätit, kun vuoan voitelee öljyllä ja "jauhottaa" tomusokerilla. Myös reunakalvoa voi käyttää, mutta mie en sellaista edes omista.
Niin herkullisen hyvää ja todellakin kuohkeaa kuin mikä!
Juttu on julkaistu tämän viikonlopun Heilin ruokapalstallani.
Omat lempparimunkkini ovat ohuita, tummia ja maistuvia, sellaisia kuin niitä tottui mummolassa lapsena syömään, tai ihan pikkuruisia rahkamunkkeja, joissa ei ole hillotäytettä. Kotioloissa parhaan lopputuloksen saa tekemällä munkit rinkuloiksi tai tekemällä niistä pieniä, sillä isojen munkkien keskusta voi jäädä helposti raa’aksi. Jos täytät munkit hillolla, voit käyttää apuna metallista hillotyllaa ja pursotinpussia. Tarvittaessa munkit saa täytettyä hillon sijaan vaikka kinuskilla, lemon curdilla, rahkalla tai tuorejuustotäytteellä. Possumunkkien (tai munkkipossujen) tekeminen pitää opetella joku kerta, sillä omenahillo maistuu ihanalta rapean munkkikuoren sisällä. Ja nimenomaan täytteeksi munkkipossuihin kuuluu omppu, pyöreät täytemunkit täytetään vadelmahillolla. Ainoa haaste munkinpaistossani oli saada munkit tarpeeksi ohuiksi ja isoreikäisiksi, sillä munkit turpoavat paistettaessa. Turvallisuudesta on huolehdittava, eli savuavaan tai leimahtaneeseen öljykattilaan ei saa kaataa vettä, vaan palo tukahdutetaan sammutuspeitolla tai kattilan kannella. Myöskään liesituuletinta ei saa käyttää, joten huolehdi tuuletuksesta ikkunan kautta. Sillä tavalla naapuritkin saa kateellisiksi, kun herkullinen tuoksu leijailee pitkin pihoja.
n. 40 kappaletta
50 g tuorehiivaa 5 dl maitoa 2 kananmunaa 2 dl sokeria 2 tl suolaa 2 rkl kardemummaa 1 tl vaniljasokeria n. 16 dl vehnäjauhoja (n. 1 kg) 150 g voita
paistamiseen
1 l rypsi- tai rapsiöljyä
pinnalle
hienoa sokeria
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, noin 37 asteiseksi. Liuota hiiva maitoon ja lisää kananmunat, sokeri, mausteet ja osa jauhoista. Sekoita taikina tasaiseksi kädellä vatkaten. Alusta loput jauhot taikinaan vähän kerrallaan, taikina on valmista kun se irtoaa leivontakulhon reunoista. Lisää viimeisenä huoneenlämmössä pehmennyt voi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa paikassa leivinliinan alla. Jaa taikina 40 osaan ja leivo ne pelleille pikkupulliksi. Kohota pullat toisen kerran leivinliinan alla.
Kuumenna öljy isossa padassa tai kattilassa, kokeile kuumuutta vaalealla leipäpalalla tai taikinanokareella. Öljy on paistovalmis, kun taikina tai leipä ruskistuu kauniiksi 1-2 minuutissa. Varo kuumentamasta öljyä liikaa, ettei se syty palamaan tai jätä munkkeja raa’aksi sisältä. Ota pulla käteen ja työnnä etusormet pullan läpi, pyöritä taikinaa sormien ympäri niin, että saat keskelle ison reiän. Paista muutama munkki kerrallaan kuumassa öljyssä kauniin ruskeaksi, munkkirinkilät kypsyvät muutamassa minuutissa. Käytä munkkien paistossa reikäkauhaa, nosta kypsät munkit valumaan talouspaperin päälle hetkeksi. Sokeroi munkit välittömästi paiston jälkeen, kaada sokeri isoon kulhoon ja pyöritä munkit sokerissa. Asettele munkit vadille ja tarjoile vappusiman kanssa.
Rapeat ja tummat munkkirinkilät kuuluvat erityisesti vappuun, siman kanssa nautittuna
Vinkki: Jos pakastat munkit, sokeroi ne vasta sulatuksen jälkeen. Munkit sulavat hetkessä pöydällä tai miedossa lämmössä uunissa, mikrossa munkit kuivahtavat liikaa. Voit käyttää paistamiseen myös kookosrasvaa (voihyllyssä Cocos-nimellä) tai munkkirasvaa, joita saa kaupasta. Kun paistorasva on tarpeeksi kuumaa, ei rasva imeydy liialti paistettaviin tuotteisiin. Pyörittelyvaiheen voi oikaista kaulitsemalla taikinan levyksi, ottamalla lasilla pyörylän ja leikkaamalla reiän pienemmällä shottilasilla tai pullonkorkilla tms munkin keskelle. Tällöin munkeista saa myös tasakokoisia! Ja munkkiöljyssä paistuu herkulliset frittitaikinaan upotetut kasvikset, kuten sipulirenkaat ja kukkakaali.
Käytön jälkeen öljy siivilöidään harson tai siivilän läpi takaisin pulloon ja säilytetään viileässä. Mikäli öljy on tummunut kovin paljon tai se on jo käytetty uudelleen, sen maku muuttuu katkeraksi, voi parempi vaihtoehto olla hävittää öljy sekajätteen mukana. Öljyä ei saa kaataa viemäriin tai vessanpönttöön.
Miulla on yksi vanha todella iso vati, jota käytän isojen taikinoiden tekemiseen tai ison leivonnaismäärän säilömiseen. Tällä kertaa siihen mahtui lähes kaikki 40 munkkia.
Resepti on julkaistu alunperin vapuksi 2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani
Kaunis kerros vattuja, upean pehmeä moussekerros ja pehmoista kermalikööriä sekä koristeita.
Ystäväni Jussi on isokyröläisen Kyrö Distillery Companyn maailmanlaajuisesti reissaava brand ambassador ja hänen kanssaan juttelimme erään kerran tislaamon tulevista uutuksista - kaikille on varmasti jo tuttu voitokas Napue Gin. Sain kuulla ruisviskipohjaisesta kermalikööristä, jota sitten sainkin tislaamolta terveisten kera keväällä, kun tuote oli lanseerattu myyntiin asti. Meillä oli puhetta siitä, että saisikohan liköörin ujutettua jotenkin meikäläisen tontille eli leivontaan ja lupasin kokeilla, kunhan keittiöön taas kerkeän. Aluksi miulla oli ajatus mustikoista ja rosmariinista, mutta sitten lopulta miulla oli mielessäni kerma(likööri), vattu ja lakritsa. Lakua ja vaniljaa kun löytyy likööristä itsestään, niin nuo maut löytyivät sitten kakustakin tavalla tai toisella. Ja vähän tuoreita vattuja kirpeyttä ja väriä antamaan. Kermalikööriä käytin niin kakkumassaan makua tuomaan kuin sitten kiilteeksi päälle. Kiilteestä tuli niin kiiltävä, että sitä sopi epäillä jopa mirror glazeksi ensivilkaisulla. Kahviseuraksi saapuneet ystäväni olivat sitä mieltä, että kakku oli ihan hitti ja kyröläisten terveiset oli kuvan nähtyään, että saattaisi maistua vaikka Ilosaarirockissa. Ainakin se on varmaa, että Kyrön kojulla rokissa tavataan!
18 cm korkeaan irtopohjavuokaan
8 annosta
pohja
8 kpl digestive-keksejä 50 g oivariiniä
täyte
2 dl vispikermaa 200 g maustamatonta tuorejuustoa ½ dlDairy Cream -likööriä(Kyrö Distillery Company) 1 dl tomusokeria 1 tl vaniljasokeria 1 valkuainen 4 liivatelehteä ½ dl Dairy Cream -likööriä 300 g tuoreita vadelmia
kiille
2 liivatelehteä 2 dl Dairy Cream -likööriä
koristeluun
tuoreita vadelmia lakupatukka sitruunamelissaa tai minttua digestive-keksiä murustettuna
Valmista pohja. Mittaa keksit cutteriin ja aja hienoksi, sulata oivariini ja sekoita joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle, voitele reunat oivariinilla ja jauhota tomusokerilla, niin saat kakkuun kauniin sileän reunan. Kaada keksiseos vuoan pohjalle ja taputtele tasaiseksi pohjaksi lusikan avulla. Laita jääkaappiin kovettumaan.
Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vispaa joukkoon tomusokeri, tuorejuusto, ripaus vaniljaa ja puoli desiä likööriä. Vaahdota eri kulhossa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Mittaa toinen puoli desiä mikronkestävään kuppiin ja kiehauta, sulata joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet. Anna jäähtyä hiukan. Kaada seos ohuena nauhana tuorejuustotäytteen joukkoon koko ajan vatkaten. Nostele lopuksi nuolijan avulla joukkoon valkuaisvaahto.
Kokoa kakku. Asettele kovettuneelle keksipohjalle tasaisesti reunaan kierros vadelmia ja kaada ohut kerros täytettä päälle, että vadelmat pysyvät paikoillaan. Aseta loput vadelmat keskemmälle vuokaa täytteeseen ja kaada loput täytteestä päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti.
Valmista kiille. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Kuumenna ½ desiä kermalikööriä mikronkestävässä kulhossa, sekoita joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet. Sekoita joukkoon loput 1½ dl kermalikööriä. Valuta jäähtynyt kiilleseos hyytyneen kakun pinnalle lusikan avulla, ettei kakkuun tulee painaumia. Peitä kelmulla ja anna hyytyä. Kun kiille on hyytynyt, koristele kakku lakupatukasta leikatuilla pikkukiekoilla, tuoreilla vadelmilla ja yrteillä sekä keksimuruilla.
Pienessäkin kakussa voi koristelu olla runsas olematta liian raskaan näköinen. Kakun halkaisija 18cm.
Tämä oli NIIIIIN hyvää! Kakussa oleva moussekerros on todellakin unelmanpehmeä, sillä valkuainen tuo ilmavaa rakennetta kakkuun ja sen pehmeän maun rikkoo yllätyksenä keskeltä kakkua löytyvät kirpeät vatut. Lapsillehan tätä kakkua ei kannata syöttää, ellei kuumenna likööriä kiehuvaksi ja höyryttele alkoholeja pois. Tässä kakussa mikrossa kävi ainoastaan liivatteen sulatukseen käytetyt tilkkaset nestettä. Jos käytät isompaa vuokaa, tuplaa ohje. Tämä oli tarkoituksella toteutettu pikkukakkuna, kun ostin tuon uuden kapean korkean vuoan. Olisi saanut ehkä olla vielä vähän korkeampikin kakku, mutta oikein oli mainio näinkin. Sen huomasin, että miulta puuttuu kokonaan pieni jalallinen kakkuvati, sellainen tulee hankkia pikimmiten. Tämän alla ollut vati oli vähän liian iso tarkoitukseen.
Pehmeän moussen sisältä löytyy kirpeä vattuyllätys
Dairy Cream -kermaliköörissä oli kiva potku taustalla, laku maistui mukavasti ja kokonaisuus liköörissä oli oikein onnistunut. Taustatietona sen verran, että tuote on myös laktoositon(!) ja se on tehty lähikermasta ja lakusta tisleen lisäksi ja koska se on myös aitoa tavaraa ilman lisäaineita, niin säilyvyys siinä on puolisen vuotta valmistuksesta. Avattuna 7 päivää. Mutta ei hätää, tähän kakkuun ja sen oikeaoppiseen maisteluun saa kyllä käytettyä vaikka koko pullon. Nam. Kokeilimme muuten kakkua syödessä lisätä lakukastiketta vielä päälle ja voi kuinka hyvin se toimikaan niin kakun kuin liköörinkin kera. Ja Alkon sivuja tutkittuamme huomattiin, että myynnistähän puuttuu kokonaan kermalakujuoma, että tässä on tuotekehittelijöille miljoonan taalan paikka.
Kyrön kavereilta on saatu tämä pullo.
Tuotenäytteenä on saatu likööripullo sekä muutama lasinalunen, niitä joista löytyy suomalaista mieskomeutta. Kiitos <3
Kirsikkainen brita on juhlava ja upea kakku, jossa myös kirsikoiden upean syvä väri pääsee oikeuksiinsa vaaleaa marenkia vasten.
Britakakku on ollut vuosia oma lempileivonnaiseni ja teen sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt mielessäni pyöri tuoreet kirsikat, sillä ne ovat ihan mielettömän suuri herkku ja niitä on monessa torikojussa nyt myynnissä. Niinpä ajattelin keittää elämäni ensimmäisen kirsikkahillon ja tehdä siitä britan, sillä tuoreena niitä en voi allergian takia syödä kuin pari ja kaikki kaupan valmiit kirsikkajutut maistuvat oudon teolliselle. Tästä hillosta tuli kyllä ihan älyttömän hyvää! Vanilja maistui melko vahvasti ja Cointreau-appelsiiniliköörin vieno aromi tuli myös esiin, vaikkei sitä ollut kuin ihan tilkkanen. Onneksi kirsikkahilloa jäi kakun jälkeen vielä pari purkkia nautittavaksi vaikkapa aamupalalla jogurtin kanssa tai miksei sitä voisi sivellä letuillekin. Kannattaa kokeilla yhdessä ja erikseen. Yleensäkin britassa viehättää sen makean rapea marenkikerros, voinen täyteläinen ohut kakkupohja ja ihanien makujen täytekombo. Ja mikä parasta, tämä on äärettömän helppo ja nopea valmistaa, vaikka yllätysvieraille.
Britakakun pohjan voi tehdä mainiosti jo tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilyttää sen leivinliinan alla pöydällä huoneenlämmössä. Muovipussit ja -kelmut sekä jääkaappi pehmentää marengin, joten vältä niitä. Yön yli lepääminen ei vaadi myöskään pakastusta, mutta jos haluat säilyttää britapohjia vaikka yllätysvieraita varten, pakasta ne. Britapohjat sulavat nopeasti ja säilyvät hyvänä tarjoilupöydässä pakastimen jälkeen. Muutoinkin brita kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, että marenki säilyy rapsakkana. Yön yli jääkaapitetut rippeet kakusta ovat kyllä edelleen hyviä, mutta britan kokonaisuus on jo hieman silloin kärsinyt siitä upeudesta, mitä se alkujaan on ollut.
n. 10 annosta
kirsikkahillo
1 kg kirsikoita (2 litraa) 1 pkt hillo-marmeladisokeria 5 cl Cointreau-likööriä tai vettä (½ dl) 1 vaniljatanko
n. 400 g kirsikkahilloa 2 dl kuohukermaa 1 prk maitorahkaa
koristeluun
tuoreita kirsikoita tuoretta minttua tai sitruunamelissaa
Valmista kirsikkahillo, mieluiten leipomista edeltävänä päivänä, että hillo kerkeää kunnolla jäähtyä ja koostumus saota. Huuhtele kirsikat, puolita ne pienellä veitsellä ja poista kivi. Laita kirsikanpuolikkaat isoon kattilaan, kumoa perään hillo-marmeladisokerilaatikko ja lorauta joukkoon tilkka likööriä tai vettä. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan, laita myös tangot mukaan tuomaan makua. Keitä noin 15 minuuttia välillä hämmentäen. Poista vaniljatangon puolikkaat. Purkita ja jäähdytä, säilytä kylmässä.
Valmista kakkutaikina. Vaahdota pohjan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (n. 25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja lastalla taputellen. Ripottele pinnalle mantelilastut (voi jättää myös kokonaan pois). Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.
Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka, mausta halutessasi hyvin kevyesti sokerilla (ota huomioon kirsikkahillon makeus). Leikkaa leivoslevy kolmeen tasakokoiseen palaan. Nosta lastan avulla yksi levy tarjoiluastian pohjalle, levitä sille puolet hillomäärästä ja puolet rahka-kermavaahdosta. Aseta päälle varovasti toinen leivoslevy ja täytä samoin. Aseta päälle viimeinen leivoslevy, koristele se kirsikoilla ja yrteillä sekä halutessasi tomusokerihunnulla. Tarjoile välittömästi, ettei marenki kostu ja menetä rapeuttaan.
Britakakun voi kasasta huolettomasti niin, että täytteet näkyvät kunnolla väleistä ja hillo saa vapaasti valua vadille asti.
Vinkki: Halutessasi voit piirtää leivinpaperin nurjalle puolelle myös 3 laatikkoa, jotka ovat 10x20cm kokoisia, jolloin saat reunoista nätimmät leivoslevyt. Jätä laatikoiden väliin jonkun verran leviämisvaraa. Voit käyttää britakakun täytteenä mitä tahansa hilloja, marjoja, hedelmiä tai vaikkapa kaupan makurahkoja tai pelkkää kermavaahtoa. Vain mielikuvitus on rajana! Kurkkaa aiempi ohjeeni mansikka-raparperitäytteiseen britaan ja mansikkabritaan.
Britakakun ohje on julkaistu tänään ilmestyneen Heilin ruokapalstallani ja tämäkin ohje pärähtää eetteriin ajastettuna, sillä olen valmistautumassa Ilosaarirock-rientoihin. Seuraa Instagramissa @cebicinkeittio ja Facebookissa Cebicin keittiö, niin et jää mistään paitsi ;)
Kesän ja tietysti koko vuoden paras viikonloppu on nyt, koska täällä Joensuussa on Ilosaarirock! Mie sekosin jo laskuissa, mutta lähestulkoon kahdeskymmenes rokki on takana ja näin virallisimpana rokin ruokatoimittajana taitaa vuosia olla takana nyt neljä. Vaikka perjantaina rokki alkoi hieman epävakaassa ja sateisen harmaassa säässä, ei se menoa haitannut, sillä...
Hai-kumppparit, varusteet kuntoon
... mie kävin ostamassa lähikaupasta uudet kumpparit rokkia varten! Kyllä kelpaa tallustaa Laulurinteellä vaikka missä kelissä, niin ei mene sukat märäksi. Ja onhan ne keltaiset kumpparit vaan hirmu söpöt. Yleensäkin perjantain yleisin varuste näytti olevan sadetakki tai -viitta ja hyvin monella oli myös kumpparit. Ja lämmintä vaatetta näytti olevan perinteisten pikkubikinien sijaan enemmän, sillä elohopea pysytteli kymmenen asteen tietämissä. Tätä juttua kirjoittaessa aurinko paistaa kyllä, mutta lämpötila ei silti ole vielä kovin korkealla. Saas nähdä, millaiseen vaatetukseen sitä tänään päätyy.
Miun rokkihommani on siis raportoida rokin ruoka- ja juomatarjonnasta. Tänä vuonna ensinnäkin Ilosaarirockin pääyhteistyökumppani on Lidl, joka oli tuonut paikalle oman snack baarinsa. Ja sen vierestä löytyi meikkauspiste, jossa sai hankittua pikakaunistusta kasvoilleen. Mie vähän salaa haaveilin Lidlin paistopiste-pop upista, mutta sellaisen järjestäminen festariolosuhteissa voisi kieltämättä olla vähän haastavaa. Mutta vinkkinä, oisipa ihana mutustaa uunituoretta croissanttia rinteellä istuen tai rantavedessä kahlaten.
Lidlin snack bar Ilosaarirockissa, edessä oli lounge, jossa voi hengata säkkituoleilla ja käydä hakemassa pikameikin
Toisekseen ruokakojut olivat kokeneet suuren muutoksen. Ennen on totuttu siihen, että lähestulkoon kaikki ruokakojut ovat pitkässä rivissä päälavan edustalla leirintäalueen aitaa vasten, mutta tänä vuonna osa kojuista oli siirretty K18-alueelle Metelli-teltan luokse raviradan kupeeseen. Food stop -alueella ruoka- ja juomakojut ovat rinnakkain, joten voit nauttia ruokasi hyvän juoman kera. Ja mikä parasta, voit tehdä sen istuen joko keskellä isossa teltassa tai sivummalla ravihevosten pilttuissa olevissa pöydissä. Tämä iso ruokateltta on täysin uusi juttu myös, saadun palautteen perusteella. Kieltämättä oli mukava illankähmässä lepuuttaa jalkoja ja syödä rokkiruokaa istualtaan. Varsinkin, kun sade on kastellut maan, niin maassa istuskelu houkuttelee entistä vähemmän. Ongelmaksi ruokamyyjien mukaan nousi se, että alue oli sangen iso ja porukka ei löytänyt alueelle, opastus tai info oli toistaiseksi puutteellista ja sääkin vähän sotki rokkikansan menoa. Mutta mie kyllä uskon, että kun saadaan rokki kunnolla käyntiin ja ihmiset tutuiksi aluuesta, niin annoksetkin käyvät kaupaksi.
Kerubin grilli päälavan edustalla
Päälavan edustalta myös alaikäisille ruokaa tarjoaa tuttuun tapaan Kerubin grilli, joka toi rokkiin ensimmäistä kertaa beyond meat -burgerit, jotka niittää tällä hetkellä suurta suosiota pitkin maailmaa. Hyvin lihaisaksi kuvailtu vegaaninen burgeripihvi on kuulemma hyvin maukas. Pitänee käydä maistamassa itsekin jossain välissä. Jos jää Ilosaarirockissa testaamatta, niin Kerubi Ilosaaressa keskellä kaupunkia tarjoilee näitä myöskin. Kerubin toinen ruokapaikka löytyy Tähtiteltan edustalta, siellä on varattu runsaasti ruokailijoille pöytiä ja tuoleja. Mie olen käynyt Kerubissa testaamassa nuo halloumiranskikset ja ne on kyllä ihan törkeän hyviä. Pro tip pikkusuolaiseksi!
Local Bistro & Repo Food Truck
Mie suuntasin ystävieni kanssa ensimmäisenä ruokailemaan tuttuun tapaan joensuulaisen Local Bistron ja Risto Mikkolan sekä Sami Revon yhteistyönä syntyneen ruokarekan luokse. Koska maa-artisokkaburgeria on saatava(na). Mie olen hehkuttanut tämän burgerin perään jo vuosia ja miusta tuntuu, että nämä kaverit myy burgerinsa tälläkin kertaa loppuun. Ole siis nopea. Eikä tuo lihaversiokaan huono ole, mutta maa-artisokka tärisyttää ihan eri tavalla! Kokeile vaikka.
Maa-artisokkaburgeri, se on vegaaninenkin
Tähän väliin voisi vaikka tarjota suunhuuhtelua. Ilosaarirockille on paikallinen Panimo Honkavuori tehnyt jo kolmatta kertaa oman rokkioluen, Iloliemen. Vaalea lager pirskahteli suussa ja toimi oikein hyvin ruoan kanssa kuin ilmankin. Kannattaa kokeilla, tämä on sellainen to do -listalle kuuluva juttu rokissa ihan ehdottomasti.
Ilosaarirockin virallinen olut, Iloliemi 3
Treffit pub & bistro
Treffi pub & bistro taisi olla viime vuonna ensimmäistä kertaa mukana ja niinpä sympaattinen myyntivaunu löytyi nytkin Food Stopista. Burgerit taattuun tapaan oikein maukkaita ja oikealla hiiligrillillä paistettuja. Alueelle leijaili tuulensuunnasta riippuen houkutteleva hiiligrillin tuoksu, kun kuuntelimme Viikatteen keikkaa esiintymisteltan kupeessa. Oli muuten hittikimara!
Kusmiku
Tyylikäs punaisen ja mustan yhdistelmä Kusmikun myyntikojulla. Tarjolla on sirkkaranujakin. Tämän kojun tarjonta on miulle täysin uutta, pitää käydä tutustumassa lähemmin.
Jäätelövankkurin lähijäätelö
Ilosaarirockissa on aina ollut vahvasti esillä paikallisuus ja lähiruoka, joten ulottuupa se myös herkullisiin jäätelöihin asti. Polvijärveläinen Jäätelövankkuri on tuonut paikalle oman myyntivaununsa ja se löytyy Rantalavan välittömästä läheisyydestä, oikeastaan ylämäen, rannan ja päälavan risteyksestä. Kannattaa käydä maistelemassa! Mie suosittelen Baileysiä. Ja Makuvankkuri-niminen saman yrityksen lähiruokamyyntiauto myy sitten laajemalla skaalalla jätskejä ja sorbetteja, löytyy huippuja yhdistelmiä. Näitä jätskejä on rokissa myynnissä myös Tähtiteltan edessä olevassa Ilosaari Lounge -teltassa, ilmeisesti purkkiversioina. Loungessa kannattaa vierailla muutoinkin, eilen siellä oli tarjolla mm. stand upia ja paljon muitakin tapahtumia. Lounge tarjoaa myös pienen hengähdystauon vaikka riippumatossa loikoillen kesken rokkailujen.
Beer & Beer
Beer & Beer löytyy Food Stop -alueeta raviradan kupeesta. Eli siitä Metelli-teltan edestä. Lasituopeista tarjotut erikoisoluet tuntui löytäneen paikkansa rokkiväen keskuudesta. Hauskasti sisustettu myös. Tästä baarin jälkeen alkoi sitten pitkä rivi ruokatelttoja, jatka lukemista eteenpäin, niin kerron niistä kohta lisää.
Jack Daniel's
Omaa värisilmää miellytti eniten Jack Daniel's -baari, jossa sai drinksujen lisäksi loikoiltua säkkituoleissa tai pelattua vaikka pelejä. Oikein kiva idea. Pisteet myös ruohomatosta, tekee ihan kivaa nähdä hiekkakentällä kaiken harmauden keskellä myös vähän vihreää. Tuollainen säkkituoli kyllä olisi hieno omalla parvekkeella, joka reilun kuukauden kuluttua paljastuu parvekeremontin alta.
Sympaattinen hippokahvila
Food Stopista löytyy helsinkiläinen Green Hippo Café, joka tarjoilee mm. avokadopastaa ja halloumiranuja. Halloumiranuja tulikin vastaan hyvin monella alueella oleskelevalta, joten tämän vuoden hittiruoka on lyönyt läpi myös rokissa. Pastaruoka on kiva idea festareilla, en ole pastaa ikinä syönytkään. Eilen oli muuten vip-alueen buffetissa burgereita ja mac'n'cheese siihen kylkeen, näytti herkulliselta lisukkelta!
Flying reindeer
Parhaimmat myyntipuheet tuli kyllä ehdottomasti tästä kojusta, eli Flying reindeerin porukalta. Rokin kuninkaaksi tituleerattu annos Mestarin lautanen tuli itsekin illan hämärtyessä nautittua ja kojun burgerit näytti oikein hyvältä myös. Koju on ihan ison ruokailuteltan kupeessa, kivenheiton päässä kaljahanoista. Mestarin lautaselta löytyi tosiaan pekonia ja pekoni on rakkautta. Kastikeihmisenä tykkäsin myös siitä, että valkosipulimajoneesia oli riittävästi ja siinä oli potkua. Tästä samasta rivistä löytyi myös Ruisherkku, joiden annoksista ei myöskään puutu valkosipulia. Pysyy ainakin vampyyrit loitolla pimenevässä yössä.
Ho Dai
Klassista festariruokaa tarjoaa Ho Dai kiinalaisen ruoan avulla. Muistan jo teininä rokissa ollessani, kuinka Ho Dain koju oli aina mukana. Kevätrullat on ihan ykkösiä. Jotenkin festariruokaan kuuluu ehdottomasti itämaiset vivahteet ja toisaalta myös viime vuosina mukaan rynnineet burgerit. Perinteinen uppopaistettu festarimättö alkaa olla vähän katoavaa kansanperinnettä, mutta sitäkin onneksi saa. Leckers myy päälavan edustalla perinteisiä makkispekkiksiä, frittibroileria ja muita herkkuja.
Mihalin taverna
Joensuulaisille IsoMyystä ja Siniseltä virralta tuttu Mihailin Taverna on myös mukana rokissa. Kreikkalaisten ihanien pitaherkkujen kruunu on omatekoiset soossit, tsatsiki ja hummus. Käyn usein lounaalla IsoMyyssä Mihaililla ja nämä ruoat ei petä koskaan. Bonuksena loistava palvelu. Kannattaa ehdottomasti testata, jos ei ole vielä tuttu!
Ruokapriha
Paikallisittain eksotiikkaa tarjoaa Joen Ruokapriha, tarjolla on hirveä ja muikkuja. Monipuolinen valikoima ja maukkaat maut, aiempina vuosina jonot on olleet pitkät. Hirvijutut kiinnostaisi kokeilla ihan ehdottomasti. Sulo Cateringilla on muuten myös tarjolla muikkuja, mutta niin myös falafeliä. Sulon falafelit on hyviä, on tullut lounaalla testattua.
Hermannin Viinitila
Uimarannalta löytyy viinibaari, kun ilomantsilainen Hermannin viinitila tarjoilee skumppaa. Oikein hyviä paikallisia tuotteita. Sama porukka muuten tekee palkittua Arctic Blue Giniä ja Valamon viskejä! Miulla on muuten kavereiden kanssa viskitynnyri kehittymässä, saas nähdä milloin on valmista maistettavaksi. Muistaakseni vielä ainakin pari vuotta menee. Kannattaa käydä maistamassa. Pisteet myös vehreästä miljööstä näkymillä rantalavalle ja vesirajalle.
Kyrö Distillery Company
Kyrö Distillery Company on tuttun tapaan rantabaarilla ja Tähtiteltan edessä olevalla toisella pisteellään mukana rokissa. Kävin maistamassa kehuttua uutuutta, tuorepuristetusta omppumehusta tehty Gin & Juice. Hirmuisen hyvää ja kesäistä. Ehkä rokkijuomien aatelia keveydellään.
Yrttilaatikot
Kyrön rantabaarista löytyi myös vehreitä yrttilaatikoita. Taustalta näkyy pieni ylämäki Tähtitelttaa kohti ja tuohon etualalle jää uimaranta. Tänä vuonna ei tainnutkaan olla naku-uinnin maailmanennätysyritystä.
Nyt on pääpiirteittäin koostettu yhteen viikonlopun tarjontaa. Lisäksi alueelta löytyy useita ilmaisia vesipisteitä. joista kannattaa käydä täyttämässä ahkerasti omaa vesipulloa. Samoin bonaqualla on oma piste alueella ja Tähtiteltan kupeessa oleva tarjonta on vielä lähes kokonaan kartoittamatta. Oli ainakin Tähtibaari (Jaloviinaa). Nyt meikit naamaan, tukka kuntoon ja rinteelle! Instagramiin ainakin on luvassa lisää aiheesta viikonlopun aikana. Hyvää rokkia kaikille!
Perjantain festarilook, keltaiset kumpparit ja Marimekon sadetakki
Lauantaina oli lämpimämpää, joten kumpparit sai kaverikseen mekon ja mukana oli myös nahkarotsi, koska sadepilvet vaihtui tavallisiin pilviin. Keli oli kyllä aika viileä edelleen! Lauantaina pääsin myös virallisen rokkimedian haastatteluun ja sain tittelin Rokin virallisin ruokatoimittaja :D
Ilosaarirock-lipun sponsoroi Joensuun Popmuusikot ry/Ilosaarirock, eli postaus on tehty yhteistyössä Ilosaarirockin kanssa.
Lihattoman lokakuun värikäs voileipäkakku syntyy ruisleivästä, avokadosta ja hummuksesta – katso video!
Nyt vietetään lihatonta lokakuuta, ja sen kunniaksi osallistun itsekin vegaaniselle ruokakurssille kansalaisopistolla. Lisäksi sain hauskan haasteen nurmeslaiselta Pielispakarinleipomolta: suunnittele lihaton resepti käyttäen heidän tuotettaan! Hetken makusteltuani tulin päätyneeksi voileipäkakkureseptiin, sillä rakastan erilaisia voileipäkakkuja. Lisäksi voileipäkakussa itseoikeutetussa roolissa on myös hyvä leipä, ja karjalanpiirakoidensa ohella Pielispakari on tunnettu erityisesti ihanista ruisleivistään. Voileipäkakkujen ympärillä vellovaa mystiikkaa pitäisi saada hälvennettyä muutenkin, sillä ei voileipäkakun tarvitse olla vain harvinaista juhlaherkkua, sitä voi ihan hyvin tehdä myös arkena. Niin miekin tein tämän voileipäkakun kasuaalisti tiistaina, ja hyvin toimi.
Pielispakarin Pielisen Eväsvuokaviipaleet sopii voileipäkakun tekemiseen enemmän kuin hyvin, sillä yhdestä paketista saa juuri passelisti yhden voileipäkakun. Kasasin pöydälle kaikki kakkusessa käytetyt tarvikkeet, niin oli helppo aloittaa hommat.
Kokemuksesta voin kertoa, että voileipäkakku toimii niin eväänä töissä, aamupalana, välipalana, iltapalana, lounaana, päiväateriana kuin kahvipullanakin. Sitten kun itse järjestän juhlia, niin voileipäkakkua on pöydässä oltava. Keväällä pidin kansalaisopistolla voileipäkakkukurssin, jossa innokkaat voileipäkakkufanit pyöräyttivät hetkessä pöytään kaksitoista erilaista voileipäkakkua (johon niitä reseptejä testailin alkuvuoden). Myös perhejuhliin miulta tilataan aina voileipäkakut, ja samoin asiakkaani ovat tottuneet tilaamaan makean kakun kylkeen miulta voileipäkakun, joten taustaa voileipäkakkujen tekemisestä löytyy entuudestaan. Ja palaute on kieltämättä ollut hyvää, onhan voileipäkakut hyviä, joskin muutama niksi niiden tekemisessä on – muutamia kantapään kautta opittuja vinkkejä on listattu ihan postauksen loppuun. Eli voileipäkakkujen suosio ei ole kadonnut mihinkään, vaikka niitä pidettiin ehkä hieman vanhanaikaisina jossain välissä. Voileipäkakkujen ilosanoma leviää siis ainakin tämän yhden innokkaan ruokaharrastajan kautta pitkin maakuntaa ja blogin välityksellä ihan koko Suomeen.
Voileipäkakun voi tehdä pyöreänä tai perinteisempänä pitkulaisena, kumpikin onnistuu ihan yhtä hyvin. Olenpa joskus tehnyt eräänlaisen voileipäkakun kovertamalla pyöreän leivän sisuksen pois ja täyttämällä leivän kaikilla herkullisilla täytteillä fetajuustotahnasta aurinkokuivattuun tomaattiin.
Ruisleipä taipuu moneen, onhan se yksi meidän kansallisruokiamme. Erityisesti täällä Pohjois-Karjalassa ruisleipäperinne elää ja voi hyvin. Itsekin opettelen hiljalleen tekemään omaa ruisleipää, olen päässyt jopa niin pitkälle, että muhittelen hapanjuurta jääkaapissani, mutta leivän tekoon en ole vielä uskaltanut. Kaupasta löytyy runsaasti vaihtoehtoja helposti, ja erityisesti oma leipäsuosikkini on Pielispakarin Kiviarinaruisviipaleet, joita ostoskoristani löytyy viikoittain. Tähän voileipäkakkuun päädyin käyttämään kuitenkin Pielisen Eväsvuokaviipaleita, sillä pakkauskoko on melkoisen optimaalinen pienehkölle voileipäkakulle, ja leivän muoto on juuri passeli tarkoitukseen.
Värikäs kakku sai ylleen yksinkertaisen kivan koristelun: kirsikkatomaatteja, yrttejä ja pinjansiemeniä sekä hummusta. Näin upeat värit pääsevät kunnolla esille.
Tässä voileipäkakkureseptissä yhdistyy moni miun lempimakuni: ruisleipä, avokado, hummus, punajuuri sekä tuoreet yrtit. Päälle ripotellut paahdetut pinjansiemenet tuovat ihanaa rapeutta, ja koko kakkusen värimaailma kauniin raikas. Kakkua tehdessä tuli ahaa-elämys videokuvausporukasta: timjami ja tomaatti ne yhteen soppii, eikä tomaatin kumppaniyrtin tarvitse aina olla se perinteinen basilika.
Tämä kakku on lihattoman lokakuun kunniaksi täysin vegaaninen, mutta halutessaan kasvispohjaisen tuorejuuston voi korvata toki tavallisellakin. Veganisoitu resepti on hyvä siitäkin syystä, että ystäväpiiristäni löytyy useita vegaaneja, ja haluan tarjota keittiössäni makuelämyksiä myös heille. Samoin vegaaninen leipomus soveltuu myös kaikille muille pöydän ympärille kerääntyville, kunhan vain allergioita ei satu kohdalle (gluteeniton tämä ei esimerkiksi ole ruisleivän ja kauralevitteen vuoksi). Itse kun on koko ikänsä tottunut allergioiden takia välttämään ja muokkaamaan asioita ja toisaalta myös monesti joutunut kieltäytymään asioista oireiden pelossa, niin on mukava ottaa muut huomioon. Huomaavaisuus on hyve, ja tuskin kukaan kaipaa turhaa öyhötystä, joka lähtee omista ennakkoluuloista? Ja eipä kakkua natustaessaan olisi varmasti kukaan uskonut, mitä se sisältää, sillä kakku vie kielen kiemuralle ja saa silmät pyörimään kuin pajatsossa konsanaan. Niin hyvää se on!
Vegaaninen voileipäkakku on valmis ja vieläpä videokameroiden kuvatessa! Fiilis on mitä mahtavin, sillä vältyin suuremmilta kommelluksilta, kakusta tuli maukas ja ihan miun tyylinen koristeluita myöten.
Lihaton lokakuu on hyvä muistutus siitä, ettei ihan joka aterian tarvitse sisältää lihaa, ja ympäristökin kiittää siinä samalla. Maukkaita vaihtoehtoja kun on nykyään maailma pullollaan. Mie olin nuorena parin vuoden ajan lakto-ovovegetaristi, eli jätin ruoastani pois punaisen lihan mutta en kieltäytynyt kananmunista ja maitotuotteista. Niihin vuosiin 2000-luvun alussa verrattuna nykyään on paljon helpompaa noudattaa kasvisruokavaliota tai jopa vegaaniutta, sillä kaupasta saa paljon monipuolisemmin erilaisia vaihtoehtoja ja valmiitakin annoksia. Omakin kulutukseni on monipuolistunut viime vuosina huomattavasti, ja entistä useampi kotonani tehty ateria on kasvisruokaa, sillä arkisin lounasravintoloissa eteen tupsahtaa usein sitä liharuokaa. Monipuolisuus, sitä nimenomaan haluan omassa keittiössäni tuoda esiin ja tarjota vaihtoehtoja myös lukijoilleni. Ja onhan se aina pieni seikkailu käydä ruokakaupassa, kun voi tutustua uutuustuotteisiin niin vihanneshyllyllä kuin muillakin, ja napata matkaan jotain sellaista, mitä ei ole ennen itse kokannut tai maistanut. Siksi onkin mukava huomata, että vaihtoehtoja löytyy jokaiselle ja moneen makuun, eikä tarvitse enää purra pelkkää porkkanaa. Ja itse asiassa mie en voi edes syödä sitäkään raakana.
Myös asioiden ennakkoluuloton yhdistäminen on hauskaa. Niinpä otin talteen myös leivänkantit ja jauhan ne kakkupohjaksi, samalla vältän niin hävikkiä kuin keksin jotain uutta keittiössä. Itse asiassa leipää voi hyödyntää keittiössä hyvin monin tavoin!
Action! Alkujännitystä havaittavissa, mutta siitäpä se hälveni, kun pääsi tutumpiin hommiin, eli kokkaamaan. Huikean hauska kokemus!
Kaupallinen yhteistyö Pielispakarin kanssa
Tämä julkaisu videoineen on tehty yhteistyössä nurmeslaisen Pielispakari-leipomon kanssa. Pielispakari aloitti vuonna 1992 kahden hengen kotileipomona, ja nyt yritys työllistää yli 50 henkilöä ollen yksi Suomen suurimmista leipomoista. Pielispakari valmistaa muun muassa karjalanpiirakoita, ruisleipiä, kukkoja ja muita karjalaisia perinneleivonnaisia sekä konditoriatuotteita. Yhteensä valikoimaa on yli 250 tuotteen verran. Pelkästään karjalanpiirakoita valmistuu vuosittain yli 100 miljoonaa, ja tällä määrällä irtoaakin maan suurimman piirakanvalmistajan titteli! Pohjoiskarjalaista osaamista parhaimmillaan. Ja onkin hienoa, että mie saan olla mukana tässä, sillä karjalaisuus, johon Pielispakarilla vahvasti nojataan, on miullekin hyvin vahvasti verissä ja ollut yksi blogini kantavia juttuja alusta asti. Saas nähdä, mitä heidän osaavista käsistään vielä syntyykään.
Lauantaina tapahtuu! Tule Joensuun satamamarkkinoille, kahvila Rennon kulmille, niin löydät mm. kaiken tämän.
Kurkkaahan tuo alussa oleva video, miten voileipäkakku valmistuu! En ole aiemmin blogiini videota julkaissut, joten ollaan monin tavoin ihan uuden äärellä tässä – yhdessä. Ja jätä ihmeessä kommenttia, mitä pidit, sillä meitä karjalaisittain bloggaavia, kokkaavia ja puhuvia ei ihan liiaksi asti ole. Pielispakarin väen voit tavata lauantaina 12.10.2019 Joensuussa Satamamarkkinoilla Rantakadun ja Kalastajankadun kulmassa olevalla rantabulevardilla, ohjelmassa on niin musiikkia, ongintaa, Satamakahvila Pielispakari, karjalaista katuruokaa ja arvotaan myös yksi oheisen reseptin mukaan valmistettu voileipäkakku. Mie olen lauantaina myös Pielispakarin Satamafestivaaleilla paikalla, joten tulehan rupattelemaan!
Halutessaan kakun voi kasata myös vuokaan, jolloin reunat ovat tasaisemmat. Rustiikkisempi ja kotoisampi lopputulos syntyy vapaasti vadille kasaamalla.
1 prk kikherneitä 1-2 valkosipulinkynttä ½ sitruunan mehu n. 2 rkl oliiviöljyä 1-2 rkl tahinia (seesaminsiementahna, vaalea tai tumma) mustapippuria myllystä merisuolaa myllystä
punajuurihummustäyte
n. 2/3 osaa omatekoista hummusta ½ prk PåMackan-kauratuorejuustoa 1 etikkapunajuuri 1 pieni punainen suippopaprika (suolaa, pippuria ja sitruunaa)
avokadotäyte
2 tomaattia 2 isoa avokadoa n. ½ dl sitruunamehua ½ tl suolaa ¼ tl chilihiutaleita ¼ tl mustapippuria 3 rkl tuoretta persiljasilppua
kostutus
2½ dl vettä 1 kasvisliemikuutio leipien kostutukseen kuluu valmista lientä n. 1 dl
kuorrutus ja koristelu
n. 1/3 osaa omatekoista hummusta ½ prk PåMackan-kauratuorejuustoa kirsikkatomaatteja 3 rkl pinjansiemeniä paahdettuna tuoretta timjamia mustapippuria myllystä
Omatekoinen hummus: Valuta kikherneet (ota liemi talteen ja tee siitä vegaanista marenkia) ja laita ne tehosekoittimen kulhoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsiä hieman ja laita valkosipuli kikherneiden päälle kulhoon, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon tahinia (seesaminsiementahna) ja ripaus suolaa sekä pippuria. Hummukseen tulee kauniimpi väri vaalealla tahinilla. Hummus saa olla tässä vaiheessa melko tönkköä, kunhan sen saa juuri ja juuri tahnaksi. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Ota 1/3 hummuksesta pieneen kulhoon kuorrutusta varten.
Punajuurihummustäyte: Jatka tehosekoittimen kulhossa täytteen valmistuksella, eli käytä täytteeseen 2/3 osaa hummusta. Lisää kulhoon etikkapunajuuri ja PåMackan, pyöräytä sileäksi massaksi. Huuhtele paprika, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja sekoita paprikakuutiot lusikan avulla hummustäytteen joukkoon. Tarkista täytteen maku, lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sitruunamehua.
Avokadotäyte: Tee tomaattien päälle ristiviilto ja kalttaa ne, eli kasta tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen ja vedä kuori pois. Halkaise tomaatit, poista kanta ja siemenet. Hienonna tomaatin hedelmäliha pieniksi kuutioiksi. Halkaise avokadot, poista kivi, kaiva avokadon hedelmäliha lusikalla kulhoon ja hienonna avokadot haarukalla. Lisää sitruunamehu tummumisen ehkäisemiseksi, lisää tomaattikuutiot ja hienoksi silputtu persilja sekä mausteet. Tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa suolalla, pippurilla ja chilillä. Chilin ei pidä polttaa, vaan tuoda lempeää lämpöä täytteeseen.
Kuorrute ja koristelu: Sekoita hummuksen joukkoon loput PåMackanista. Halkaise kirsikkatomaatit, irrota timjamista pieniä kauniita oksia. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Jäähdytä.
Valmista kakku: Tee kasvisliemi eli lämmitä vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Leikkaa 9 leipäsiivun reunat ohuelti pois (jos tarjoiluvadille mahtuu, täyte riittää myös 12 leipäpalalle). Laita kolme leipäviipaletta peräkkäin tarjoilualustalle (suojaa alusta leivinpaperisuikaleilla). Kostuta leivät kevyesti kasvisliemellä, käytä pullasutia apuna. Levitä hummustäyte leipien päälle, lisää seuraava leipäkerros ja kostuta leivät, paina leipiä täytteen päälle hyvin kevyesti. Levitä päälle avokadotäyte. Peitä kakku leivillä, kostuta vielä viimeinen leipäkerros. Levitä päälle kuorrutehummus, koristele kirsikkatomaateilla, timjamilla, paahdetuilla pinjansiemenillä sekä ripsauksella mustapippuria. Tarjoile kakku.
Lisäys 1/2020: Vuokaan kasattuna voileipäkakusta tulee hyvin siisti. Moni kerkesi kysyä, tursuaako täytteet voileipäkakusta, jos sen kasaa vapaasti vadille. Niin ei tursua kummallakaan tavalla, oikein hyvin pysyy täytteet sisällä.
Mikäli teet kakun tarjoilua edeltävänä päivänä, kokoa kakku mieluiten pitkulaiseen leipävuokaan, vetoisuus n. 1.5 litraa. Vuoraa vuoka tuorekelmulla, levitä pohjalle kerros leipiä ja kostuta ne hyvin kevyesti liemellä. Ensimmäiseksi vuokaan kaadetaan avokadotäyte, päälle ladotaan toinen leipäkerros ja se kostutetaan. Päälle tulee hummustäyte, jonka päälle ladotaan kakun pohjaksi tuleva leipäkerros. Kostuta leivät ja kääri kakku kelmuun. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Kumoa kakku tarjoiluvadille, poista kelmu. Kuorruta ja koristele kakun pinta kuten edellä. Mikäli kakku on tiivistynyt yön aikana kunnolla, voit kokeilla myös reunojen kuorruttamista.
Ennen kuvaamisen aloitusta ruokapöytä ympäri, tuolit pois, kattolamppu ylös ja kuvauskalusto kuntoon. Siitä se lähti käyntiin ihan hetkessä ammattilaisten käsissä. Kiitos Rookie communications!
Muutama hyväksi havaittu vinkki voileipäkakun tekemiseen:
Leipä on parasta hieman kuivahtaneena, joten käytä mielellään edellispäivän leipää kuin uunituoretta. Leipä voi olla vaaleaa tai tummaa, niitä molempia tai hyydykekakkujen pohjassa myös näkkäriä tai hapankorppua.
Poista leivistä reunat ja kostuta leivät tasaisesti, että myös lopputulos on tasaisesti kostunut. Kostuta kakkua reilummin, jos se tarjotaan välittömästi, mutta paras kakku tulee, kun maut saavat tekeytyä yön yli jääkaapissa. Huomioi täytteen kosteus!
Vältä hävikkiä, käytä leivänkuoret krutonkeihin, korppujauhoksi tai naposteluun, hienonnetulla leivänkantilla voi myös tukevoittaa liian löysää täytemassaa vahingon sattuessa.
Kasaa kakku kelmutettuun vuokaan, se helpottaa valmistamista ja lopputulos on siistimpi.
9 paahtoleipäpalan kakku riittää 8 hengelle, 12 palan kakku 10 hengelle. Suorakaiteen muotoisesta kakusta noutopöydässä lasketaan 1-2 cm levyinen pala, riippuen muusta tarjottavasta, voit myös mitata menekin painossa (n. 200 g per henkilö), kirjaa menekki omista kakuistasi (leivänpalat, paino tms).
Käytä kakun koristeluun samoja aineksia, mitä täytteessä, niin myös syöjät tietävät mitä saavat. Myös mahdollinen hävikki vähenee. Koristele kakku juuri ennen tarjoilua nahistumisen välttämiseksi.
Paras kakku makuuntuu yön yli ennen tarjoilua, huomioi että mm. sipulin, chilin ja yrttien maku vahvistuu, kun taas suolaisuus voi laantua maun imeytyessä leipään.
Kuorrutuksen voi tehdä tuorejuustosta, jota notkistetaan hieman ranskankermalla, smetanalla tai kermaviilillä. Vältä majoneesia sen rasvaisen ja vähän tunkkaisen maun takia, myös kesällä siinä vaanii ruokamyrkytysvaara. Tuorejuuston ja kermavaahdon sekoitusta voi myös pursottaa.
Perinteinen kuorrutus syntyy levittyvästä sulatejuustosta tai liemitilkkaan sulatetusta sulatejuustosta, varo ettei kuorrutteesta tule liian löysää.
Ota huomioon allergeenit ja erikoisruokavaliot, kaikelle löytyy korvaaja tai vaihtoehtoinen tuote, vältä isoissa juhlissa esim. porkkanaa, omenaa ja maapähkinää.
Pensasmustikkaa ja valkosuklaata sisältävät muffinit
Näitä muffineita leivoin jo kesällä, kun torilta tarttui matkaan muiden ostosten lisäksi pieni kipollinen pensasmustikoita. Pensasmustikka on siitä hauska marja, ettei se suttaa ja sotke samalla tavalla kuin metsässä kasvava tavallinen mustikka. Pensasmustikat ovat myös kooltaan paljon isompia ja sisältä kauniin vaaleita, joten ne ovat näyttäviä halkaistuna koristeina myös vaikka kakkujen päällä. Jonkun sortin kaapintyhjennysleivonnat näyttää olleen kyseessä, kun vähän kaikkea on päätynyt taikinaan. Oikein meheviä ja herkullisia, kannattaa ehdottomasti kokeilla! 12 kappaletta
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3/4 dl piimää (maitoa tai jogurttia)
100 g voita sulatettuna
100 g valkosuklaata rouhittuna
125 g pensasmustikoita
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kulhossa kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon kuivat aineet, piimä ja sulatettu voi. Sekoita nopeasti tasaiseksi sähkövatkaimella, älä vatkaa. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi veitsen avulla ja kääntele suklaarouhe pensasmustikoiden kanssa taikinan joukkoon nuolijalla nostellen. Asettele pellille 12 italialaista leivosvuokaa (kartonkisia paksuja muffinivuokia) ja annostele taikina vuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi eli n. 15-20 minuuttia.
HUOM: Jos käytät paperisia muffinivuokia, käytä niitä pari päällekkäin ja paista mieluiten metallisen muffinipellin sisällä kypsäksi, sillä ohuet paperiset vuoat eivät kestä paljoa painoa ja voivat pettää. Käyttämäni italialaiset leivosvuoat ovat huomattavasti tukevampaa tekoa ja kestävät sellaisenaan taikinan painon.
Mehevät ja pehmoiset muffinit kestävät hyvin myös seuraavaan päivään
Herkkua! Nopeat valmistaa ja maistuu takuulla kaikille. Piimän tosiaan voi korvata muullakin nesteellä taikinassa ja halutessaan suklaan määrää voi vaikka pikkuisen lisätä, jos siitä tykkää oikein kovasti. Perushyvä muffiniresepti, jota voi varioida myös muilla marjoilla. Ja hei, jos et ole vielä huomannut, olen takaisin! So-upin blogissa vietetyt kolme vuotta ovat nyt takana, kun alusta lakkautuu tammikuun 2020 loppuun. Tämän viikonlopun aikana olen siirtänyt kaiken väliajan materiaalin tänne, joten blogivirta säilyy katkeamattomana vuodesta 2012 alkaen. Ihan ne ensimmäiset, 2006-2012 reseptit ovat edelleen vuodatuksessa ja sellaista huttua myös kuvanlaadun osalta, että mahtavat jäädä unholaan. On tässä tätä uudempaakin materiaalia niin tuhottoman paljon siirtämättä blogiin, että tekemistä riittää tuleville vapaille hetkille ihan riittävästi :)
Pielispakarin Auringonkukkasämpylöitä, turkkijogua mustikoilla ja hunajalla, mehua ja kahvia - lemppariaamiainen!
Aloitin joulukuussa nurmeslaisen Pielispakari-leipomon brändilähettiläänä yhdessä huippusellisti Jussi Makkosen ja maajoukkuelentopalloilija Olli-Pekka "Lelu" Ojansivun kanssa. Pääsimme heti juhlallisen uuden suuren tuotelinjaston avaamisen ja brändilähettiläsjulkistuksen jälkeen alkuvuodesta tositoimiin, kun kuvasimme videoita uuden Auringonkukkasämpyläntuotelanseerauksen ympärille. Nyt on sitten ulkona tuotelinjastolta niin sämpylät kuin eetteristä meidän videot. Minun videoni on niin tuossa hieman alempana katsottavissa ja Pielispakarin Youtube-sivullasekä Instagramissa, joista löytyvät myös molempien toisten brändilähettiläiden aamiaisvideot.
Auringonkukkasämpylä onkin ihana tuote, sillä siitä löytyy mukavasti rousketta niin auringonkukansiementen, maissihiutaleen ja pellavansiementen kautta sekä makua merisuolasta. Tuote on myös vegaaninen, sillä taikinaan on lorautettu auringonkukkaöljyä. Viiden sämpylän pussin tunnistaa hyllystä aurinkoisen oranssista pakkauksesta, joka myös pitää sämpylät pinnalta rapsakkana ja sisältä pehmoisena. Sämpylät löytyy nyt kaupasta, kannattaa kokeilla ja kerrohan sitten kommenteissa, mitä tykkäsit!
Auringonkukkasämpylä sai päälleen omatekoista porkkanalevitettä, vähän rucolaa, kirsikkatomaatteja ja rouhaisun mustapippuria. Ihana yhdistelmä!
Katso tästä minun videoni:
Videollakin nähdylle unelma-aamiaiselleni koostin Auringonkukkasämpylän ympärille hieman myös jotain omatekoista. Tein nimittäin ihan älyttömän hyvää ja aurinkoisen väristä porkkanalevitettä! Porkkanan ja rakuunan liitto on sanoinkuvaamattoman toimiva ja valkosipuli tuo pientä potkua kokonaisuuteen. Porkkanalevitettä kannattaa tehdä kerralla vähän isompikin satsi, sillä ainakin meillä kuvauksissa kippo hupeni hyvää tahtia videokameran sammuttua.
Aurinkoinen porkkanalevite
3 porkkanaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi
1 tl kuivattua rakuunaa (1 rkl tuoretta)
ripaus merisuolaa myllystä
ripaus mustapippuria myllystä
Kuori porkkanat, huuhdo ne ja keitä niukassa vedessä kypsiksi. Soseuta valutetut jäähtyneet porkkanat hienoksi soseeksi. Yhdistä porkkanasose tuorejuuston kanssa tasaiseksi tahnaksi lusikalla tai nuolijalla sekoittaen. Mausta seos hienonnetulla (puristetulla tai raastetulla) valkosipulinkynnellä, reilulla ripauksella kuivattua rakuunaa tai muutamalla oksalla tuoretta, hienonnettua rakuunaa, sekä muutamalla rouhaisulla suolaa ja pippuria. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Anna levitteen tekeytyä hetki jääkaapissa ennen leivälle levittämistä.
Vinkki: Vaihde vegaaniversioon tuorejuusto PåMackan-kauralevitteeseen (testattu mm. videon editoijien toimesta ja toimii). Tee levitettä kerralla isompi annos, puoli kiloa porkkanaa ja 200g tuorejuustoa on oiva suhde. Mausta rohkeasti myös muilla yrteillä. Levite säilyy jääkaapissa muutaman päivän.
Pielispakarin Auringonkukkasämpylät tunnistaa iloisen oranssista pakkauksesta
Miun herkkuaamiaiseni on koostettu Pielispakarin Auringonkukkasämpylöistä, joille on levitetty aurinkoista porkkanalevitettä kera rucolan ja kirsikkatomaattien, makeana versiona paahdetut auringonkukkasämpylät tuorejuustosipaisulla ja kotitekoisella tyrnihillolla ja lautasella myös vähän vesimelonia. Murokiposta löytyy turkkilaista jogurttia mummolan metsän mustikoilla ja ilomantsilaisella luomuhunajalla, kupista vahvaa tummapaahtoista kahvia ja lasista vielä kuvauspaikan emännän tekemää ihanaa kotipihan herukkamehua. Kyllä kelpasi aloittaa aamu!
Tässä vielä virallinen brändilähettiläskuvani. Kiitos Rookien Jonille kuvaamisesta! Kuva: Pielispakari Oy
***
Kirjoitus on osa kaupallista yhteistyötä Pielispakarin leipomon kanssa.
Puolukalla ryyditetty poromousse tarjoiltiin herkullisten blinien kanssa
Poro on erittäin herkullinen raaka-aine ja varsinkin kylmäsavustettuna sitä riittää melko pienikin määrä tuomaan rutkasti makua ruokiin. Tällä kertaa pororouhepussista osa sujahti ranskankerman joukkoon ja maustamaan blinitäytettä. Ehkä suosituin porotahnani kääriytyy tuulihatturullan sisään, mutta tällä kertaa hieman erilainen versio tosiaan syntyi puolukan kera. Miksi en ole aiemmin tajunnut pyöristää makuja hunajalla? Oppia ikä kaikki.
200 g ranskankermaa
100 g kylmäsavustettua pororouhetta
½ pieni punasipuli
½ punttia persiljaa
½ rkl rosépippureita murskattuna
mustapippuria
½ rkl juoksevaa hunajaa
½ dl pakastepuolukoita
Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.
Ihan älyttömän herkullista! Tämä täyte sopii mainiosti myös vaikka uuniperunalle, voileipäkakun sisään, tuonne tuulihatturullaan tai mihin tahansa, missä tarvitaan maukasta täytettä.
Kun hurahtaa johonkin, niin hurahtaa sitten kunnolla. Minulle kävi viimeisimpänä niin hapanjuurileivonnan kanssa ja tajusin, että blinitkin syntyvät hiivablinitaikinan sijaan hapanjuurella varsin mukavasti. Ja lopputulos kyllä oli ainakin meidän testiryhmän mukaan paljon maukkaampikin, joten hurahtaminen myös kannatti tällä kertaa. Erona myös tuohon hiivataikinaan on se, että tässä taikinassa on käytetty pelkkää tattaria.
Blinipannuja kannattaa hankkia talouteen muutama, varsinkin jos syöjiä on useampia tai satut paistamaan isompia taikinoita kerralla. Yksi blini viihtyy pannulla sen verran pitkään, että kiireisimmillä alkaa jalka vipattaa hellan edessä. Samalla pannulla voi toki paistaa sitten muutakin kuin blinejä, niin ostokset ei mene hukkaan. Myös mukavan pienet valurautapannut tai lettupannuset käyvät vallan mainiosti tähän puuhaan. Miulla on kaksi alennusmyynnistä ostettua Heirolin blinipannua.
Klassiset blinitäytteet ovat erilaiset mädit, joita on nyt keväisin saatavilla hyvin niin itse kalastaen kuin kaupastakin. Muita mainioita täytteitä ovat sienisalaatti, smetana, hunaja, suolakurkku, sipulisilppu, poromousse, liharilletet kuin miksei vaikka marinoidut kasvikset. Huomasin muuten, että ankka- ja possurillittejä saa valmiina S-marketista! Ostin possua, vaan en ole vielä kerennyt maistaa. Härkärilletteä olen syönyt ravintoloissa. Vain mielikuvitus on tässäkin rajana. Kannattaa huomioida, että blinit ovat aika tuhtia tavaraa runsaan voimäärän vuoksi, joten keveys tai etikkaisuus täytteissä ei varsinaisesti ole pahaksi. Itse tein blinien kaveriksi poromoussea ja voi kuinka hyvää se olikaan! Puolukat toivat mukavaa kirpeyttä täytteeseen ja hunaja aateloi koko komeuden tasapainoiseksi. Ehkä blinipannut voisi kaivaa kaapista useamminkin kuin kerran tai kaksi vuoteen.
n. 10 kappaletta blinipannulla paistettuja blinejä
illalla:
120 g aktiivista vehnäjuurta
180 g tattarijauhoja (n. 2½ dl)
2 dl piimää
ennen paistamista:
1 dl olutta
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
kirkastettu voi:
250 g normaalisuolaista voita
Sekoita aktiivinen vehnäjuuri, tattarijauhot ja piimä tasaiseksi taikinaksi vispilällä. Seos on hyvin kiinteää. Anna taikinan nousta foliolla tai kannella peitettynä yön yli tai vähintään muutama tunti, että se kuplii reilusti. Pidemmän aikaa taikina voi käydä jääkaapissa, jolloin käyminen hidastuu. Kun taikinapohja on käynyt kunnolla, lisää siihen olut, suola, öljy sekä keltuaiset ja vispaa sekaisin. Lisää valkuaiset taikinaan juuri ennen paistamista: vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai vispilällä varovasti nostellen taikinan joukkoon, vältä liikaa taikinan liikuttamista, ettei kuohkeus laske.
Paista blinit kirkastetussa voissa kullanruskeiksi, käytä mieluiten blinipannua tai pientä valurautaista pannua. Pidä blinit lämpimänä uunissa miedolla lämmöllä tai folion alla lautasella. Jos paistat blinit runsaasti ennen tarjoilua, sivele ne tarvittaessa voilla ja lämmitä kuumassa uunissa kunnolla ennen tarjoilua. Hyvä paistolämpö on keskilämpö, lisää pannulle voita bliniä kääntäessä ettei lettunen tartu kiinni. Tarkkaile paistolämpöä oman hellasi ja pannusi mukaan. Edellispäivänä tehdystä kirkastetusta voista lusikoituna reilu teelusikallinen per puoli on hyvä voimäärä. Jos et käytä kirkastettua voita, blinit käryttävät ja voi palaa pannulle.
Tarjoile blinien lisukkeena poromoussea, smetanaa, mätiä, sipulisilppua, suolakurkkua, hunajaa, sienisalaattia tai muita mieluisia täytteitä.
Valmista kirkastettu voi samalla kun laitat taikinan käymään. Sulata voi miedolla lämmöllä kasarissa ilman liikuttelua. Kun voi on sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Kaada pinnalle jäänyt kirkas voi esim. pakasterasiaan ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin siirtämistä. Käytä kattilan pohjalle jäävä maitomainen hera esim. sämpylätaikinaan tai heitä se pois biojätteessä.
Niin hyvää! Tosiaan, pannua kannattaa tarkkailla blinejä paistettaessa ja voin kanssa ei kannata kitsastella. Yllättävän paljon sitä kuluu kuitenkin, mutta ilmankaan ei pärjää, koska taikina tarraa muuten pannuihin kiinni. Liian kuumalla pannulla blinit palavat, liian kylmällä imevät lähinnä kaiken voin eivätkä kypsy. Oma induktioni on asteikolla 1-14, paistelin noin lämmöllä 8. Saat reseptistä nopeasti gluteenittoman, kun käytät gluteenitonta olutta.
Resepti on julkaistu viikonlopun Heilin reseptipalstallani.
Vehnäjuurella hapatettu blinitaikina, lisukkeena poromoussea, suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa
Blinit ovat kevään ruokaa parhaimmillaan! Ne ovat täyttäviä, rapeita, tihkuvat voita ja saavat kaverikseen kaikkia ihania täytteitä oman maun mukaan. Omia suosikkitäytteitäni ovat ehdottomasti sienisalaatti, hunaja, smetana, suolakurkku ja tämänkin postauksen tähti, poromousse. Useana vuotena blinikausi alkaa pikkujoulukaudella, kun niitä pääsee maistamaan ensimmäisen kerran. Sitten kausi jatkuukin pitkälle kevääseen niin kauan, kun niitä muistaa itse paistaa tai saa nauttia jossain. Vaivannäköä blinit hieman vaativat, sillä parhaimman taikinan saa, kun laittaa sen tekeytymään jo edellisenä iltana ennen herkuttelua. Mikäli haluat kokeilla hiivataikinalla tehtyjä blinejä, klikkaa tuota linkkiä. Sekin on oikein hyvä resepti, mutta alla on vielä sitäkin parempi. n. 10 kappaletta blinipannulla paistettuja blinejä
illalla:
120 g aktiivista vehnäjuurta
180 g tattarijauhoja (n. 2½ dl)
2 dl piimää
ennen paistamista:
1 dl olutta
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
kirkastettu voi:
250 g normaalisuolaista voita
Sekoita aktiivinen vehnäjuuri, tattarijauhot ja piimä tasaiseksi taikinaksi vispilällä. Seos on hyvin kiinteää. Anna taikinan nousta foliolla tai kannella peitettynä yön yli tai vähintään muutama tunti, että se kuplii reilusti. Pidemmän aikaa taikina voi käydä jääkaapissa, jolloin käyminen hidastuu. Kun taikinapohja on käynyt kunnolla, lisää siihen olut, suola, öljy sekä keltuaiset ja vispaa sekaisin. Lisää valkuaiset taikinaan juuri ennen paistamista: vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai vispilällä varovasti nostellen taikinan joukkoon, vältä liikaa taikinan liikuttamista, ettei kuohkeus laske.
Paista blinit kirkastetussa voissa kullanruskeiksi, käytä mieluiten blinipannua tai pientä valurautaista pannua. Pidä blinit lämpimänä uunissa miedolla lämmöllä tai folion alla lautasella. Jos paistat blinit runsaasti ennen tarjoilua, sivele ne tarvittaessa voilla ja lämmitä kuumassa uunissa kunnolla ennen tarjoilua. Hyvä paistolämpö on keskilämpö, lisää pannulle voita bliniä kääntäessä ettei lettunen tartu kiinni. Tarkkaile paistolämpöä oman hellasi ja pannusi mukaan. Edellispäivänä tehdystä kirkastetusta voista lusikoituna reilu teelusikallinen per puoli on hyvä voimäärä. Jos et käytä kirkastettua voita, blinit käryttävät ja voi palaa pannulle.
Valmista kirkastettu voi samalla kun laitat taikinan käymään. Sulata voi miedolla lämmöllä kasarissa ilman liikuttelua. Kun voi on sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Kaada pinnalle jäänyt kirkas voi esim. pakasterasiaan ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin siirtämistä. Käytä kattilan pohjalle jäävä maitomainen hera esim. sämpylätaikinaan tai heitä se pois biojätteessä. Tarjoile blinien lisukkeena poromoussea, smetanaa, mätiä, sipulisilppua, suolakurkkua, hunajaa, sienisalaattia tai muita mieluisia täytteitä.
Poromousse
Poromousse:
200 g ranskankermaa
100 g kylmäsavustettua pororouhetta
½ pieni punasipuli
½ punttia persiljaa
½ rkl rosépippureita murskattuna
mustapippuria
½ rkl juoksevaa hunajaa
½ dl pakastepuolukoita
Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.
Blinit kylmäsavuporomoussella, seassa myös vähän puolukoita
Tästä ei kyllä ruoka parane. Mie tein tosiaan testierän myös hiivataikinaa ja kyllä voiton vei ehdottomasti hapanjuureen tehdyt blinit, niissä oli syvempi maku ja ne myös ruskistuivat kauniimmin sekä olivat paljon kuohkeampia. Toki hapanjuuriblineissä oli käytetty myös pelkkää tattaria, joten siitäkin tuli varmaan pieni makuero, vaikka hiivataikina oli astiassa tummempaa. Poromousse oli ihanan tasapainoista, sillä vahvaa poroa tasapainotti kirpeä puolukka ja kokonaisuuden pyöristi hunaja, joka oli ehkä paras lisäyskeksintö ikinä. Kattaukseen pääsi ensimmäistä kertaa asuntokauppojen yhteydessä myyjiltä saatu kultareunainen juhla-astiasto, joka kruunasi harmaan maanantain bliniaterian juhlaksi. Blinipannut tosiaan pitäisi kaivaa esille useammin!
Resepti on julkaistu ensimmäistä kertaa viikonlopun Heilin ruokapalstallani.
Valmistin itse elämäni ensimmäisen oman kulitsan vasta vuosi sitten, vaikka sitä on tullut maistettua ensimmäisen kerran jo lapsuudessa. Kulitsa on karjalainen, ortodoksisesta ruokaperinteestä juurensa juontava perinneleivonnainen, jossa ei säästellä raaka-aineissa. Se on omiaan paaston jälkeen tuomaan herkkuhetki ja kulitsaa voi nauttia toisen pääsiäisherkun, pashan, kanssa. Itse kokeilin myös voisipaisun kanssa ja hyvää oli niinkin. Kannattaa kokeilla, sillä kulitsa on oikein herkullinen ja vähän erilainen tarjottava. Se myös säilyy pyhät oikein hyvin ja on ainakin vaihtelua peruspullalle.
Kulitsan sukulaisleivonnainen on italialainen panettone, jota tosin syödään jouluna ja vuodenvaihteessa. Se lienee meille jopa tutumpi kuin kotoinen kulitsa, sillä panettonea saa ainakin hyvinvarustelluista liikkeistä ja markkinoilta. Kulitsan ja panettonen idea on paistaa se korkeareunaisessa, mielellään kapoisessa vuoassa, jolloin leivonnainen kohoaa kauniin muhkeaksi. Itse koin turvallisemmaksi paistaa pullani matalammassa kakkuvuoassa, jolloin silloinkin se kohosi yllättävän korkeaksi. Mikäli teet kakun kapeaan, korkeaan vuokaan, voit leikata pullan kerroksittain ja sitten siivuiksi kuin täytekakun. Näin palasta ei tule liian suurta ja annostelu on helpompaa. Vinkin antoi toimittaja Baba Lybeck, jonka reseptillä leivoin omankin kulitsani. Baba on muuten myös eräänlainen pääsiäisenä tarjottava kakku, se kohotetaan hiivalla ja kostutetaan esim. rommilla.
1 iso kulitsa, vähintään 12 annosta
3 dl maitoa
30 g tuorehiivaa
0,5 g sahramia
1 rkl kardemummaa
50 g voita
1½ dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl (1 pss) korintteja
½ dl mantelirouhetta
100 g hillottua appelsiininkuorta
1 tl suolaa
10-12 dl vehnäjauhoja
voiteluun kananmuna
koristeluun kokonaisia manteleita
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna hiiva maidon joukkoon ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää sahrami ja kardemumma. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi ja sekoita vaahto maitoon. Lisää korintit, mantelirouhe, appelsiininkuori ja suola. Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja jäähtynyt voi. Lisää loput vähitellen ja vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina pehmeäksi. Kaada taikina hyvin voideltuun pyöreään vuokaan (halkaisija 24-26cm).
Kohota kulitsaa leivinliinan alla kaksinkertaiseksi, vajaan tunnin ajan. Voitele kohonnut kulitsa kananmunalla ja koristele pinta manteleilla. Perinteinen kuvio on kirjoittaa manteleilla XB – kristus nousi kuolleista/kristus on ylösnoussut. Paista uunin alatasolla 175 asteessa puolisen tuntia, peitä kulitsan pinta leivinpaperilla tai foliolla ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia. Tarkista kypsyys, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Jäähdytä liinan alla, leikkaa viipaleiksi ja tarjoile pashan kanssa (leikkaa pashaa siivu kulitsan päälle).
Hyvää! Kulitsa on todella tuhtia, sahrami maistuu kivasti (jos et tykkää sahramista, jätä suosiolla pois) ja onhan se jotain erilaista, mitä peruspulla. Nyt kun tätä blogipostausta kirjoitan, koronavirus riehuu Suomessakin ja saas nähdä, voiko edes pääsiäistä viettää perhepiirissä. Todennäköisesti ei voi. Niin jää sitten kulitsatkin leipomatta ja syömättä tältä vuodelta, mutta onhan resepti naputettu blogiin talteen, kun sen vuosi sitten oppilaille jo koeponnistin pääsiäisleivontakurssia varten. Tälle vuodelle ajatukseni oli opetella tekemään itse pashaa, sillä reseptejä siihen on mummon arkistoissa paljon. Kulitsan kanssa tarjotaan perinteisesti pashaa ja pitäisihän nämä kaksi taitoa osata yhdistää itse. Suosittelen muuten kaupasta ostamaan lieksalaista pashaa, joka on maustettu valkosuklaalla ja samppanjalla. Oletko kuullut koskaan kulitsasta tai maistanut sitä?
Resepti on julkaistu maaliskuun 2020 ruokapalstallani Heilissä.
Kotitekoiset juustosämpylät ovat maukkaita ja ennen kaikkea helppotekoisia
Nyt kun tulee tutkittua kotona kuivakaappeja entistä enemmän, huomaa kuinka monta pussia erilaisia jauhoja sitä ihminen osaakaan omistaa. Niinpä ensimmäinen jauhopussi käteen ja säveltämään sämpylätaikinaa, sillä on hyvä käyttää kaapit tyhjäksi ennen uusien ostamista. Toisaalta koronavirus on aiheuttanut ihmisissä myös hamstraamista ja välillä jauhohyllyillä on tyhjää etenkin vehnä- ja ruisjauhojen kohdalla, ettei aina olekaan tarjolla sitä mitä haluaa ja pitääkin sitten kotona säveltää kaappien antimista. Takaisin taikinaan: jääkaapista mukaan vielä alppikreivin jämät raastettuna ja maan makoisat juustosämpylät olivat jo kohta valmiit. Tämän taikinan idea on saada aikaiseksi pehmeät ja kupsakat sämpylät, joihin lisätään jauhoa vain juuri ja juuri tarpeeksi. Sämpyläjauhot loppuivat sopivasti 10 dl kohdalla ja se oli onnenpotku, sillä loput vehnäjauhot kuluivat lähinnä pöydällä taikinaa käsitellessä. Leipurinlastalla leikkasin taikinapötköstä palasia pellille, niin ei tarvinnut edes pyöritellä sen kummemmin. Näppärää!
20 kappaletta
5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
2 rkl siirappia tai hunajaa
2 tl suolaa
75 g voita sulatettuna
100 g vahvaa juustoa raastettuna
10 dl sämpyläjauhoja
2-3 dl vehnäjauhoja
(pinnalle juustoraastetta)
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi isossa kulhossa tai kattilassa. Liuota siihen hiiva vispilällä sekoittaen, lisää mukaan siirappiloraus sekä suola. Vispaa joukkoon muutama desilitra sämpyläjauhoja, kun taikina alkaa jämäköityä vaihda alustamaan taikinaa käsin. Sekoita kaikki sämpyläjauhot joukkoon ja lisää alustamisen lopussa mukaan myös sulatettu voi sekä raastettu juusto, sekoita ne taikinaan kunnolla sekaisin. Taikinan tulisi irrota kulhon reunoista ja olla pehmeää. Lisää tarvittaessa vehnäjauhoja jo tässä vaiheessa, jos taikina on selvästi liian löysää. Vehnäjauhot on tarkoitettu lähinnä helpottamaan käsittelyä työpöydällä kohotuksen jälkeen.
Anna taikinan kohota leivinliinalla peitettynä noin tunti. Taikinan koko yli kaksinkertaistuu. Jauhota pöytä tai leivinalusta kunnolla, kumoa pehmeä taikina sille ja vaivaa taikinaa hetki jauhojen kanssa. Muotoile taikinasta pötkylä ja leikkaa pötkylä leipurinlastalla tai veitsellä 20 palaan. Nosta sämpylät leivinpaperoiduille pelleille ja anna kohota hyvin. Lämmitä uuni 225 asteiseksi sämpylöiden kohotessa. Paista sämpylöitä keskitasolla 12-15 minuuttia eli kunnes ne saavat kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä.
Juustosämpylät ennen paistoa
Herkullisia! Sämpyläjauhot tuovat mukavaa rousketta sämpylöihin, mutta vähemmälläkin määrällä pärjää halutessaan. Suunnilleen 12 dl meni kokonaismääränä jauhoja näihin sämpylöihin, kun mukana oli taikinassa juustoraastetta. Muutaman sämpylän pyöritin pyöreäksi ja ripottelin pinnalle loput juustoraasteet. Tykkäsin jotenkin kyllä enemmän näistä leikatuista versioista, niissä näkyi enemmän tekemisen meininki eikä niin säntillinen touhu.
Resepti on julkaistu huhtikuun ruokapalstallani Heilissä.
Suklaakakku on paitsi herkullisen tahmea, myös vegaaninen
Tätä syntisen hyvää suklaista ja tahmeaa kakkua nautittiin pääsiäisenä. Tähän kakkuun ei tule mitään eläinperäisiä tuotteita, joten se sopii myös maidonta tai vegaaniruokavaliota noudattaville, kunhan olet tarkkana suklaahyllyllä kuorrutetta valitessasi. Erilaisiin resepteihin vuosien varrella tutustuessani olen pistänyt merkille, että vanhat, 1900-luvun alun reseptit aina sotavuosien jälkeisiin aikoihin saakka ovat usein vegaanisia jo ihan alkujaankin, joten vanhoista keittokirjoistakin voi tehdä löytöjä reseptejä etsiessään nykypäivän käyttöön tai tuunauspohjaksi. Nykyään valinnanvaraa resepteissä löytyy laidasta laitaan ja jokaiselle sopivaksi. Tämä kakkunen sopii varmasti monelle, sillä se on monen ruokavalion kattavuuden lisäksi ihan älyttömän hyvää! Kakun kohottajana toimii tilkkanen etikkaa soodan kaverina, mutta se ei maistu lopputuloksessa. Ja mikä parasta, tähän kakkuun löytyy ainekset varmasti aina kotoa. Kannattaa kokeilla, tähän jää koukkuun.
20 cm irtopohjavuokaan
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 ½ dl muscovadosokeria (eli tumma ruokosokeri)
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
2 ½ dl kauramaitoa (tai soijamaitoa, mantelimaitoa)
1 dl rypsiöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
n. 50 g vegaanista tummaa suklaata, n. 70% kaakaopitoisuus
koristeeksi tuoreita marjoja ja yrttejä
leivinpaperia vuoan vuoraamiseen
Rutistele leivinpaperi ja aseta se 20-senttisen irtopohjavuoan sisään, rypistettynä se muotoutuu vuokaan hyvin. Kuumenna uuni tasalämmöllä 175 asteeseen tai kiertoilmalla 150 asteeseen.
Sekoita isossa kulhossa kaikki kuivat aineet isolla lusikalla sekoittaen, lisää kaakaojauhe siivilän läpi ettei mukaan jää paakkuja. Lisää nesteet ja sekoita koko taikina nopeasti tasaiseksi, älä sekoita taikinaa liikaa ettei se sitkisty. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja paista n. 40 minuuttia tai kunnes kakku on juuri ja juuri kypsynyt. Rouhi kakun kypsyessä suklaa. Ripottele suklaarouhe heti kakun pinnalle, kun se on otettu uunista. Suklaa sulaa osittain kakun pinnalle hauskaksi kuorrutteeksi.
Voit koristella valmiin kakun tuoreilla mansikoilla tai vadelmilla sekä mintulla tai sitruunamelissalla. Tarjoile kakku mieluiten hieman lämpimänä. Kakku säilyy hyvin huoneenlämmössä ja sen voi myös pakastaa.
Nam! Kyllä todellakin oli hyvää ja ihanan tahmaisen suklaista ja herkullista. Herkutteluseurana olleet naapuritkin tykästyivät kakkuun kovasti. Tuoreet mansikat olivat ihana lisä kakkuun, ne raikastivat muuten tuhtia kokonaisuutta mukavasti. Minttu oli omasta keittiöstä vesiviljelylaitteesta suoraan kakkuun nyppäistyä. Tuli mieleen, että kakkuun sopisi kuorrutteeksi oivasti myös iki-ihana maailman parhaiden mokkapalojen kuorrute, kun käytät siihen esim. Sinistä keijua.
Mangojuustokakku on hyydytettyjen juustokakkujen klassikko! Tämä kakku syntyi muutama viikko sitten talvilomallani, kun teki hurjan paljon mieli juustokakkua. Niinpä pikkukaupasta kakkutarpeet parissa minuutissa koriin ilman sen suurempaa miettimistä ja säveltämään keittiöön reseptiä. Käytin kakussa italialaista mascarpone-tuorejuustoa, joka on ihanan pehmeää ja maukasta. Muuten aika peruskaavalla mentiin ja käytin kaikkea sitä, mitä sattui eteen löytymään. Kaiken lisäksi tein kakun niin, että se oli meillä kahvipöydässä jo viiden tunnin päästä siitä, kun rupesin sitä tekemään eli varsin nopeastikin vielä. Yön yli tekeydyttyään kakun, tai sen mitä siitä oli enää jäljellä, rakenne oli toki tiiviimpi ja kakku kannattaa tietysti tehdäkin hyvissä ajoin, jos vaan kerkeää.
26 cm irtopohjavuokaan 12-16 annospalaa
keksipohja 200 g digestive-keksejä 1 rkl sokeria 100 g oivariinia
kiille 3 dl mangososetta ½ limen mehu 4 liivatetta
koristeeksi 1-2 digestiveä sitruksia tms minttua tai sitruunamelissaa
Valmista keksipohja. Murskaa keksit esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi. Sekoita voisula ja sokeri keksimurskaan. Vuoraa 26-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat kevyesti öljyllä tai oivariinilla ja jauhota reunat tomusokerilla. Painele keksimurska kevyesti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin kovettumaan mangomoussen valmistumisen ajaksi.
Valmista mousse. Vaahdota kuohukerma. Vispaa joukkoon mascarpone, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori. Lisää joukkoon nuolijalla käännellen mangosose. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Purista limeistä mehut ja kuumenna kiehuvaksi, sulata joukkoon kuivaksi puristetut liivatteeet. Sekoita liivateseos pieneen määrään moussea ja sen jäkeen se koko moussen joukkoon, ettei mousse lässähdä tai juoksetu. Voit halutessasi myös jäähdyttää liivateseosta ja valuttaa sen ohuena norona koko ajan vispaten täytteen joukkoon. Kaada mousse keksipohjan päälle ja tasoita pinta tasaiseksi. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi.
Valmista kiille. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Purista limenmehu ja kuumenna kiehuvaksi. Liota kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun ja sekoita mangomoussen joukkoon. Jäähdytä hetki ja valuta varovasti hyytyneen mangomoussen päälle. Anna hyytyä kovaksi jääkaapissa ennen tarjoilua, vähintään muutama tunti tai mieluiten yön yli.
Koristele kakku esim. keksimuruilla ja sitruslohkoilla. Tuore minttu tai sitruunamelissa olisi kaunis lisä, mutta mökillä leipoessani niitä ei ollut käytettävissä.
Kakun reunan saa tasaiseksi ja kauniisti irti vuoasta, kun vuoan sipaisee kevyesti voilla ja tomusokeroi. Massa näköjään ei sitten levittynyt niin kauniisti vuokaan, vaan on jäänyt mutruja kun tarkemmin tarkastelee.
Niin hyvää! Meillä hupeni kakusta varmaan 3/4 heti ensi-istumalta, kun maalla sitä koko lähipiirin voimin syötiin. Kakku on todella pehmeän samettista ja siinä on mukava mangonmaku, jota piristää pieni sitruksisuus. Vähän enemmänkin olisi voinut sitrusta olla mukana, vaikka raastetun kuoren ominaisuudessa tai sitä olisi voinut raastaa kiilteen joukkoon pientä twistiä tuomaan. Miun lempparimaku on juustokakussa ehdottomasti mango. Sitten tulee sitruksiset maut. Mikä on siun lempparisi? Mitä sie tykkäät tehdä tai syödä?
Kakun kaunis rakenne pääsee oikeuksiinsa jo muutaman tunnin hyydytyksellä
"Kun banskut uhkaavat mustua pöydällä, leivo kakku. Banaanikakun resepti on miun blogini suosituin resepti ja vaikka olen leiponut tätä gluteenittomanakin jo vuosia, sain aikaiseksi vasta nyt tehdä sen blogiin asti. Kokeile, et pety."
Sain yhteydenoton paikallisesta sanomalehti Karjalaisesta leivontaan liittyen edellisellä viikolla ja niinpä lopulta kuvaaja saapui ikuistamaan lehtijuttua varten viime lauantaina leivontaani. Leivoin lehteen banaanikakun gluteenittomana ja juttu ilmestyikin juuri lehdessä. Jutussa käsiteltiin poikkeuksellisen koronakevään aiheuttamaa leivontabuumia ja sitä, kuinka se näkyy miun keittiössä ja mitä mie olen tehnyt. No, mie olen tehnyt vähän vaikka mitä ja keskittynyt tekemään myös normaalia enemmän ruokaa, kun arkilounaat ravintoloissa ovat etätöiden ansiosta jääneet pois. Myös vehnäjuuri on pöhissyt aiempaa enemmän ja toisaalta herkkuja on ehkä tullut tehtyä vähemmän - paitsi banaanikakkua, sillä se on vakiokamaa. Ihan jo senkin takia, että se on paras keino välttää hävikin muodostumista. Ja tämä resepti on niin helppo ja nopea tehdä, ettei uskoisi!
Kuori ja muussaa banaanit haarukalla lautasella. Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa, sekoita joukkoon oman maun mukaan kanelia (saa olla reilusti). Taikina on kuohkeaa ja löysähköä. Voitele ja jauhota vuoka (käytä samaa jauhoseosta, jota käytät kakkutaikinaan), kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Kakku tummuu päältä kauniisti, älä säikähdä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista 10 minuuttia. Tarjoile jäähtyneenä. Kakku säilyy hyvänä useita päiviä, varsinkin jääkaapissa. Gluteeniton kakku murustuu hieman, mutta se kuuluu asiaan.
Vinkki: Kakkuun käy parhaiten tummuneet, jopa mustuneet banaanit, sillä niissä on eniten makua. Hyvä Paras keino välttää hävikkiä on leipoa banaanikakku!
Banaanikakku on maustettu kanelilla
Reseptin pohjana toimi blogini suosituin resepti Maailman paras banaanikakku. Siitä voit kurkata ohjeen, jos haluat tehdä reseptin vehnäjauhoilla. Mittasuhteet ovat hieman erilaiset. Mie pidän tästä kakusta aivan valtavan paljon ja se on yksi käytetyimpiä reseptejä keittiössäni. Sitä pystyy tuunaamaan lähes loputtomiin. Olen maustanut taikinaa eri tavoin (kahvi, inkivääri, kardemumma, suklaarouhe), käyttänyt taikinaan erilaisia jauhoja, kaikkia mahdollisia sokereita ja niiden yhdistelmiä sekä käyttänyt kerman tilalla vaikka mitä maitotuotteita, mehuja ja nesteitä. Reseptin veganisointikin on kovassa vauhdissa. Siitä sitten myöhemmin lisää, kun tuotekehittely on päättynyt onnistuneesti.
Mansikoiden perkaamisesta jää yli aikamoinen kasa karoja, joissa on mukana pieni määrä itse mansikkaa. Ehkä joskus jokunen mansikkakin, joita ei kehtaa laittaa pakastimeen, mehuun tai hilloon. Jo viime vuonna olin kuullut karamehusta, jossa perkuujätteetkin käytetään hyödyksi. Niinpä päätin itsekin kokeilla, kun satuin ostamaan elämäni ensimmäisen laatikollisen mansikoita ja karoja jäi yli. Sitruunahappokin on keittiöni vakiovaruste, viimeksi tein sillä Louhisaaren juomaa eli mustaherukanlehtimehua tai putsailen milloin mitäkin.
1 l mansikankaroja ja muuta perkuujätettä 1 l vettä 1½ tl sitruunahappoa 3/4 dl sokeria
Mittaa karat (5kg laatikosta tulee n. litra) ja mittaa karojen verran vettä kattilaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada karat veteen, sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä vähintään 12h, mielellään hieman pidempäänkin. Siivilöi karat mehusta puhtaaseen kannuun tai kattilaan, sekoita joukkoon sokeri ja sekoita mehua, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota mehu, säilytä jääkaapissa. Laimenna vedellä tai kuplavedellä ennen käyttöä. Mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa.
Hyvää oli, suorastaan yllätyin! Yllättävän paljon niinkin pieni mansikkamäärä antoi makua mehuun. Mietin jopa, että olisin tipauttanut pari kokonaista mansikkaa väriä ja makua tuomaan, mutta ajattelin olla autenttinen reseptille ja olla huijaamatta. Väri on luonnollisesti hyvin vaalea keitettyyn mehuun verrattuna ja makukin on todella paljon laimeampi, mutta pidin kovasti ideasta, ettei mitään heitetä hukkaan. Kokeilemisen arvoinen resepti, jos säilöt mansikoita ja karoja jää yli - ja jäähän niitä, kun en ole ainakaan mitään muuta käyttöä niille löytänyt tai kuullut. Tein tosiaan myös kattilassa keitettyä mehua parista mansikkakilosta viikonloppuna ja niiden mehujen väri oli kuin rubiineissa, hyvin tummanpunaista. Monivuotinen haaveeni mansikkamehuista on tullut toteen tänä viikonloppuna. Mutta tätä kannattaa kokeilla ihan kokeilemisen ilosta! Hauska idea, jonka alkuperä ei ole tiedossa.
