Cebicin keittiö

Mehevät dallaspullat

Lapsuusmuistoista kauneimpia ovat äidin ja mummojen rakkaudella paistamat herkulliset ja mehevät pullat, joita natustettiin välipalaherkkuna tai lauantaisin saunan jälkeen. Pullan kaverina tarjottiin joko kylmää maitoa tai lämmintä kaakaota, jälkimmäistä erityisesti hiihtolenkin jälkeen. Pulla saattoi olla perinteistä voisilmäpullaa, tuoksuvaa kanelikierrepullaa tai korvapuusteja tai jouluisin rusinoilla koristeltuja hahmopullia. Tätini bravuuri mummolassani käydessään oli mantelinen vaniljapulla ja kylättelyreissulla perhetuttavan paistama hillotäytteinen bostonpulla. Huoltoasematauoilla tutustuttiin eksoottisiin dallaspulliin ja sittemmin niitä on tullut leivottua paljon itsekin. Ohje ihaniin dallaspulliin siis, olkaapa hyvä!

pullataikina

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

1 tl suolaa

1 rkl jauhettua kardemummaa

1½ dl sokeria

1 kananmuna

n. 12-14 dl vehnäjauhoja

150 g voita

kananmuna voiteluun

(raesokeria koristeluun)

täyte

100 g voita

¾ dl sokeria

2 kananmunaa

250 g maitorahkaa

1 dl vaniljakreemijauhetta

Lämmitä maito hieman kädenlämpöä kuumemmaksi ja liota mukaan tuorehiiva (jos käytät kuivahiivaa, sitä tulee 2 pussia ja maito saa olla reilusti lämpöisempää, n. 42c.). Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna. Vispaa joukkoon pari desiä vehnäjauhoja kunnolla vatkaten ja alusta joukkoon jauhoja niin, että saat kulhon reunoista irtoavan kimmoisan taikinan. Taikinaa saa vaivata käsin parikymmentä minuuttia. Lisää loppuvaiheessa jauhojen lisäämistä mukaan myös pehmennyt voi. Mitä pehmeämpi taikina, sitä pehmeämpi pulla, joten jauhoja ei kannata käyttää liikaa. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa leivinliinan alla n. 45 minuuttia.

Valmista täyte. Vispaa huoneenlämpöiseen voihin sokeri, kananmunat ja maitorahka. Sekoita viimeisenä, juuri ennen täytteen levittämistä, joukkoon vaniljakreemijauhe. Valmista dallaspullat. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja kaulitse puolet taikinasta puolen sentin paksuiseksi suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä puolet täytteestä levylle palettiveitsen tai taipuisan lastan avulla. Kääri levy rullaksi pitkältä sivulta. Leikkaa rulla parin sentin paksuisiksi siivuiksi ja aseta pullat paperisiin viinerivuokiin (isompia, kuin muffinivuoat). Valmista lopputaikina samalla tavalla. Anna pullien kohota pellillä leivinliinalla peitettynä puolisen tuntia. Voitele pullat kananmunalla, ripottele pinnalle halutessasi raesokeria ja paista pullat kullanruskeiksi 200-asteisessa uunissa, n. 10-15 minuuttia pullien koosta riippuen.

I-H-A-N-A-A! Dallaspullat ovat kyllä varmastikin parhaita pullia, niin meheviä ja vaniljaisia. Dallaspullat onkin ainoa juttu Daim-kakun ohella, joihin käytän vaniljakreemijauhetta. En muuten tykkää käyttää oikein käyttää sitä, mutta tätä leivonnaista ei voi kuvitella ilman sitä. Yeensä teen pullataikinan yleiskoneella, niin ei tarvitse käsin veivata, mutta maalla (kuten nämä pullat) teen aina nostalgiasyistä käsipelillä. Pitäisihän se opetella tekemään pullat käsituntumalla, kuten mummoni, mutta pari kertaa vuodessa ei ole ihan tarpeeksi pullanpaistoa.

Dallaspullien ohje on julkaistu 30.7. Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Focaccia maistuu oliiviöljylle, rosmariinille ja punasipulille

Tämä resepti tulee taas reippaat puoli vuotta jälkikäteen, kun tein maaliskuisille kolmekymppisilleni hieman tarjottavaa. Perinteiset patongit ja muut eivät kiinnostaneet, niin pyöräytin mehevän foaccian salaatin ja muiden tarjottavien kaveriksi. Oliiviöljyssä ei tämän reseptin kanssa säästellä ja reilusti saa käyttää myös muita makuaineita. Oma lempparini on tuoreyrtit, sipuli, oliivit tai muut vastaavat. Myös ihania juustoja voisi upottaa taikinaan. Perinteikäs ja oikein maistuva kyllä tulee ihan pelkällä hyvällä oliiviöljyllä ja sormisuolalla. Oikeastaan focaccia on kuin pizza, voit käyttää siihen kaikkia saatavilla olevia mieleisiä aineksia fiiliksen mukaan!

noin pellillinen

taikina

3½ dl vettä

25 g tuorehiivaa

1-2 tl merisuolaa myllystä

1 rkl hunajaa (tai siirappia, sokeria)

n. 7 dl vehnäjauhoja

½ dl hyvää oliiviöljyä

päälle

½-1 dl oliiviöljyä (tai tarpeen mukaan)

½ punttia tuoretta rosmariinia

1 pienehkö punasipuli

mustapippuria myllystä

sormisuolaa

Lämmitä taikinan vesi kädenlämpöiseksi ja murustele joukkoon tuorehiiva (jos käytät kuivahiivaa, sitä tulee 1 pussillinen reilusti kädenlämpöiseen veteen). Sekoita joukkoon hunaja ja suola. Alusta joukkoon jauhoja ja jauhojen lisäämisen lopulla myös oliiviöljy. Vaivaa taikina kunnolla, kunnes saat notkean ja sitkeän taikinan, joka juuri ja juuri irtoaa käsistä. Jauhoja ei kannata käyttää liikaa, sillä focaccian pitää jäädä kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Käsin saa vaivata 10-15 minuuttia, yleiskone hoitaa homman noin viidessä minuutissa. Kohota taikinaa leivinliinan alla puolisen tuntia.

Vuoraa uunipelti tai hieman sitä pienempi vuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja levittele se tasaiseksi pellille jauhotetuin sormin. Kohota taikinaa uudeleen n. 30 minuuttia. Viipaloi punasipuli ohuiksi siivuiksi ja irrottele rosmariininlehdet varresta. Painele sormilla kohonneeseen taikinaan pieniä monttuja ja voitele koko leipä runsaalla oliiviöljyllä, painele pinnalle punasipulisiivuja ja rosmariinia, ripsauta päälle mustapippuria sekä runsaasti sormisuolaa. Paista focacciaa 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea. Ota leipä uunista ja voitele se vielä uudelleen reilulla oliiviöljyllä, anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Leikkaa leipä valmiiksi kuutioiksi. Focaccia säilyy tarvittaessa seuraavaan päivään hyvin suojattuna, mutta parasta se on uunituoreena.

HUOM: oliiviöljyä kuluu leivän voitelemiseen erittäin paljon, mutta lopputulos ei ole liian raskas tai tunkkainen. Levitettä focaccia ei sinänsä kaipaa, mutta omia suosikkejani ovat mm. hummus ja tzatziki. Pinnalle saa ripotella runsaasti makuja, sillä esim. punasipuli hupenee paistettaessa lähes olemattomaksi. Eli älä pihtaile, kun haluat kunnon focacciaa!

Focaccia valmiina uuniin

Tämä mehevä leipä on kyllä ehdottomasti yksi lemppareistani ja teenkin sitä melko usein. Seuraavan kerran tulee juustoista versiosta, sen olen jo päättänyt :) Ihan pelkkää öljy-suolaversiota en mielelläin tee, koska rakastan yrttejä ja pieniä sattumia. Ja silloin ei tarvitse edes miettiä muita lisukkeita päälle, kun leipä on jo itsessään maukasta. Focaccia on ihanaa salaatin tai keiton lisukkeena.

Daim-kakku

Tässäpä tulee oikea arkistojen aarre! Vuosikymmenen alussa Daim-kakku oli suurinta huutoa ja itsekin sitä olen säännöllisen epäsäännöllisesti valmistanut erinäisiin juhliin. Viimeksi olen sitä tehnyt parisen vuotta sitten, joko tupareihini tai synttäreilleni. Tai johonkin illanistujaisiin, joissa oli paljon vieraita. Tein nimittäin kakun tuplana ja se hupeni hyvää vauhtia ystävieni vatsoihin. Kakku on todella maukas ja muistuttaa hyvin paljon sitä kaupan pakastealtaassa myytävää esikuvaansa, vaikka tästä taikinasta manteli puuttuukin. Pienellä viilauksella tästä saisi toki sellaisenkin tehtyä, mutta en ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi. Pyyntö reseptin bloggaamiseen lähti eilisistä dallaspullistani, kun totesin käyttäväni vaniljakreemiä kahteen juttuun: Daim-kakkuun ja dallaspulliin.Tämän postauksen kuvat on vuosikausia vanhoja ja reseptin olen julkaissut aikanaan arkistoblogin puolella. Joten pyrin muistamaan seuravalla leivontakerralla ottaa uudet vaihekuvat tilalle. Kokeile ihmeessä tätä herkkua, tykkäät takuulla, jos suklaa maistuu!

28 cm vuokaan

kakkupohja

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

2 tl pikakahvijauhetta

1-2 rkl kaakaojauhetta

50 g voita

vaniljakreemi

5 dl kylmää vettä

2 dl vaniljakreemijauhetta (Sallinen tms)

100 g valkosuklaata

(1 pss Daim-rakeita)

kuorrutus

200 g Daim-suklaalevy (tai maitosuklaata)

1 dl kuohukermaa

1 pss Daim-rakeita

Tee taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne munavaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi. Vuoraa leivinpaperilla 28-senttinen irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla n. 15 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kypsynyt. Kumoa jäähtynyt pohja ja leikkaa se jäähtyneenä varovasti isolla sahalaitaisella veitsellä kahteen osaan. Koska kakkupohja on hyvin ohut, voi pohjan käyttää vaikka jääkaapin tai pakastimen kautta ennen leikkaamista.

Valmista täyte. Vatkaa sähkövatkaimella kylmän veden joukkoon vaniljakreemijauhe. Sulata valkosuklaa ja vatkaa se kreemin joukkoon. Laita toinen kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä sille puolet täytteestä. Halutessasi voit ripotella väliin Daim-rakeita tuomaan rakennetta ja lisää makua. Itse laitan väliin Daimia. Laita toinen kakkulevy kanneksi ja levitä loput täytteestä kakun päälle sekä reunoille. Helpointa täytteen levittäminen on palettiveitsellä, jota voi tarvittaessa lämmittää kuumalla vedellä ja pyyhkäistä kuivaksi, jolloin tahmea täyte levittyy nätisti (katso alin kuva). Ripottele pinnalle toinen pussillinen Daim-rakeita ja paina niitä kevyesti kiinni kreemiin. Laita kakku kohmettumaan pakastimeen hetkeksi. Kun kakun pinta on kohmettunut kunnolla, voit jatkaa kuorruttamista.

Tee kuorrute. Sulata paloiteltu suklaa kuumaan kermaan, varo polttamasta pohjaan. Lusikoi tai levitä jäähtynyt suklaakuorrute pakastimesta nostetun kakun pinnalle.Voit valuttaa kuorrutteen kokonaan reunoille tai jättää sen muodikkaasti valuvaksi. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Kakku kestää hyvin myös pakastamisen, joten voit tehdä sen jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua valmiiksi ja nostaa sulamaan muutamaa tuntia aiemmin jääkaappiin.

VINKKEJÄ:

Kakun voi kasata täytettynä myös avattuun reunavuokaan (ilman pohjaa), jolloin siitä tulee siistimpi. Varsinkin jos teet kakun tuplana. Tuplatessa kakkuohjeen täytevälejä voi tehdä kaksi ja näin kakkulevyistä tulee hieman paksumpia ja helpommin käsiteltäviä. Kakun voi myös pakastaa vuokaan kasattuna ja kun kakku on jäätynyt, poistaa vuoan ja suojaa kakun uudelleen kunnolla. Täyte on melko tanakkaa kreemijauheen ja suklaan ansiosta, joten sen levittämisen kanssa saa olla varovainen, ettei täyte revi kakkupohjaa rikki. Kannattaa käyttää lämmitettyä palettiveistä tai muuta vastaavaa. Lusikalla tai nuolijalla ei tule ihan niin siistiä jälkeä. Jäähdytä kakku kunnolla ennen suklaalla kuorruttamista ja jäähdytä myös suklaakuorrutem muuten kakku rupeaa sulamaan ja lopputuloksesta ei tule siisti. Kuohukerman määrää voi jopa hieman vähentää, jos haluaa pelata varman päälle, ettei kuorrutus valu liikaa kakulta alas.

VAROITUS: Tämä on hyvin makeaa, joten tästä riittää useammalle herkkusuulle.

Daim-kakku on juhlava kahvipöydän herkku

Annospalasta huomaa, kuinka kuorrutus oli liian lämmintä ja se alkoi valua. Lopulta se taisi jopa tehdä pieniä uomia kakkuun, mutta onneksi se ei vaikuttanut makuun. Täytevälien leikkaamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten yllä näkyy. Nykyään osaan leikata kakkupohjat kunnolla :D

Daim-kakku halkaistuna, täytettynä ja kuorrutusvaiheessa

Jähmeä täyte on vähän tuskallinen levitettävä, mutta lämmitetyllä palettiveitsellä se onnistuu mainiosti. Tarjoiluvadin voi suojata leivinpaperisuikaleilla tai kakkupahvilla, silloin 5-6 vuotta sitten en ollut itse ihan niin tarkka, kun nämä kuvat on otettu.

Daim-murua pinnalle ja suklaata vielä kuorrutteeksi

Tämä on ensimmäisestä Daim-kakustani oleva kuva, joten reunat eivät ole huolitellut ja ne ovat muutenkin epätasaisia. Eli suosittelen käyttämään aikaa "massaukseen" ja vadin putsaamiseen, niin saa kauniimman lopputuloksen. Daim-rakeet hupenevat uhkaavasti parempiin suihin leipomisen aikana, mutta kannattaa oikeasti säästää ne tähän kakkuun. Tämä on niin ihanaa valmiina!

Huono kuva, mutta tässä daim-kakku on tehty tuplana isoja juhlia varten

Tämä taitaa olla kuva viimeisimmästä kakkusestani. Tein sen tuplana, massasin paremmin ja se oli kunnolla pakastettu, reunoilta näkyykin vielä jäähilettä. Daim-rakeiden raekoko on tainnut muuttua vuosien saatossa, kun vertaa kuvia. Nämä nykyiset rakeet ovatkin mielestäni parempia, kun ovat hieman pienempiä ja eivät ole niin tasakokoisia muutenkaan. Täytteeseen voi käyttää hyvin kyllä rouhittua Daim-patukkaakin. Jos taas Daim-suklaata ei kaupasta saa, käy siihen hyvin Fazerin Sininen tai ruotsalaisia taustojaan kunnoittaen Marabouta.

Isoäidin juusto maistuu ihanalta melonin kanssa

Joensuusta saa polvijärveläistä LiPan juustoa, joka on tehty vanhan georgialaisen reseptin mukaan. Tuota herkkua ostan Wanhan Kulman Puodista, Surakan pihasta, joten kipikapi sinne ostoksille ja kokkailemaan. Juustosta olen tehnyt paljon kaikkea, mm. tätä kesäistä mansikkasalaattia. Nyt oli kesällä vuorossa melonisalaatti hedelmäisen broilerin kaveriksi. Koska juustoa ei ole saatavilla ymmärtääkseni kuin tällä seudulla, niin voit korvata sen vaikka Valion kotijuustolla, leipäjuustolla, mozzarellalla tai jopa fetalla. Hyvää tulee niinkin!

4 annosta

2-3 isoa tomaattia

½ kurkku

½ cantaloupemeloni (tai hunaja- tai vesimeloni)

kesäsipulia varsineen (tai punasipulia)

300 g LiPan isoidin juustoa

½ punttia tuoretta basilikaa

kastike

loraus oliiviöljyä

loraus balsamicoa

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

Sekoita salaattikulhon pohjalla kastikkeen ainekset oman maun mukaan, halutessasi voit käyttää myös vaaleaa balsamicoa tai balsamicosiirappia. Kuutioi salaatin ainekset, hienonna basilika sekä kevätsipuli ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Grillaa salaatin kaveriksi broilerinfileitä.

Niin helppoa ja maistuvaa! Tuo juusto on kyllä niin älyttömän hyvää, että voisin vaikka elää sillä. Sen suolainen pehmeys sopii hyvin hedelmien ja marjojen seuraan, joten salaattikombo oli oikein kiva. Teen kaikki lihojen ja broilerien marinadit sekoittamalla öljyä, balsamicoa tai balsamicosiirappia, suolaa, pippuria, yrttejä ja mahdollisesti esim. sitruunaa, valkosipulia tai mikseipä vaikka mangochytneytä. Tässä broilerissa oli mausteena valkosipulia ja tuoretta timjamia, marinoin broileria vuorokauden. Hyvää oli sekin!

Juustoinen melkonisalaatti on ihana lisuke mehevälle grillatulle broilerille

Keikauskakku raparperista

Tätä raparperikeikausta tein jo touko-kesäkuussa, kun raparperikausi oli parhaimmillaan. Puskeehan mummolan raparperipuskat vieläkin satoa ja onhan niitä raparpereja vielä runsaasti pakastimenkin puolella, joten tätä herkkua voi halutessaan leipoa vaikka ympäri vuoden. Rakastan raparperikeikausta, mutta lempiohjeeni on hukkunut vuosia sitten. Että jos tulee mieleen n. 10 vuoden takaa keväältä ET-lehden resepti, jossa taikinaan tuli kardemummaa, niin saa vinkata! Maksan löytöpalkkion! Tämäkin resepti on kyllä oikein maukas, mutta ei ole The Resepti. Tämän pohjalta olen kehittänyt myös gluteenittoman omenakeikauksen, jota kannattaa myös testata.

26 cm vuokaan

vuokaan

75 g pehmeää voita

1½ dl fariinisokeria

n, 6 dl raparperipaloja

taikina

175 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

(1 tl jauhettua kardemummaa tai kanelia)

Leikkaa pyöreän tasapohjaisen vuoan pohjalle leivinpaperia pohjan kokoinen pala (älä käytä irtoreunavuokaa, ettei karamelli valu vuoasta). Voitele vuoan reunat kevyesti voilla ja levitä loput voista tasaisesti leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle fariinisokeri ja levitä päälle vielä pilkotut raparperit. Valmista taikina. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, lisää kananmunat yksitellen kunnolla sekoittaen. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vuokaan raparperipalojen päälle. Paista kakkua 175-asteisessa vuoassa n. 35-45 minuuttia tai kunnes kakku on saanut kauniin värin. Kumoa kakku tarjoiluvadille hieman jäähtyneenä. Irroita leivinpaperi raparperien päältä ja tarjoile. Lisukkeena maistuu vaniljakastike, jäätelö, notkistettu turkkilainen jogurtti tai pehmeä kermavaahto.

Tämä on niin hyvää! Olen tehnyt tällä reseptillä varioiden keikauksia jo ainakin kuusi vuotta, ellen pidempäänkin. Kakusta tulee todella pehmeää ja karamelli imeytyy ihanasti kakkupohjaan. Raparperien kirpeys talttuu karemelliin mukavasti ja ne säilyvät kuitenkin mukavan napakoina pehmenemättä ihan muhjuksi. Tosiaan raparperin tilalla voi käyttää vaikkapa luumua, omenaa, kirsikkaa, karviaisia tai muita vähän kovempia marjoja ja hedelmiä.

Broilerin marinadissa maistuu sitruuna, valkosipuli ja timjami

Marinoin itse broilerit ja muutkin lihat, jolloin saan niistä juuri haluamanlaisiani. Tämän marinadin veistelin broilerille kesällä ja lisukkeena nautittiin herkullista salaattia. Ihanaa ja niin raikasta oli, että suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Eikä niistä kaupan valmismarinadilitkuista kannata maksaa, kun itse saa parempaa makua aikaan helposti muutamalla aineksella.

4 broilerinfileelle

1 sitruuna

1 solo-valkosipuli

½ punttia tuoretta timjamia

n. ½ dl rypsiöljyä

2-3 rkl balsamicoa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Pese sitruuna huolellisesti, vaikka käyttäisit luomusitruunaa. Kuori kuorimaveitsellä marinadikulhoon sitruunan keltainen osa, vältä raastamasta valkoista kitkerää osaa. Halkaise sitruuna ja purista mehu kulhoon. Leikkaa runsaasti valkosipulia ohuiksi siivuiksi ja leikkaa timjaminoksat marinadin, lisää ne marinadin joukkoon. Lorauta mukaan tarvittava määrä ja mieleisessä suhteessa öljyä sekä balsamicoa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Lisää joukkoon broilerinfileet ja sekoita kunnolla. Sulje kulho kelmulla ja anna marinoitua mielellään seuraavaan päivään tai vähintään muutama tunti, heiluttele kulhoa välillä. Nosta kulho puoli tuntia ennen ruoanlaittoa pöydälle, sekoita ja pyyhi broilereista ylimääräinen marinadi pois. Grillaa tai paista broilerit kypsiksi.

Hyvää oli! Todella mukavan raikasta ja maukasta, maku ehti tarttua vuorokaudessa hyvin broilereihin. Grillasin broilerit kaasugrillissä juuri ja juuri kypsiksi, niin lopputulos oli mehevä. Alla kuva valmiista annoksesta, salaatissa oli LiPan isoäidin tuorejuustoa ja melonia sekä reilusti basilikaa.

Sitrus-valkosipuli-yrttimarinoitu broileri

Murea possupata on oikeaa syysruokaa

Tein syyskuun alussa lanttu-lihakukkoa ja siitä jäi yli possua kylkenä ja paistina, ehkä joku pala saattoi olla vielä nautaakin. Ajattelin tehdä niistä vaivatonta pataruokaa muuta touhutessani, pataan nakkelin muita aineksia, mitä ensimmäisenä sattui eteen. Kylkeen vähän kunnon pottumuusia ja rakuuna-hunajaporkkanaa, niin kyllä kelpasi! Eikä tullut hävikkiäkään.

4 annosta

200 g possun kylkisiivuja

200 g possunpaistia/kinkkua

1 iso sipuli

1 iso suippopaprika

4 valkosipulinkynttä

½ punttia timjamia

1-2 isoa oksaa tuoretta rosmariinia

pannun huuhdevesi + lisää tarvittaessa vettä

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa myllystä

Pilko kylkisiivut ja paisti annospaloiksi. Paista ensin kylkisiivut omassa rasvassaan kauniin ruskeaksi ja laita ne uunipataan, valuta suurin osa rasvasta pois pannulta ja paista loput lihapalat pienessä määrässä irronnutta rasvaa. Mausta lihapalat kevyesti suolalla. Huuhtele viimeisen pannullisen jälkeen pannu tilkalla vettä ja kaada liemi uunipataan lihojen päälle. Kuutioi paprika, hienonna sipuli isoiksi paloiksi ja kuori valkosipulinkynnet. Laita kasvispalat pataan lihojen kanssa, lisää joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, mausta mustapippureilla ja kevyesti suolalla. Kaada pataan vettä niin paljon, että lihat suunnilleen peittyvät. Laita uunipataan kansi ja anna padan muhia 150-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes liha on oikein mureaa. Varmista, ettei neste haihdu liikaa. Maistele suola vielä ennen tarjoamista. Lisukkeeksi käy hyvin esim. perunamuusi ja hunaja-rakuunaporkkanat sekä salaatti.

Hyvää oli! Oli oikea veto valutella suurin osa rasvasta pois, sillä jos olisin kipannut kaiken suoraan pataan, olisi se maistunut ällöttävän possunrasvaiselta. Siitä en tykkää, sillä syön porsaanlihaa muutenkin todella harvoin (ellei satunnaista pekonia lasketa). Paprika antoi mukavaa makeutta ja väriä ruokaan ja eihän patoja voi ilman sipuleitakaan tehdä. Ruokaseura totesi, että pataan olisi voinut lisätä suoraan perunat, porkkanat ja lantut. Minä taas olen sitä mieltä, että on kiva joskus tehdä ihan vain lihapataa ja lisukkeet erikseen, mutta tokihan ne voi halutessaan mukaankin laittaa. Samalla tavalla voi valmistaa ruokaa mistä lihasta tahansa, esim. pelkkä nauta voisi maistua itselleni vielä paremmin. Tai hirvi.

Alkupalaksi nautittu juustoinen salaatti

Vietimme rakkaan ystäväni kanssa jo aikoja sitten tyttöjeniltaa ja kokkailin meille herkkuja. Alkupalaksi tarjoilin tätä salaattia, jossa makua toivat leipäjuusto ja valkosipuliset ruistikut. Toki en voinut tietää, ettei ystäväni juurikaan perusta leipäjuustolle, mutta hän söi rohkeasti salaattia ja valaisi tietämätöntä juusto(pirtti)hirmua vasta jälkikäteen. Perusjuttuja tämmöiset salaatit, mutta niin hyviä. Ruokajuomana toimi tietenkin kuohuviini, joka näin punkku-valkkariallergikolle sopii hyvin läpi aterian.

2 annosta

½ pss napolitana-salaattisekoitusta

kourallinen rucolaa

½ punttia tuoretta basilikaa

1 iso tomaatti

pätkä tuorekurkkua

1 kevätsipuli varsineen (tai lohko punasipulia)

100-200 g leipäjuustoa

balsamicoa

oliiviöljyä

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

ruistikkuja

Huuhtele salaatit ja yrtit, kuivaa ne salaattilingossa tai keittiöpyyhkeen sisällä. Kuutioi tomaatti ja kurkku, hienonna sipuli pieneksi. Kuutioi juusto suupaloiksi. Yhdistä ainekset kulhossa tai asettele ne suoraan lautasille. Pirskota päälle balsamicoa ja öljyä, ripsauta mausteita ja nakkaa päälle reilusti ruistikkuja. Tarjoile välittömästi.

Ruistikut olivat tällä kertaa messutuliaisia, joita minulla oli ainakin juuston, aurajuuston ja valkosipulin makuisina. Niitä on ollut mukava laittaa keittojen pinnalle tai salaatteihin, tai sitten napostella ihan sellaisenaan. Erilaisia tikkuja saa toki kaupasta, mutta helppo ne on tehdä itsekin. Hyvää leipää kuutoidaan mieleiseksi paloiksi ja ne pyöritetään öljyn ja mausteiden kanssa sekaisin, sitten laitetaan uunipellille ja kuivataan krutongeiksi. Nam! Salaatin jälkeen taisi olla tarjolla moussakaa soijarouheesta ja jälkkäriksi suklaista kääretorttua.

Kahvi maustaa ihanan pehmeän juustokakun

Talven (ja miksei kesäisiinkin) juhliin sopii herkullisen aromaattinen mokkamoussekakku ja uskon sen maistuvan vaikkapa ensi viikolla juhlittavana itsenäisyyspäivänä. Myös pikkujouluihin tai joulun kahvipöytään se sopii oikein mainiosti. Kakkuun tulee tilkkanen alkoholia, mutta alkoholi haihtuu kuumennuksen aikana, joten kakkua uskaltaa tarjota pikkupalasen määrän myös pienemmille kahvikissoille – varman päälle pelatessa pikakahvin voi uuttaa veteen.

12 palaa

pohja

200 g keksejä/pipareita

100 g voita

mokkamousse

6 liivatelehteä

2 rkl vettä

½ dl tummaa rommia tai viskiä (vettä)

3 rkl pikakahvijauhetta

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl vaniljasokeria

2 dl sokeria

2 kananmunan valkuaista

2½ dl kuohukermaa

koristeeksi

suklaarouhetta

kuivattua ruiskukkaa

hopeakuulia

sokerimassahiutaleita

sitruunamelissaa tai minttua

tms

Pingota leivinpaperi 24-senttisen irtopohjavuoan pohjan väliin. Kauniin kakkureunan halutessasi voitele vuoan reunat voilla ja jauhota tomusokerilla, kopauta ylimääräiset tomusokerit pois vuoasta. Murskaa pohjan keksit cutterissa tai esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi ja lisää se keksimurskan joukkoon, sekoita tasaiseksi. Taputtele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vatkaa toisessa pienessä kulhossa valkuaiset puolen sokerimäärän kanssa kovaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa isossa kulhossa tuorejuusto ja loput sokerista sekä vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuumenna rommi tai viski ja liuota sen joukkoon pikakahvijauhe. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Liuota kuivaksi puristetut pehmenneet liivatelehdet 2 ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä hetki. Lisää tuorejuustoseokseen rommi-kahviseos ja juokseva liivateseos ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon valkuaisvaahto varovasti nuolijalla nostellen parissa erässä. Lisää viimeiseksi täytteen joukkoon kermavaahto nuolijalla nostellen ja sekoita mousse tasaiseksi. Kaada mousse vuokaan kovettuneen keksipohjan päälle. Tasoita pinta nuolijalla tai vuokaa pöytään kopauttelemalla. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai mieluiten yön yli. Irrota kakku varovasti vuoasta, liu’uta se leivinpaperilta kakkuvadille ja koristele mieleiselläsi tavalla. Tarjoile kakku jääkaappikylmänä.

Resepti on alun perin julkaistu Katja Bäcksbackan Ruokatorstai leipoo – Helsingin Sanomien ruokasivujen parhaat leivontaohjeet vuosien varrella –kirjassa. Joten suuret kiitokset vaan ihanasta reseptistä Hesarin suuntaan! Kakusta tuli ihanan pehmeää ja maukasta, kahvia saattaisin laittaa ehkä vielä hieman enemmänkin. Viskinä käytin Ron de Jeremyn spiced editionin rommia, joka sopi tähän oikein kivasti. Yleensä miun keittiöviinaksena toimii jokapaikanhöylä Jaloviina, mutta sen säästelen kohta alkavaan sinapinkeittoon.

Lasagne on ollut aina yksi lempiruokiani ja nykyään teen sitä harvemmin, sillä ihan pientä määrää sitä ei kannata tehdä. Valmistan lasagnen oikaisemalla, joten en keitä erikseen juustokastiketta vaan teen yhden löysän kermaisen tomaattikastikkeen ja ripottelen väleihin runsaasti erilaisia juustoja. Lopputulos on mehevä, maukas ja ei kyllä häviä yhtään sille aidollekaan lasagnelle. Olen tehnyt lasagnen tähän tapaan käytännössä aina, toki olen kokeillut myös perinteisiä lasagneja, mutta palaan tähän tuttuun ja varmasti maistuvaan versioon. Kannattaa kokeilla!

8 annosta

700 g naudan jauhelihaa (10%)
2 isoa sipulia
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
kuivattua oreganoa
kuivattua timjamia
400 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
n. 3 dl kuohukermaa
vajaa puntti tuoretta basilikaa
n. 150 g parmesaania
n. 300 g emmentalia
n. ½ pkt lasagnelevyjä
125 g mozzarellapallo
tarjoiluun loppu basilika

Ruskista jauheliha isossa kasarissa omassa rasvassaan. Lisää pannulle hienoksi silputut sipulit ja valkosipulinkynnet, anna sipulienkin saada hieman väriä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja yrteillä, halutessasi voit käyttää myös Provencen yrttimaustetta tai jauhelihamaustetta. Mikäli kasarin koko ei riitä, siirrä jauheliha-sipuliseos kattilaan. Kumoa jauhelihan joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska, pyöräytä purkeista kaikki maut vesitilkalla ja kaada neste kattilaan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, kastikkeen tulee tässä vaiheessa olla hyvin löysää ja hyvin maustettua. Revi joukkoon reilusti tuoretta basilikaa, säästä osa basilikasta tarjoilua varten.

Ota esille iso uunivuoka ja levitä pohjalle muutama kauhallinen jauhelihakastiketta, ripottele päälle raastettua emmentalia ja parmesaania. Asettele päälle kerros lasagnelevyjä ja toista, kunnes aineet alkavat loppua. Vuokaan viimeisenä tulee kerros jauhelihakastiketta. Mikäli aikaa on, anna lasagnen vetäytyä tässä vaiheessa pöydällä pari tuntia, jolloin pastalevyt pehmenevät. Myös yön yli jääkaapissa odottelu ennen paistoa tekee hyvää lasagnelle! Paista lasagnea 175-asteisessa uunissa, kunnes lasagnen pinta on hieman saanut väriä ja lasagnelevyt tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Revi pallo tuoretta mozzarellaa lasagnen pinnalle ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut hieman väriä, kokeile vielä pastan kypsyys. Mikäli pinta tummuu liikaa, vuoraa vuoka foliolla. Anna lasagnen vetäytyä varttitunti ennen tarjoilua. Revi tarjoilua ennen pinnalle loput basilikat. Tarjoile lasagnen lisukkeena raikasta salaattia.

Vinkki: Voit lisätä kastikkeen joukkoon hienonnettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa tai paistettuja herkkusieniä. Jauhelihan tilalla voi käyttää soijarouhetta, härkistä tai nyhtökauraa.

Oi että, tämä on niin hyvää! Lasagnesta tulee ihanan mehevää, varsinkin jos se saa vetäytyä ennen paistoa hetken. Kastikkeesta saa jättää melko löysän, niin ruoka ei kuivu. Lasagnelevyt kyllä imevät kosteutta hyvin. Mikäli pinta kuitenkin näyttäisi kuivuvan, niin pinnalle voi valuttaa varovasti kermaa tai maitoa. Juustojakin voi käyttää mieleisinään, itse olen laittanut kaikkea tuorejuustonokareista raejuustoon.

Lasagnen resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani joulukuun 2016 lopussa. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.

Makea paprikahillo on herkullista vaikkapa juustojen kanssa nautittuna. Syvyyttä makuun tuo tuore rosmariini, joka on itsekasvatettua.

Erilaisten kotitekoisten säilykkeiden tekeminen on hauskaa ja niitä voi tehdä hyvin ympäri vuoden. Tällä kertaa keittelin ylijäämäpaprikoista makeaa hilloa, joka valmistuu melko pienellä vaivalla. Suuritöisin vaihe on ainesten pilkkominen, joka määrittää hillon ulkonäön ja koostumuksen. Loppu valmistuukin lähes itsestään, kun muistaa sekoitella välillä keitoksiaan. Paprikahillo muuttuu paholaisenhilloksi, kun kattilaan lisätään paprikan lisäksi kuutioituja tomaatteja. Näihin hilloihin sopii hyvin chili tuomaan lämpöä tai tarvittaessa tajunnanräjäyttävää potkuakin. Itse pidän hillosta, joka antaa tilaa myös muille mauille, joten chilimäärä on tässä sellainen, että hillo maistuu myös herkemmille syöjille.

Paprikahilloa tai paholaisenhilloa käytän itse paljon erilaisten broileri- ja juustoruokien lisukkeena, kruunaan sillä pasta-annoksen tai laitan hampurilaisten väliin kastikkeeksi. Kesällä loput raparperit päätyivät sipulin ja itämaisten mausteiden kanssa chutneyksi ja chutney maistui ihanasti grilliruokien lisukkeena. Viimeisimpänä kokeiluna asettelin voitaikinalevystä leikatuille paloille viipaleen hyvää vuohenjuustoa, paistoin kunnes juusto sai väriä ja taikina kypsyi ja lopuksi lusikoin reilun nokareen makeaa paprikahilloa päälle. Muutamassa minuutissa syntyi oivia cocktail-paloja! Voitaikinasta voisi tehdä myös pieniä nyyttejä tai miksei pasteijoitakin, joihin upotetaan kotitekoisia hilloja sekä mieleisiä juttuja, kuten erilaisia juustoja tai kasviksia. Myös poron tai hirven lisukkeeksi tämä oiva hillo sopii mainiosti.

n. 2 hillopurkillista (á 400g)

5 punaista (suippo)paprikaa (n. 500 g)
2 punaista mietoa chilipaprikaa (tai maun mukaan)
1 iso sipuli
2 dl punaviinietikkaa
2 dl vettä
2 dl hillosokeria
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
n. 1 rkl tuoretta rosmariinia

Halkaise paprikat ja chilit, poista siemenet ja valkoiset sisäosat. Kuutioi paprika pienehköksi silpuksi ja hienonna chili ihan pieneksi. Kuori sipuli ja hienonna samankokoisiksi kuutioiksi, kuin paprikat. Laita kasvikset kattilaan, lisää etikka ja keitä muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan vesi, suola ja maun mukaan pippuria. Hauduta miedohkolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kasvikset ovat kypsyneet ja pehmenneet. Lisää tarvittaessa vettä, ettei hillopohja kuivu. Lisää lopuksi hillosokeri ja hienoksi silputtu tuore rosmariini. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Kun hillo on jäähtynyt hieman, purkita se kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Paprikahillo kovettuu jäähtymisen aikana ja lopullisesti jääkaapissa. Säilytä valmis hillo jääkaapissa, käyttövalmista se on mieluiten yön yli odotettuaan ja säilyy hyvänä vähintään muutaman viikon. Tarjoile paprikahilloa esim. broilerin, juustojen tai liharuokien lisukkeena, käytä hampurilaisissa kastikkeena, piirakoissa täytteenä tai anna sievissä pikkupurkeissa lahjoiksi.

HUOM: Ohjeen chilimäärällä saat aikaiseksi lempeän mausteista hilloa, joka ei polta suuta. Mikäli pidät vahvemmasta chilinmausta, lisää sitä hilloon makusi mukaan tai käytä vahvempia chililajikkeita. Erivärisistä kasviksista ja valkoviinietikasta valmistettuna saat aikaiseksi erilaisia hilloja. Hävikkiherkkuja parhaimmillaan!

Tämä on kyllä hyvää! Nautiskelin tätä mm. leivän päällä levitteenä, juustojen kanssa, broilerin lisukkeena jne. Ja vielä tuolla on purkinloput odottamassa jotain jatkojalostusta. Ehkäpä muffinseihin broilerin kanssa! Tosiaan itse en voi kovin tulisia ruokia syödä allergioideni takia (verrokki: en voi syödä kebabia tulisella kastikkeella), niin tämä oli juuri sopivan potkuisaa. Ehkä ihan vähän olisin voinut vielä lisätä chiliä ilman tuskia. Kokeile ihmeessä!

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani marraskuussa 2016. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.

Kun seurailee aktiivisesti erilaisia ruokasivustoja, pomppaa välillä eteen mielenkiintoisia ohjeita. Kesällä bongasin hauskalta kuulostavien suklaaleivosten reseptin ja syyskuisella kesälomallani tämä päätyi vihdoin testiin. Herkullista oli! Tämän kakun kuorrutteen juju on glukoosisiirappi, jota myydään pikkupulloissa sokerihyllyillä pienemmissäkin kaupoissa. Glukoosisiirappia tarvitaan myös erilaisten namujen valmistuksessa ja sitä laitetaan myös parantamaan kotitekoisen jäätelön rakennetta. Ja tässä leivonnaisessa se tekee ihanan tahmaisen kuorrutteen! Itse taikina olisi saanut jäädä raaemmaksi, mutta kun olin paistamisen aikaan puhelimessa ja kakku unohtui uuniin...

12 palaa

taikina
100 g tummaa suklaata
160 g voita sulatettuna
150 g ranskankermaa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
2 dl kiehuvaa vettä

kuorrutus
150 g maitosuklaata
¾ dl kuohukermaa
1 rkl glukoosisiirappia
strösseleitä, koristerakeita tms

Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä. Sekoita kaikki loput aineet vettä lukuun ottamatta isossa kulhossa keskenään isolla lusikalla sekoittaen. Lisää kiehuva vesi ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Kaada taikina n. 20x30 cm vuokaan leivinpaperin päälle ja paista 175-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia tai kunnes kakku on juuri ja juuri kypsää. Jäähdytä kakkupohja ja kumoa se puhtaan leivinpaperin päälle. Leikkaa kakkupohja paloiksi. Nosta kakku takaisin paistovuokaan leivinpaperin kanssa. Varmista, että kakkupalat ovat tiiviisti kiinni toisissaan. Valmista kuorrute: mittaa kerma kattilaan ja kuumenna se koko ajan sekoittaen kiehuvaksi. Paloittele suklaa joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut kerman joukkoon. Lisää lopuksi glukoosisiirappi ja sekoita kuorrute tasaiseksi. Kaada kakun pinnalle kuorrute ja koristele esim. strösseleillä. Anna kuorrutteen jäähtyä, irrota palat varovasti toisistaan ja nosta tarjolle.

Reseptiikka: Ranteita myöjen taikinasa, teko-ohje: Cebicin keittiössä. Resepti on julkaistu osana Karjalan Heilin ruokapalstaani lokakuussa 2016.

Hyvää oli, oikein mukavan suklaista ja tahmaista, eikä tarvitse kovin suurta palaa tyydyttämään makeanhimoa. Tosiaan, kakkupohja kannattaa paistaa juuri ja juuri kypsäksi, niin lopputulos on silloin kaikkein herkullisin. Tuo leivonnaisen kippaaminen ympäri oli hyvä idea ja tulen varmasti tekemään niin muutamien leivonnaisten kohdalla jatkossakin.

Edit: Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.

Kurpitsakeitto maistuu ihanalta ja on samettisen pehmeää. Pinnalle kannattaa paahtaa kurpitsansiemenet

Rakastan kurpitsaa ja teen siitä mielelläni erilaisia ruokia. Onneksi kurpitsaa saa kaupoista jo lähes ympäri vuoden, kun vielä muutama vuosi sitten tarjontaa oli vain syksyisellä satokaudella. Kurpitsan käsittely vaatii hieman kärsivällisyyttä, ison leikkuulaudan ja kunnon kokkiveitsen, biojäteastian ja kulhon siemenille sekä astian käytettävälle mallolle. Kurpitsa kannattaa leikata ensin isoihin lohkoihin, jolloin ne saa helpommin leikattua kuorettomiksi ja ne eivät pyöri leikkuulaudalla aiheuttaen vaaratilanteita sormille. Kurpitsan keskellä oleva pehmeä sisus, jossa on siemenet, kaavitaan ensin talteen. Sen jälkeen hedelmälihasta irrotetaan siemenet yksitellen ja mukaan otetaan mahdollisimman vähän hedelmälihaa.

Siemenet pestään siivilässä, että lopulta on tallella vain puhtaat siemenet. Ne kuivataan huolellisesti keittiöpyyhkeellä kuiviksi, kaadetaan leivinpaperoidulle pellille ja paahdetaan 175-asteisessa uunissa, kunnes ovat kuivuneet ja saaneet hieman väriä. Siemenet alkavat olla valmiita, kun uunista kuuluu popcornin poksumista muistuttava ääni. Kun siemenet ovat kuumia, ne maustetaan kevyesti suolalla ja pippurilla. Siemenet laitetaan lasipurkkiin odottamaan käyttöä ripotteina salaatteihin, keittoihin, leipätaikinoihin tai snackseina. Halutessaan siemenet voi maustaa räväkästikin jeeralla, chilillä tai muilla mieleisillä mausteilla.

6 annosta

n. 1 kg kurpitsaa
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 jauhoista perunaa
1 iso porkkana
2 pientä omenaa
½-1 tuore mieto chili (maun mukaan)
5 oksaa tuoretta (sitruuna)timjamia
2 dl alkoholitonta valkoviiniä
1 kasvisliemikuutio
vettä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
2 dl kuohukermaa

koristeeksi

paahdettuja kurpitsansiemeniä
oliiviöljyä
nokare ranskankermaa, jogurttia, smetanaa tms

Paloittele kurpitsa pienempiin lohkoihin ja poista pehmeä sisus siemenineen. Ota siemenet talteen. Kuori kurpitsalohkot pienellä veitsellä tai pehmeäkuorisempi kurpitsa kuorimaveitsellä. Paloittele kuoritut lohkot pienemmiksi paloiksi. Kuori sipulit, valkosipulit, porkkanat, perunat ja omenat, paloittele ne pienemmiksi. Hienonna chili pieneksi silpuksi, käytä sitä oman maun mukaan. Jos et halua niin tulista, poista chilistä siemenet ja laita palko isona palana kattilaan ja poista lopuksi ennen soseuttamista. Laita kaikki keiton ainekset kattilaan ja lorauta päälle tilkka valkoviiniä ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio sekä lisää pinnalle muutama oksa tuoretta timjamia. Anna viinin kiehahtaa ja lisää kattilaan vettä niin paljon, että ainekset peittyvät juuri ja juuri. Keittele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kasvikset kypsäksi, poista timjaminoksat (ja mahdollinen chili) sekä soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää kattilaan kerman lisäksi suola ja pippuri, tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää.

Jos keitto on liian tanakkaa, lisää tarpeen mukaan kasvislientä. Annostele keitto lautasille, ripottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä, lisää nokare ranskankermaa tai muuta pehmentämään makua ja viimeistele annos muutamalla pisaralla hyvää oliiviöljyä sekä yrttitupsulla. Tarjoile keiton kaverina uunituoreita sämpylöitä.

Sosekeitot on kyllä ehdottomia lemppareita ja kurpitsasta siitä tulee erityisen makoisaa. Ohjeen sitruunatimjami tuli kasvatettua itse parvekkeella ja kun keitto porisi, levisi kattilasta ihana sitruunantuoksu! Jos sitruunatimjamia ei ole, niin korvaa se tavallisella timjamilla ja halutessasi lorauta tilkka sitruunamehua joukkoon. Samalla sain käytettyä jääkaapista loput alkoholittomat valkkarit ja leivoin kylkeen vielä ruohosipulisämpylöitä. Vinkki: Jos sosekeittoa jää yli, voit käyttää sen leipätaikinan liemenä.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani lokakuussa. Lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.

Hups! Niin on tämäkin ohje jäänyt julkaisematta, vaikka näitä vaniljaruutuuja olen valmistanut jo aikoja sitten. Ohje on bongattu ruotsalaiselta nettisivustolta ja on itse suomennettu, joten toivottavasti se meni kuten alkuperäisversio on tarkoittanut... Reseptistä kohistiin aikanaan netin eri leivontaryhmissä ja monessa keittiössä tätä onkin jo tehty - silloin joskus. Kuten kuvasta huomaa, on täyte melkoisen pehmeää paiston jälkeen. Kuva on otettu silloin, kun piirakka oli vielä lämmintä. Koostumus tukevoituu, kun piirakka jäähtyy ja silloin sitä on myös helpompi/siistimpi leikata. Ja kyllä, tähän tulee hirmuinen määrä vaniljasokeria ihan oikeasti! Jos et tykkää vaniljasta, niin silloin tätä ei kannata tuollaisenaan toteuttaa. Laittaisin silloin tilalle vaikka sitruunankuorta ja -mehua (sitruunanmehua lisätessä täytteeseen kannattanee laittaa 1 kananmuna lisää). Kokeilimme syksyllä tätä reseptiä myös kansalaisopistolla pitämälläni kurssilla ja leikkasimme piiraan pieniksi kuutioiksi. Oikein näppärää vaikkapa herkkubuffaan!

taikina
250 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl leivinjauhetta

täyte

2 kananmunaa
125 g maitorahkaa (½ prk)
300 g ranskankermaa
1½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

koristeluun

tomusokeria

Sekoita pohjan ainekset murumaiseksi seokseksi käsin nyppimällä tai cutterissa. Vuoraa n. 25x25cm vuoka leivinpaperilla. Painele puolet muruseoksesta vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan. Murustele loput taikinasta pinnalle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia eli kunnes pinta on saanut hieman väriä ja täyte ei ole enää ihan juoksevaa, mutta saa olla hieman hyllyvää kuitenkin. Anna kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoilua ja koristele se tomusokerilla. Koska vaniljaruudut ovat hyvin makeita, voi lisukkeena tarjota marjoja tai marjakastiketta makua tasapainottamaan.

Todella vaniljaista ja hyvää! Jo pieni pala riittää tyydyttämään makeanhimon ja ruudut säilyvät jääkaapissa jopa viikon. Reseptissä tulee käyttää aitoa vanilljasokeria, sillä teollinen vanilliinisokeri tekisi tästä todella kitkreää ja pahanmakuista, varsinkin noilla annostelumäärillä. Kannattaa kokeilla ehdottomasti, jos makeahammasta kolottaa. Seuraavalla kerralla kun teen tätä, niin kokeilen kyllä tuota sitruunalisää.

Itämainen hummus maustetaan tahilla ja päälle lorautetaan reilusti hyvää oliiviöljyä.

Hummus on kikhernetahnaa, joka maustetaan seesaminsiemenistä tehdyllä tahini-tahnalla. Hummus on lähtöisin Libanonista ja sitä käytetään myös paljon arabiankielisten maiden lisäksi Turkissa ja Välimeren maissa. Itse olen käyttänyt hummukseen tummaa tahinia, mielestäni siinä on parempi maku kuin vaaleassa tahinissa. Tahinia tulee käytettyä myös munakoisotahna baba ganoushiin.

1 murokulhollinen

1 prk kikherneitä
1-2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl sitruunamehua
n. 3 rkl oliiviöljyä
2 rkl tummaa tahinia (seesaminsiementahna)
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
koristeeksi persiljaa ja paprikajauhetta

Valuta (ja huuhtele) kikherneet ja laita ne tehosekoittimen kulhoon. Hienonna valkosipulinkynsiä hieman ja laita valkosipuli kulhoon, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon tahini ja ripaus suolaa sekä pippuria. Mikäli tahna on liian tönkköä, lisää hieman vettä tai oliiviöljyä. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Anna tahnan maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Nostele tahna vadille ja muotoile siihen lusikalla pyörivin liikkein pieni kuoppa. Lorauta kuoppaan oliiviöljyä ja koristele paprikajauheella sekä persiljalla. Tarjoile hummusta dippinä esim. pita- tai naan-leivän kanssa, tacolastujen kaverina tai dippaa siihen vihannestikkuja. Hummus säilyy jääkaapissa hyvänä noin viikon verran. Annoksesta riittää isommallekin joukolle!

Ihan huippua! Jos tahini on vieraampi juttu, niin kannattaa annostella sitä alussa varovaisemmin. Kun makuun tottuu, voi sitä vastaavasti käyttää enemmänkin. Ja muutenkin kannattaa maistella, että lopputuloksesta tulee maukas eikä se jää valjuksi. Tykkään tosi paljon erilaisista tahnoista ja dipeistä, kun ne ovat niin monikäyttöisiä ja helppoja valmistaa. Lisäksi näiden ympärille on helppo koostaa isollekin porukalle naposteltavaa illanistujaisiin. Hummuksen resepti oli mukana syksyllä kansalaisopistolla pitämälläni Pienet herkkupalat -kurssilla ja hummuksen kaveriksi paistetiin ihania naan-leipiä. Kuva on otettu kurssilaisten tekemästä hummuksesta, sillä huomasin ettei kuvagallerioistani löydy yhdenkään omani kuvaa. Hassua.

Joensuussa on ihana kreikkalainen ravintola Kreeta, jossa on tullut käytyä usein syömässä. Muutama ruoka sisältää pitaleivän kanssa juustotahna tirokafteria ja sitä saa ostettua dippailuun muutenkin. Minulle tuo tahna maistuu erityisen hyvin, joten halusin oppia tekemään sitä itse. Googlellakaan en löytänyt kuin muutaman englanninkielisen reseptin, joten siitäpä rupesin väsäämään omaa versiotani yhdistellen eri reseptejä. Olen tehnyt tätä niin tuoreella chilillä (kuva sellaisesta) kuin chilijauhemausteella, ehkä jauheella tulee jotenkin parempaa omaan makuuni. Myös makeaa suippopaprikaa on tullut käytettyä, mutta sitä en tähän suosittele. Eli tavallista paprikaa ja chilijauhetta, niin tulee hyvä! Vaikka tahnaan tulee chiliä, se ei ainakaan ravintolaversiossakaan ole ollut tulista. Maun mukaan voi sitäkin säätää.

200 g hyvää fetajuustoa
1 punainen paprika
½ tuore punainen chili tai maun mukaan (tai chilijauhetta)
1 rkl omena- tai punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
kuivattua oreganoa
mustapippuria myllystä

Pese paprika ja laita se 200-asteiseen uuniin grillivastuksen alle, kunnes paprika on pehmennyt ja pinta mustunut. Laita paprika kulhoon kelmun alle ja anna hautua hetki. Revi mustunut kuori pois ja leikkaa paprika halki. Poista paprikan valkoiset osat ja siemenet. Laita muutamaan osaan leikattu paprika, paloiteltu fetajuusto ja chiliä maun mukaan tehosekoittimeen ja aja melko tasaiseksi massaksi. Lisää etikkaa ja öljyä, mausta oreganolla ja pippurilla. Tarkista maku ja koostumus, lisää tarvittaessa öljyä. Anna dipin maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile tirokafteria osana salaattia, pitaleivän tai naan-leivän kanssa, tacolastujen dippailuun.

Herkullista! Todella kivaa ja vähän erilaista tahnaa, mitä olen vuosien varrella syönyt. Fetajuuston rakenne saa jäädä vähän rakeiseksi, tasaista mössöä tästä ei kannata tehdä. Söin tirokafteria mm. soijapalojen ja couscous-salaatin kastikkeena, nuo soijapalat löytyy valmiiksi maustettuina lämmitysvalmiina pakastealtaasta. Tätä tahnaa, kuten hummustakin, kokailtiin syksyllä kansalaisopiston kurssillani. Hyvin näytti maistuvan kurssilaisillekin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, i-ha-naa! Kuvan kukkiva oregano on muuten kasvatettu omalla parvekkeellani.

Lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.

Olen kadottanut oman pitaleipäreseptini vuosien varrella jonnekin ja syksyllä oli tarvis saada nopeasti resepti käyttöön. Niinpä googlella päädyin Kinuskikissan blogiin, josta löytyi samankuuloinen resepti, kuin se vuosia käyttämäni ohjekin oli. Oikein makoisia pitaleipiä tulikin, kiitos Kinuskikissalle reseptistä!

14 kappaletta

25 g hiivaa

1 dl kädenlämpöistä vettä

1½ rkl sokeria

1 tl suolaa

2 rkl öljyä

1 kananmuna

2½ dl maustamatonta jogurttia (toim. huom.: esim. luonnonjogurtti)

9 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää vatkaten sokeri, suola, öljy, kanamuna ja jogurtti. Sekoita joukkoon vehnäjauhot vähän kerrassaan. Jatka sekoittamista kädellä vaivaamalla, kun taikina muuttuu paksummaksi. Jaa taikina 14 osaan ja kauli palat jauhoja apuna käyttäen litteiksi kiekoiksi (halkaisija n. 12 cm). Ripottele leivinpaperille jauhoja ja nosta leivät kohoamaan. Kohota noin kaksinkertaiseksi eli vajaan tunnin. Pellillä tarvitaan jauhoja ja kunnon kohottaminen, että leipiin muodostuu ilmataskut paistettaessa. Paista pitaleipiä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Pitaleivät voi täyttää ruoaksi erilaisilla täytteillä tai sitä voi käyttää dippaamiseen tzatzikin ja muiden kanssa.

Hyvää oli! Leipäset kohosivat kauniisti ja niihin syntyi hyvät taskut. Taskut tuli täytettyä erilaisilla kotitekoisilla tahnoilla ja turkkilaisilla lihapullilla eli köfteillä. Reseptissä tosiaan kannattaa käyttää ns. juoksevampaa jogurttia, kuten luonnonjogurttia, eikä turkkilaista jogurttia. Turkkilainen jogurtti on mielestäni liian tönkköä tähän, jolloin taikinasta ei tule yhtä kuohkeaa.

Olin koko ala-asteen ajan tyttökerhossa, jossa suuressa roolissa olivat myös kokkaaminen ja leivonta. Yläasteella sekä lukiossa vedin sitten sellaisia kerhoja itsekin. Mutta niiltä omilta lapsuusvuosilta on kerhosta jäänyt mukaan useita reseptejä, joista oma lempparini on tämä oheinen arrakkipallojen ohje. Ohje on aikanaan kopioitu A4-arkin puolikkaalle, siinä näyttää olevan rasvaroiskeita ja suklaisia sormenjälkiäkin, jotka kertovat omalla tavallaan reseptin aktiivisesta käytöstä. Ohje oli vuosia minulta kadoksissa, kunnes äitini eräänä päivänä löysi sen reseptiensä joukosta ja pitkän hiljaiselon jälkeen arrakkipallojen ohje pääsi taas käyttööni. Itseasiassa tätä tehtiin myös kansalaisopistolla vetämälläni Pienet herkkupalat -kurssilla, joten yli 20 vuoden ympyrä sulkeutuu. Kuva on otettu kurssilaisten kanssa tekemistäni palloista. Ihan älyttömän hyvää herkkua, joka sopii pikkumakeaksi vaikka kahvipöytään tai illanistujaisiin. Ja tähän on helppo hävittää kaikki keksien ja kahvikakkujen jämät, joten resepti on varmasti joka keittiössä tarpeellinen!

n. 20-30 kappaletta

100 g voita

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

n. 3 dl pikkuleipä- tai sokerikakkumuruja

(arrakkiesanssia tai punssia)

pinnalle strösseliä, kookoshiutaleita, suklaarouhetta tms

Vatkaa voi, tomusokeri, vaniljasokeri ja siivilöity kaakao kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kakkumurut ja sekoita hyvin. Mausta massa halutessasi esanssilla tai alkoholilla. Laita taikina hetkeksi kylmään. Muotoile taikinasta pieniä palloja ja pyöritä ne strösseleissä tai vastaavissa. Laita pallot pieniin paperivuokiin tai leivinpaperoidulle lautaselle ja anna niiden jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile pienenä makeana kahvin kera.

Oih, mitä lapsuusmuistoja! Näitä tuli väsättyä kotona lapsena vaikka kuinka usein. Ihan ilman mitään alkoholeja ja aromeita, josta tuo reseptin nimikin juontuu. Nyt tosin kaapistani löytyy tuliais-punssia, joten ehkäpä se pitää kerrankin kokeilla terästettynäkin. Kurssilla käytimme tähän valmista Rainbown suklaahippukakkua (á 350g) ja muistaakseni yksi sellainen riittää juuri yhteen yllä olevaan reseptiin. Kakku kuitenkin on sen verran kosteaa ja muhevaa, että se muussaantui lähes tasaiseksi massaksi. Joten tykkään ennemmin käyttää niitä erilaisia kaapeista löytyviä keksejä ja pikkuleipiä, kuin pelkkää kakkumurua. Hauskan ulkonäön palloihin saa, kun ne tökkää strösseliin. Ihan ympäriinsä niitä ei tarvitse kieritellä. Koristeluun voi käyttää kanssa kaikkea, mikä vaan pintaan tarttuu. Tätä juttua rustetassa tulikin mieleeni, että nämähän muistuttavat ihan niitä muodissa olevia cakepopseja! Ovat vaan parempia nämä ;)

Roséksi paistetun paahtopaistin lisukkeena maistuvat herkulliset uunijuurekset ja ihanan samettinen pippurikastike. Nam!

Meillä on ystävien kanssa tapana järjestää kolmen-viiden ruokalajin illallisia säännöllisen epäsäännöllisesti. Syyskuussa keräännyimme noin kymmenen hengen joukolla ystävieni luokse ja kokkailimme yhdessä herkullisen aterian. Olimme suunnitelleet illallista pari viikkoa ja tarjolle piti tehdä mm. täytettyjä broilerinfileitä. Kuitenkin kaupassa silmiin sattui -30% lapuilla varustettuja naudan paahtopaisteja, jolloin liha tuli edullisemmaksi kuin broilerit. Ei paljoa tarvinnut kommunikoida, kun ruokasuunnitelma vaihtui jopa klassikkoksi muodostuneeseen pääruokaan. Kuohuviini-alkumaljojen kanssa nautittiin kinkkutahnalla täytettyjä ruissipsejä, alkuruokana kurpitsakeittoa vuohenjuuston kanssa ja jälkkäriksi oli mehevää omenapiirakkaa. Herkullista ja hyvää!

6 annosta

paahtopaisti
n. 1kg naudan paahtopaisti
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
voita paistamiseen
(tuoreita yrttejä)
lihalämpömittari
foliota

pippurikastike
paistoliemi pannulta
4 dl kuohukermaa
100 g mustapippurijuustoa
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl hunajaa
merisuolaa myllystä
tarvittaessa mustapippuria myllystä
4 oksaa tuoretta timjamia
(maizena-suurustetta)

uunijuurekset
1 pieni lanttu
4 porkkanaa
4 punajuurta
1 pieni bataatti
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
reilusti tuoretta timjamia
reilusti tuoretta rosmariinia
n. ½ dl hunajaa
2 rkl voita viimeistelyyn

Paahtopaisti: Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa. Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lisää pannulle kunnon nokare voita ja paista talouspaperilla kuivattuun lihaan ruskea pinta. Mausta liha reilulla suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit laittaa pannulle myös muutaman oksan timjamia ja rosmariinia tuomaan makua. Aseta liha uunivuokaan ja laita siihen paistomittari. Paista 150-asteisessa uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on mieleinen. Raa’an paahtopaistin sisälämpö on uunista otettaessa 55-57c, medium 60-63c, medium plus 65c ja kypsä 70c. Peittele vuoka kevyesti foliolla ja jätä vetäytymään reiluksi varttitunniksi. Lihan lämpötila nousee vielä folioituna ja liian tiukka paketti nostaa lämpöä entisestään.

Pippurikastike: Siivilöi paistinpannulta (ja paistoastiasta vetäytymisen jälkeen) liemi kattilaan. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, murustele joukkoon pyöreä mustapippurijuusto ja anna sen sulaa. Mausta kastike dijon-sinapilla, suolalla, hunajalla ja tarvittaessa lisää mustapippuria. Lisää kattilaan tuoreita timjaminoksia. Anna kastikkeen keittyä kasaan miedolla lämmöllä, lisää tarvittaessa tummaa maizena-kastikesuurustetta. Poista timjaminoksat ja tarvittaessa siivilöi kastike. Mikäli kastikkeesta tulee liian paksua, lisää kuohukermaa. Kiehauta kastike juuri ennen tarjoilua. Vinkki: mausta kastike kunnon lorauksella konjakkia, jaloviinaa tai rommia.

Uunijuurekset: Pese ja kuori juurekset sekä kuori valkosipulinkynnet. Paloittele lanttu, porkkana, punajuuret ja bataatti pienehköiksi kuutioiksi. Kaada kuutiot ja kokonaiset valkosipulinkynnet isolle uunipannulle, lorauta päälle oliiviöljyä, balsamicoa, hunajaa ja reilusti mausteita. Sekoita kaikki keskenään ja paista 200-asteisessa uunissa juuri ja juuri kypsäksi, n. 45 minuuttia. Kääntele juureksia välillä, että ne kypsyvät tasaisesti. Kiillota lopuksi kasvisten pinta nokareella voita. Tarkista maku ja tarvittaessa lisää mausteita. Vinkki: uunijuureksiin sopii myös peruna, sipuli ja palsternakka. Jos ruokaan haluaa potkua, mukaan voi hienontaa myös tuoretta chiliä.

Kokoa annokset: asettele lautaselle keko uunijuureksia, lorauta pohjalle kastiketta ns. peiliksi ja nosta päälle muutama siivu ohuehkoksi siivutettua paahtopaistia. Koristele annos tuoreella yrtinoksalla ja halutessasi ripottele lihalle hieman sormisuolaa. Tarjoile välittömästi.

Kyllä tämä vaan on yksi omia lemppariruokia! Lihasta tulee todella mehevää hellästi kypsennettynä, uunijuureksiin saa kunnolla makua tuoreilla yrteillä ja ehdottomasti pitää olla balsamicoa tuomassa särmää. Ja sitten kastikkeet! Olen ehdottomasti kastike-ihminen. Rakastan erilaisia kastikkeita ja niiden tekemistä. Kunnon kastike kruunaa annoksen kuin annoksen. Ystäväni tietävät intohimoni kastikkeisiin ja niitä tehdäänkin suurella intohimolla. Joskus olemme ravintolassa hyvää kastiketta saadessamme pyytäneet ohjeita tai lisäkannullisen ruokaan loroteltavaksi. Minkäs sille voi, kun kastikkeet ovat niin hyviä... Nämä lisukkeet sopivat myös esim. naudan sisä- tai ulkofilepihveille!

Resepti on julkaistu tämän päivän Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Joulun alla Joensuu Areenalla järjestettiin isot messut ja siellä myytiin paljon ruokaherkkujakin. Niinpä tuli ostettua kaikkea ihanaa lammassäilykkeestä mehuihin ja Pajuniemen kojulta lähti mukaan kassillinen erilaisia lihoja. Tämä piirakka on tehty juuri sieltä hankitusta palvihirvestä, sillä muuten hirvenlihaa on melko vaikea saada käsiinsä. Liha oli erittäin laadukasta, kalvotonta ja suussasulavaa. Ja sopiva palvausaste! Koska päiväys alkoi lähestyä, niin ajattelin tehdä siitä paistettavaa ruokaa. Vuodenvaihteeksi kokkailin tämän herkkupiiraan ja sitä maisteli myös perheeni, saaden hyväksynnän. Ihanaa olikin! Jos palvihirveä ei ole käytettävissä, niin mikä tahansa muu palvattu tai savustettu liha käy tilalle. Tuplaamalla ohjeen se riittää uunipellille.

12 palaa, piirakkavuoallinen

taikina

150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
½ tl kuivattua timjamia
n. ½ dl kylmää vettä

täyte

1-2 rkl (viherpippuri)dijon-sinappia
200 g palvattua hirvenpaistia (tai muuta palvilihaa)
½ prk aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
100 g emmental-juustoraastetta
1 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
1 kananmunan keltuainen
ripaus merisuolaa myllystä
reilusti mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua timjamia

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot, suola ja timjami. Kun seos on murumaista, lisää joukkoon puolet vedestä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu kuivalta, lisää vielä vettä ja sekoita uudelleen. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele taikina haarukalla kohoamisen estämiseksi. Esipaista taikinapohjaa 225-asteisessa uunissa n. 10-12 minuuttia, eli kunnes se on muuttanut hieman väriä mattamaiseksi. Vähennä uunin lämpötila 200 asteeseen, kun otat piirakkapohjan pois uunista.

Valmistele taikinan paistuessa täytteet: hienonna hirvenliha pieniksi kuutioiksi. Valuta siivilässä aurinkokuivatut tomaatit hyvin, painele ylimääräistä öljyä talouspaperiin. Jos tomaatit ei ole valmiiksi kuutioituja, niin kuutioi ne samankokoisiksi hirvenlihan kanssa. Sekoita pienessä kulhossa kermaviilin joukkoon kananmunat ja keltuaiset, mausta liemi suolalla, pippurilla ja timjamilla. Levitä dijon-sinappia varovasti tasaisesti koko esipaistetulle piirakkapohjalle. Ripottele päälle hirvikuutiot, juustoraaste ja viimeisenä tomaattikuutiot. Kaada päälle liemi ja heiluta vuokaa varovasti, jotta liemi valuu täytteen sekaan tasaisesti.

Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 25-35 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut kevyesti väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä raikkaan salaatin kera. Vinkki: lisää sinapin päälle hienoksi silputtua punasipulia tai ripottele pinnalle hieman sinihomejuustoa!

Ihanaa, niin paljon makua! Nuo aurinkokuivatut tomaatit sopivat tähän kuin nenä päähän, tosin niiden öljystä valuttelu vaatii hieman kärsivällisyyttä. Muutenkin tykkään laittaa niitä vähän kaikkialle. Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tuota palvilihaa tullut hankittua enempää ja pakastettua kevään kokkailuita varten...

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Dallaspullat

Focaccia

Daim-kakku

Isoäidin melonisalaatti

Raparperikeikauskakku

Marinadi broilerille

Possu-paprikapata

Leipäjuustosalaatti

Mokkamoussekakku

Lasagne Hannan tapaan

Makea paprikahillo

Tahmeat suklaapalat

Lempeä kurpitsakeitto

Vaniljaruudut

Hummus

Tirokafteri

Pitaleivät

Arrakkipallot

Naudan paahtopaisti, uunijuurekset ja pippurikastike

Palvihirvipiirakka