Quantcast
Viewing all 421 articles
Browse latest View live

Täytetyt kananmunat

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Pääsiäisruoka, jota voisi syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä
Erilaiset täytetyt kananmunat ovat kuuluneet jo jonkun aikaa meidän perheemme pääsiäismenuun. Toinen kananmunainen vaihtoehto on sitten kermaviilikastikkeella maustettu kananmunasalaatti, joka tuo taas lapsuuden ja mummolakesät mieleen... Noh, näitä täytettyjä kananmunia tein siis jo tämän vuoden pääsiäispöytään, sen kummemmin meillä ei erillistä alkupalakattausta ollut, mutta näitä oli muiden herkkujen ohella tarjolla. Kananmunat ovat mielestäni tuote, jossa laatu maistuu kaikkein selvimmin läpi, joten kannattaa ostaa hyviä luomumunia tai hankkia munia suoraan pikkutilalta, jos se vain suinkin on mahdollista. Meillä oli muutamana menneenä kesänä maalla muutamia kesäkanoja ja maailman parhaimpia kananmunia riitti alkukesästä melkeinpä talven ensipakkasille. Nyt kun pikkuveljeni suorittaa asepalvelustaan tämän vuoden ajan, ei kesäkanoja tällä kertaa hankittu. Eli nyt joutuu tyytymään kaupan kananmuniin ja voin kertoa, ettei parhaimmassakaan ostomunassa ole niin keltaista keltuaista tai pehmeää makua, mitä maalla kunnon ruoalla, onnellisina ja vapaina kasvaneet omat kanat tuottivat... Toivottavasti ensi vuonna saa taas todellista lähiruokaa mummolan navetan päädystä pienestä kanalasta! :)

5-10 annosta

5 hyvää isoa kananmunaa
100 g valkosipulituorejuustoa
suolaa
mustapippuria
muutama tippa tabascoa
koristeeksi vaikkapa rapeaa salaattia ja viinirypäleitä, persiljaa tms

Keitä kananmunat kypsiksi, noin kahdeksan minuuttia. Jäähdytä kananmunat kylmässä vedessä ja kuori ne. Halkaise munat ja irrota keltuainen kulhoon. Hiero keltuaisen rakenne rikki ja lisää tuorejuusto, sekoita tasaiseksi pehmeäksi tahnaksi. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa lisää mausteita. Pursota tai lusikoi keltuaistahna takaisin keltuaisten paikalle, koristele ja anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile kylmänä alkupalapöydässä tai cocktail-palana. 

Hyviä olivat, joskaan ei kovin kauniita kun lapoin pikkulusikalla tahnaa takaisin kananmunaan pursotinpussin ja tyllan jäätyä kotiini... Majoneesi saattaisi tehdä näistä liian tunkkaisia, joten sen takia käytin tuorejuustoa. Myös ranskankerma toimisi hapokkuutensa ansiosta. Valkosipulituorejuuston tilalla voi käyttää myös maustamatonta, yrttistä tai oikeastaan ihan mitä tahansa, mistä vaan sattuu tykkäämään. Onhan tämä ehkä vähän vanhahtava juttu, mutta minkäs sille voi, että ovat niin hyviä. Nyt kun on taas jääkaapissa hirmuinen kasa kananmunia, niin tässäpä oiva käyttökohde niille, ettei taas tarvitse tehdä paistettuja munia tai munakasta :)


Grillatut hampurilaiset

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Grillatut hampurilaiset ja uunipaahdetut perunat
Koulujen päättymisen, kesälomien alkamisen ja erityisesti alkaneen kesän kunniaksi järjestimme rakkaiden ystävieni kanssa grillibileet. Ison grillin loimussa viihtyisän pihan terassilla oli hyvä paistaa hampurilaisia, nauttia lämpimästä kesäillasta ja rupatella ystävien kanssa samalla kuohuviiniä siemaillen. Nyyttäriperiaatteella kokosimme tarjottavat kasaan ja ruokaa riitti vallan mainiosti, vaikka meitä oli yli kymmenen herkuttelemassa kesäillan antimista. Pienennän ohjeen neljälle hengelle sopivaksi, sillä harvemmin tarvitsee pelkästään jauhelihaa 1,6 kiloa tai pekonia neljää pakettia yhtä illallista varten... Grillissä hampurilaiset saavat ihanan maun ja jokainen voi tuunata omaa burgeriaan mieleisillä lisukkeilla, mutta onnistuuhan tämän herkun kasaaminen uunin tai liedenkin avulla. Herkullista grillauskesää kaikille!

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

4 isoa hampurilaissämpylää
1 pkt cheddar-juustoviipaleita
1 pkt vuohenjuustoa
1 pkt pekonia
1 prk ananasta/tuore ananas
jääsalaattia
pari tomaattia
pari suolakurkkua
ketsuppia
sinappia
Hellmann's Real -majoneesia

kiinteitä perunoita
suolaa
mustapippuria
grillausmaustetta
öljyä

Ota jauheliha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillaamista ja valmistele kasvislisukkeet pilkkomalla ne valmiiksi vadille hampurilaisten kasaamista varten. Laita liha kulhoon ja vaivaa sitä käsin muutamia minuutteja. Jaa jauheliha neljään osaan ja taputtele liha pihveiksi käsien välissä, ota koolle mallia hampurilaissämpylästä. Öljyä grillin tasainen parilalevy tai pihvien pinnat ja paista ne kohtuullisen kuumassa lämmössä haluttuun kypsyyteen. Käännä pihvejä paistamisen aikana vain yhden kerran. Mausta paistamisen jälkeen reilulla pippurilla ja suolalla, halutessasi voit laittaa jo käännetyn pihvin päälle juustoviipaleen sulamaan. Paista ritilällä pekonit kypsiksi ja rapeiksi. Grillaa myös ananakset kypsiksi ja kauniin raidallisiksi. Pidä lämpimänä hampurilaisten kokoamiseen asti.

Pesu perunat ja tarvittaessa kuori ne. Leikkaa perunoista krouveja tikkuja. Laita perunatikut uunipellille ja lorauta päälle kunnolla öljyä ja mausta mieleisillä mausteilla. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi ja rapsakoiksi, noin puolisen tuntia. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Paahda halkaistut sämpylät juuri ennen tarjoamista grillissä yläritilällä tai varovasti ritilän päällä, varo polttamasta. Kokoa hampurilaiset. Omaan herkkuhampurilaiseeni menee pohjalle sinappia, päälle salaattia, tomaattia, punasipulia, pihvi ja juustoja, Hellmann's-majoneesia, pekonia, suolakurkkua, ananassiivu ja kanteen vielä ketsuppia. Jokainen voi tietenkin täyttää hampurilaisensa mieleisekseen, mutta suosittelen erittäin lämpimästi pihvin, pekonin, ananaksen ja juuston pyhää liittoa! Pätkitty grillitikku vielä hampurilaisen läpi ja suolakurkkulohko koristeeksi, kylkeen pieni annos perunatikkuja ja juomaksi vaikkapa jääkylmää colaa. Tästä ei paljoa jenkimmäksi voi Suomen suvessa oloaan tuntea! :)

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Jenkkityylisten grillibileiden ainoa oikea majoneesi on Hellmann's!
Hampurilaiset ovat grilliruoan aatelia, hakkaa ainakin miusta hodarit mennen tullen. Jostain syystä kovin monesti ei ole tullut hampurilaisia tehtyä itse, mutta ne kerrat kun näin on käynyt, on ruoka ollut enemmän kuin hyvää! Grillissä pihveistä tulee ihanan mehukkaita, uunissa tai pannulla paistaessa pitää muistaa ottaa pihvit tarpeeksi ajoissa pois pannulta, eikä korventaa niitä ylikypsiksi. Mikäli käyttää nauta-sikajauhelihaa, pihvit on kuitenkin paistettava kypsiksi sianlihan takia. Seuraavalla kerralla kyllä on tehtävä vielä itse hampurilaissämpylät, eikä joku bbq-soossikaan pahitteeksi olisi... Hellmann's-majoneesi on yksi valmistuotteista, joista en kuitenkaan ihan hevillä luovu, sillä maku on kohdillaan ja sen takia se on ollut jo vuosia käytössäni.

Mitkä ovat sinun grillausvinkkisi tai millainen on lempihampurilaisesi? :)

Yhteistyössä Hellmann's

Uunibataatit ja palvikinkkutäyte

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Uunissa kypsennettyä bataattia ja kylmää kinkkukastiketta
Bataatti valtaa enemmän ja enemmän tilaa jääkaapistani, melkeinpä perunan syrjäyttäen. Tällä kertaa leikkelin bataatin siivuiksi pellille, maustoin ja annoin hautua kypsäksi uunissa samalla, kun pyöräytin kastikkeen ja annoin sen tekeytyä jääkaapissa. Herkullista ja hauskaa vaihtelua uuniperunoille!

2 annosta

1 pieni bataatti
rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
juoksevaa hunajaa

kinkkutäyte
150 g ranskankermaa
150 g hyvää palvattua kinkkua
1 suolakurkku
1 pieni paprika
1 pieni (puna)sipuli
suolaa
mustapippuria

Kuori bataatti ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi siivuiksi uunipellille. Voitele bataattisiivut öljyllä, ripottele pinnalle suolaa ja pippuria, lorota päälle juoksevaa hunajaa. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes siivut ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä, olisikohan aikaa mennyt reilut puoli tuntia. Tee bataattien paistuessa täyte. Sekoita kulhossa notkistettuun ranskankermaan hienoksi pilkotut kinkut, suolakurkut ja paprikat sekä hienonnettu sipuli. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile bataattilohkojen kanssa kinkkutäytettä, lautaselle sopii hyvin myös rapea leipä ja raikas salaatti.

Olipas hyvää! Bataatista tuli mukavan paahteista ja maukasta, joskin hunajan voisi korvata siirapillakin. Mausteita voi laittaa oman maun mukaan: chiliä, yrttejä, valkosipulia... Kylmä kinkkutäyte toimi hyvin siivujen lisukkeena, mutta bataattisiivut ovat myös sellaisenaan mainio lisuke vaikkapa pihville tai muulle liharuoalle. Ja pitäähän sitä pikkubataatti joskus valmistaa isona möhkäleenä, niinkuin rosamundapottu konsanaan. Siivut valmistuvat huomattavasti nopeampaan nälkäiselle kokkaajalle, kuin kokonainen peruna tai bataatti, joiden uunitus vie vähimmilläänkin tunnin aikaa.

Grillattu pekoniparsa


Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kaksi herkkua yhdessä
Parsa on herkkua, pekoni on herkkua ja pekoniin kääritty parsa on überherkkua! Nämä parsat kääräistiin pekoniin ystäväporukkamme kesän ensimmäisissä grillijuhlissa ja pääruoaksi nautiskeltiin herkullisia hampurilaisia, joihin upposi loput 2,5 pakettia pekonia. Parsa kannattaa muutenkin grillata tai paistaa pannulla, sillä keitettäessä (kiehautettaessa) niiden herkkä ja ihana maku liukenee turhaan veteen. Nyt tosin alkaa jo parsa-aika olla ohi postauksen ajankohtaisuuden suhteen, mutta ei se mitään. Parsaa tuli tänä vuonna muutenkin syötyä harmillisen vähän, sitä jotenkin pääsee aina yllättämään tämä asia kuin talvi autoilijat. Noh, ensi keväänä petrataan sitten taas! Ohje on pienennetty neljälle hengelle sopivaksi, meitä kun oli reilu kymmenkunta ja parsoja alkuruokana oli kaksi per nuppi. 

4 annosta

1 nippu vihreää parsaa
1-2 pakettia pekonia
suolaa
mustapippuria

Pese parsat ja rimpsuttele ne kuiviksi. Taita parsaa tyvestä, kunnes se napsahtaa poikki, näin saat puumaisen varren poistettua. Toki voit leikata myös muutaman sentin kovaa vartta pois veitsellä. Kääri (puolitetut) pekonisiivut tiukasti parsojen ympärille, jätä nuppua näkyviin. Grillaa parsoja grillilevyn tai ritilän päällä, kunnes pekonit ovat saaneet kauniin värin. Käännä parsoja välillä varovasti, ettei pekonit irtoa. Rouhi valmiiden pekoniparsojen päälle suolaa ja pippuria. Tarjoile välittömästi. Pekoniparsat ovat oiva lisuke grilliruoalle tai kiva lisä vaikkapa pihville. 

Nam! Tästä ei paljoa ruoka parane. Yksinkertaiset asiat, mutta hyvät maut! Eikä tullut edes kuivakkaa, vaan pekoni mehevöitti parsaa mukavasti. Kiva natusteluruoka ja nälän herättäjä. Jokos te olette kokeilleet tätä? :)

Banaani-juustokakku

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Banaanikakku banaanilastukoristein
Sain vuonna 2000 mummiltani syntymäpäivälahjaksi reseptikirjan, johon raapustelin nuoruusvuosinani reseptejä talteen. Nykyään reseptejä löytyy kätevästi googlella tai omista blogeista, mutta tuossa omin käsin täytetyssä reseptikirjassa on oma hohtonsa. Omistan suunnilleen 300 kokkauskirjaa, mutta eipä niitä kovinkaan usein tule avattua, saati niiden perusteella kokattua tai leivottua. Kun joku aika sitten tuijotin jääkaapissa olevaa banaanikasaa, muistui mieleeni eräs teinivuosien resepti, jonka sain ystävältäni ja jonka tallensin reseptikirjaani. Vuosikausiin kyseistä reseptiä en ollut katsonutkaan siten, että sitä tekisin, mutta nyt oli aika ottaa siitä vähän mallia tähän pieneen kakkuun. Tässä siis miun versioni banaanisesta juustokakusta. Alkuperäinen ohje jääköön toistaiseksi salaisuudeksi reseptikirjaani ja sydämeen talletettuihin muistoihin.

20 cm vuokaan

150 g keksejä
75 g voita
1 rkl sokeria

2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria (tai vanilliinia)
2 banaania
½ dl limemehua (tai sitruunaa)
2 liivatetta

koristeluun banaanilastuja

Murskaa keksit hienoksi muruksi ja sekoita murujen joukkoon sulatettu voi sekä sokeri. Painele seos pienen irtopohjavuoan pohjalle sekä reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää sokerit ja haarukalla muussatut banaanit. Purista limestä mehut ja kuumenna se mukissa mikrossa kiehuvaksi. Puristele liivatteista vesi pois ja liota ne limemehuun. Sekoita tasaiseksi ja jäähdytä hetki, kaada seos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan kunnolla vatkaten. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada täytemassa vuokaan ja laita hyytymään kelmutettuna jääkaappiin. Anna hyytyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, mutta yön yli tekeytyminenkään ei ole pahasta. Irrota irtoreuna ja liu'uta kakku tarjoiluvadille. Koristele kakku juuri ennen tarjoilua banaanilastuilla.

Kylläpä oli herkkua! Banaani maistui kivasti ja suutuntuma oli hyvin pehmeä, lähes vaahtomainen,  kakussa. Keksit oli jotain jenkkityylisiä, jotka vivahtivat mielestäni vähän kookoksen makuun, mutta esimerkiksi myös kanelikeksit tai digestivet sopivat tähän vallan mainiosti. Ainakin näitä kaikkia aineksia löytyy kaapistani jatkuvasti, eikä valmistuskaan vie paljoa aikaa. Kannattaa testata :)

Vinkki: keksit saat helpoiten murskattua kattilassa perunasurvimella! Ei tarvitse paukuttaa kaulimella muovipussia rikki tai kaivella kaapista jotain kutteria (mie en edes omista sellaista tähän sopivaa keittiövempelettä!). Siistiä, helppoa ja nopeaa. Samassa kattilassa on hyvä sekoittaa keksipohja valmiiksi.

Hot Dogit grillistä ja juustosalaatti

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kauniissa maisemissa oli kiva kokkailla!
Minut pyydettiin kokkailemaan toukokuun lopulla erääseen illanviettoon, joissa teemana oli jenkkityylinen grilli-iltama. Porukkaa paikalla oli parisenkymmentä, joten päädyin tekemään hodareita ja salaattia, näin jokainen sai koostettua mieleisensä annoksen pöydän antimista. Grillikodassa muurikkapannulla paistoin pari kiloa nakkeja ja loppujen lopuksi hodarisämpylät mikrotettiin tarjoilukuntoon sisätiloissa. Muut täytteet ja lisukkeet olivat omissa kipoissaan. Pienemmälle joukolle kaikki onnistuu kyllä pelkästään grillissä :)

hot dog -sämpylöitä (1-2/ruokailija)
nakkeja tai bratwursteja (1-2/sämpylä)
sinappia
ketsuppia
paahdettua sipulirouhetta
juustoraastetta
hapankaalia
kurkkusalaattia

juustosalaatti
jäävuorisalaattia
rucolaa
basilikaa
kirsikkatomaatteja
kurkkua
punasipulia
edam-juustoa
salaatinkastiketta

lisäksi
perunasalaattia
grillattuja maisseja puolitettuna
vaahtokarkkeja
sipsejä + dippiä
vesimelonilohkoja
tiikerikakkua
suklaabanaani-karkkeja
limpparia, vichyä

Tee ensimmäisenä salaatti. Pilko salaatit kulhoon, hienonna joukkoon rucola ja basilika. Pilko tomaatit ja kurkut, suikaloi punasipuli ja kuutioi juusto. Sekoita kaikki ainekset ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoiluun asti. Asettele lisukkeet nätisti tarjoilua varten. Grillaa tai paista nakit ja pidä ne lämpimänä. Lämmitä halkaistuthodarikuoret vesihauteessa kattilassa, mikrota tai grillaa varovasti. Pidä lämpimänä. Grillaa myös maissit. Täytä hodari mieleisillä täytteillä ja nautiskele.

Nam! Hodari tuli syötyä pitkästä aikaa. Valurautapannussa paistaminen tuo hyvää makua nakkeihin, joten niitä ei kyllä kannata höyryttää tai mikrottaa. Mie en muuten ole koskaan suuremmin nauttinut nakeista, ostan niitä kotiini ehkä kerran vuodessa. Hodarit on kuitenkin jees, mutta jenkkigrilliherkuista pidän enemmän kunnon hampurilaisista.

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kiireellä täytetty hodari voisi olla nätimpikin :)
Omaan hodariini laitoin ketsuppia, sinappia, majoneesia, juustoraastetta ja sipulirouhetta parin nakin kaveriksi. Muuten lautaselta löytyi perunasalaattia, juustosalaattia, hapankaalia ja maissinpuolikas. Kiireessä täyttelin tämän kuvattavaksi päätyneen hodarin, joten kuva ei tee kyllä oikeutta tälle mitenkään. Onneksi taustalta näkyviä maisemia voi sentään ihailla :) 

Loput salaatit muuten tuli tuunattua näin:

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Hävikkisalaatti
Grillibileitä seuranneena päivänä loput juustosalaatista tuli syötyä ruokaisammaksi tuunattuna. Valmiin salaatin joukkoon pilkoin grillattua broileria, lisäsin päälle cashew-pähkinöitä ja kastikkeeksi laitoin Hellmann'sin valkosipulista majoneesia. Ja sivuun vielä pari siivua ciabattaa. Kyllä maistui!


Yhteistyössä Hellmann's


Herkkä herkkusienipiirakka

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Mehevä herkkusienipiirakka sopii englantilaistyyppisen siiderin kyytipojaksi
Tiedättehän sellaiset makuihin säilötyt muistot? Sienipiirakka luo miulle onnellisuuden ja turvallisuuden tunnetta, mukavia muistoja lapsuudesta. Miun mummoni valmisti aikanaan taivaallisen hyviä sienipiirakoita, joskus mukana oli jauhelihaakin ruokaisuutta tuomassa. Ja sitten olen maistanut aivan loistavaa hopeahapsisen emännän tekemää metsäsienipiirakkaa, josta yritin vaivihkaa onkia onnistumisen avaimia kotona kokeiltavaksi. Kuten moni muukin vuosikymmeniä keittiössä viettänyt täydellisten makunautintojen loihtija, ei kumpikaan osannut antaa tarkkoja reseptejä. "Mie laitan sinne sitä, tätä ja tuota ja sitten vielä teen näin ja näin. Nyt mie tosin en tehnyt ihan silleen, vaan näin ja näin. Silleen se syntyy, tuosta noin vaan."  Varsinkin tätä kirjoittaessani  huomaan, että täydellisen reseptiikan kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa ja löydän itsestäni pieniä yhtymäkohtia edellä mainittuihin emäntiin. Siksi esimerkiksi resepteissäni mausteita ei ole tarkasti mittailtu, vaan heittelen niitä sekaan fiiliksen ja oman maun mukaan. Ruokia pitää maistaa useasti valmistamisen aikana, vain siten voi löytää sen oikean suhteen, onneksi sen kyllä oppii maistamaan nopeasti. Miekin olen aloittanut ihan nollasta lapsena ja vuosien saatossa keittiössä häärätessä olen löytänyt oman tyylini.  Siinäpä sitä riittää kuitenkin vielä loppuelämäkseni haastetta päästä kärryille keittiöhommista, vaikka perin kilotolkulla mummon reseptiikkaakin ja olen yrittänyt löytää ne mummon tietyt rakkaimmat ja rakastetuimmat ohjeet...Toivottavasti miulla on vielä monta vuosikymmentä aikaa hioa taitojani ja opetella keittiön salaisuudet... :) 

Ja miksikö herkistelen herkkusienipiirakan äärellä? Sain taas Happy Joe -siiderimerkiltä kutsun osallistua ruokabloggaajille suunnattuun reseptikilpailuun. Viime vuonna luotiin brunssiherkkuja, nyt teemana oli tehdä hyvän mielen purtavaa. Miulle yksinkertaisuus ja herkullisuus yhdistettynä vaivattomaan valmistukseen luo hyvää mieltä ja vaikka rakastankin keittiössä puuhastelemista, niin joskus sieltä haluaa päästä nopeasti herkuttelemaan. Tämä piiras valmistui alle tunnissa kaikesta siitä, mitä jääkaapissa oli ja maku oli mitä mainioin! Suolaisen piirakan voi pyöräyttää valmiiksi jo vaikkapa edellisenä päivänä, tarvittaessa sen voi lämmittää ennen tarjoilua varovasti uunissa. Ja sitten keittiössä voi uppoutua ihanien muistojen äärelle, joita jotkut ruoat tuovat mieleen. Niin kävi nytkin, ihan suunnittelematta... :)

Tämän reseptin myötä toivotan herkullista ja rentouttavaa juhannusta kaikille! :)

n. 12 annosta

pohjataikina
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa 
½ dl kylmää Happy Joe organic -omenasiideriä

täyte
300 g tuoreita herkkusieniä
3 kesäsipulia varsineen
voita paistamiseen
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
forest blend -mausteseosta (Santa Marian myllystä tai ripaukset rosmariinia, timjamia ja persiljaa)
100 g emmental-raastetta

liemi
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
3 kananmunan keltuaista
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon siideri (tai kylmä vesi) ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja pistele taikina haarukalla. Esipaista taikinapohjaa 12 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Valmista sillä välin täyte. Siivuta pari isoa sientä ohuiksi viipaleiksi ja jätä odottamaan piirakan koristelua. Pilko loput sienet kuutioiksi ja paista kuivalla kuumalla pannulla sienistä neste pois. Laita pannulle nokare voita ja lisää joukkoon hienonnettu kesäsipuli varsineen ja paista minuutti pari. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada sieni-sipuliseos esipaistetulle piirakkapohjalle ja ripottele päälle juustoraaste. Vispaa kuohukerman joukkoon kananmunat ja erotellut keltuaiset (käytä valkuaiset vaikka marenkeihin tai munakkaaseen), mausta, maista ja kaada täytteen päälle vuokaan. Heiluttele vuokaa pari kertaa kevyesti, että liemi valuu tasaisesti täytteen joukkoon. Asettele kauniisti viipaloidut herkkusienet piirakan pinnalle, halutessasi voit paistaa ne kuivalla pannulla kauniin ruskeiksi ennen piiraan päälle laittamista. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, tai kunnes pinta on saanut kauniin värin ja täyte on hyytynyt. Anna piiraan jäähtyä hieman (jäähtyneenä leikatessa saat nättejä paloja) ja tarjoile Happy Joe organic -siiderin kera kevyenä lounaana tai illanistujaisherkkuna.  

Nam! Piiras oli tosi hyvää niin miun kuin pöytäseurueeni mielestä. Mehevä ja maukas, olematta kuitenkaan liian tuhti. Pieni loraus siideriä pohjassa lähinnä lisäsi kokonaisuuden aromaattisuutta ja se sopi hyvin myös lasista/pullosta nautitun viileänraikkaan siiderin aromeihin. Ihanan kesäinen kasvisherkku, suosittelen! :)

Taikina on simppeli perusohje, jolla teen kaikki suolaiset piirakkani, toimii joka kerta ja varioidakin voi, kuten tässä siiderillä korvattiin vesi. Liemeen voi kerman sijaan käyttää kermaviiliä, maitoa, ranskankermaa, mitä nyt sattuu kaapista löytymään ja täytteeseen voi upottaa käytännössä ihan mitä vaan. Miksikähän piiraita tulee silti paistettua niin harvoin? Mikä on siun lempparipiirakka?

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kääräise valmiiksi leikatut piirakkapalat leivinpaperiin ja nappaa mukaan muutama kylmä juoma,
niin picnic-eväät ovat valmiit herkuttelua varten!
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Herkkusienet sopivat myös koristeeksi, lopputuloksena näyttävä piiras
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Jokaisesta Happy Joe -pullonkorkista löytyy pieni viisaus.
***
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Happy Joe sponssasi kilpailureseptissä käytetyt siiderit

Paprika-chilihillo

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Paholaisen hillon tapaan tehtyä paprikahilloa
Joskus iskee hirmuinen himo tehdä itse säilykkeitä, hillota ja mehustaa. Tämä jo joulun alla tekemäni paprika-chilihillo muistui mieleeni tällä viikolla, kun postipaketista löytyi Purkissa! Makuja arkeen, juhlaan ja lahjaksi -keittokirja (Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, kuvat Laura Riihelä).  Tämä resepti on oiva niille, jotka haluavat päästä eroon vihanneslaatikon sisällöstä - minä upotin tähän sujuvasti kaikki talon loput paprikat, chilit ja tomaatit. Kunhan hillottava määrä pysyy suunnilleen samana, niin raaka-aineita voi hiisata suuntaan ja toiseen mielensä mukaan. Chilin määrääkin jokainen voi säädellä itse maku- ja sietokykynsä mukaan, tässä sitä on hyvin maltillisesti. Paholaisen hillon reseptin pohjalta säveltämäni paprika-chilihillo oli sopivan kirpakkaa ja hyvää herkkua  pienten keksien ja juustojen kanssa nautittuna, mutta sopipa se mainiosti jauhelihakastikkeeseenkin tuomaan lisämakua. Osan purkeista annoin joululahjoina eteenpäin kotitekoisen Jallusinappini seurassa (sekin ohje pitäisi lisätä blogiin). Resepti säilykeherkkuun, olkaapa hyvä:

muutama säilykepurkillinen

1 iso sipuli
1 iso tomaatti
250 g kirsikkatomaatteja
2 chilipaprikaa (tai enemmän/vahvempaa)
3 suippopaprikaa
4 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
oreganoa
½ dl väkiviinaetikkaa
½-1 pkt hillo-marmeladisokeria

Pese paprikat ja poista niistä siemenet ja leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Silppua chilit ja valkosipulinkynnet hyvin pieneksi silpuksi. Hienonna sipuli ja tomaatit. Kaada kaikki vihannekset kattilaan ja lisää mausteet. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, maista ja mausta tarvittaessa lisää, sekoittele välillä ettei keitos pala pohjaan (tomaattipitoisemmasta lähtee enemmän nestettä, paprikavoittoisesta tulee kuivempaa). Lisää kattilaan hillo-marmeladisokeri sekä etikka. Keitä muutama minuutti kunnolla sekoittaen. Desinfioi pestyt säilykepurkit kiehuvassa vedessä, käytä pihtejä purkkien ja kansien liikutteluun. Purkita kuuma hillo vähän jäähtyneisiin purnukoihin ja säilytä viileässä. Hillo on valmista nautittavaksi kun se on jäähtynyt ja rakenne tukevoitunut. Paprika-chilihilloa voi käyttää juustotarjottimella lisukkeena, kastikkeena, mausteena tai antaa vaikkapa lahjaksi.  

Ihan älyttömän hyvää! Rakenteesta tuli lähinnä marmeladimainen, sillä käytin paprikaa niin paljon enemmän kuin mehukkuutta tuovaa tomaattia. Alkuperäisen idean tämän hillon tekemiseen sain rakkaalta ystävältäni, joka kiikutti minulle maistettavaksi tekemäänsä paholaisen hilloa. Kiitos vaan, hyvää oli! :) Tämä säilyke on kyllä niin hyvää ja nopeatekoista, että kannattaa ehdottomasti kokeilla! Desinfioiduissa purkeissa ja paljon sokeria käyttäen hillo säilyy hyvänä kylmässä avattunakin muutamia kuukausia, kuten marjahillotkin. Jos haluaa oikaista tai haluaa varoa kuumien vesien ja purkkien kanssa säätämistä, voi säilyvyysaika lyhentyä. Lisäksi säilöminen kannattaa tehdä aina ensiluokkaisista raaka-aineista, ettei ylimenneet tuotteet pilaa koko keitosta ja rupea käymään kesken kaiken. Tuosta mainitsemastani Purkissa!-kirjasta muuten ei kannata paholaisen hillon reseptiä etsiä, mutta kaikkea muuta ihanaa reseptiikkaa se on täynnä. Ehkäpä innostun kokeilemaan jotain purkkijuttuja kirjan reseptien pohjalta, valinnanvaikeus vaan iskee kivoja ohjeita selatessa! Pitkästä aikaa keittokirjamarkkinoille tulee jotain omaperäistä ja innostavaa luettavaa, eikä kirjan sisältö vanhentune ihan hetkeen. Lisäksi kuvatkin ovat kauniita. Oiva tuliainen keittiössä hääräämisestä kiinnostuneella. Cebic suosittelee!

***
Purkissa!-keittokirjan arvostelukappaleen lähetti WSOY

Maailman paras banaanikakku

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Maailman parasta banaanikakkua!
Tämä ohje on ollut luotto-ohjeeni ihan lapsuudesta saakka. Ohjeen sain äidiltäni, joka on taas saanut sen ystävältään vuosikymmeniä sitten. Kakusta tulee ihanan mehevä ja maukas, säilyykin mukavasti ellei kerkeä huveta parempiin suihin hetkessä. Ja ohjeessa ei tarvitse vatkata, vaahdottaa tai sotkea montaa eri kippoa - ihan parasta! Arkistoblogissani olevassa ohjeessa on monen monta kommenttia, jossa ohjetta testanneet kertovat että ovat myös tykänneet kakusta. Ei siis voi olla pahaa, kannattaa testata! :) 

2 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 banaania muussattuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilliinisokeria
8 rkl kuohukermaa
150 g voita sulatettuna
2½ dl vehnäjauhoja
kanelia

Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa, sekoita joukkoon oman maun mukaan kanelia. Taikina on kuohkeaa ja löysähköä. Voitele ja korppujauhota vuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Kakku tummuu päältä kauniisti, älä säikähdä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä. Kakku säilyy hyvänä useita päiviä, varsinkin jääkaapissa. 

Maailman parasta! Tämä on kahvikakuista ehdoton lempparini ja sitä tuleekin tehtyä mm. jouluksi ja silloin, jos kaapista löytyy jo parhaat päivänsä nähneitä banskuja. Oikeastaan mitä pilkullisempi banaani, sitä maukkaampi kakku. Tähän ohjeeseen muokkasin alkuperäisestä ohjeesta kahvikupin (kkp) vastaamaan desimittoja, kun huomasin että päivitettyä ohjetta kyseltiin vanhassa blogissa ja samoin vähensin rasvan määrää, 150g on sopiva (alkuperäisessä messevät 200g). Itse olen käyttänyt mittana pientä perinteistä kahvikuppia, ei mitään muumimukia. Ja koska tykkään säveltää keittiössä, antaa tämäkin kakku siihen mahdollisuuden. Kuohukerman voi korvata kermaviilillä, piimällä, ranskankermalla, jogurtilla tai maidolla. Olipa joku lukijoista kokeillut tehdä kakusta maidottoman ja munattomankin. Ja joskus olen muokannut ohjeen mokka-banaanikakuksi. Huom: kakku on myös taikinana ihan törkeän hyvää... ;) 

Lämmin sieni-papusalaatti ja halloumia

Lämmin lounassalaatti ja jämien hyötykäyttöä

Heipä hei, pitkästä aikaa! Cebicin keittiössä on viime aikoina ollut hieman hiljaista bloggausten puolesta, mutta sitäkin enemmän on sitten tapahtunut kulisseissa. Reilu kuukausi sitten kuulin isommasta asunnosta ja edessä oli heinäkuun lopulla muutto (kiitos perheelle ja ystäville avusta!) yli kahdeksan vuotta kotinani toimineesta keittokomerollisesta yksiöstä kaksioon, jossa on ihanan iso kunnollinen keittiö! Siinä välissä tuli pakkailtua kaikki miljoonat kipot ja kupit, keittiövälineet ja kodinkoneet, ruoat ja kaikki muu omaisuus, vietettyä railakasta kesän kohokohtaa eli Ilosaarirockia ja käytyä tietenkin töissä, sillä tänä vuonna ei kesälomaa ole muutamaa päivää enempää siunaantunut. Ja sitten olen tehnyt asiakkaille muun muassa täytekakkuja, niihin palaan myöhemmin ainakin kuvina. Omat kokkailut ja muu touhuaminen ovat olleet sattuneista syistä viime viikkoina vähissä, mutta silloin tällöin sentään tulee jotain itsekin tehtyä ja jatkossa taas varmasti enemmän, kun on tilaa missä tehdä ja tiskikone tiskaa astiat... Ja olisihan tässä koneellakin paljon blogattavia kuvia jo valikoituna, kun vaan saisi välillä intoa avata tietokoneen ja keskityttyä fiilistelyn sijasta kirjoittamiseenkin. Tänään vietin vapaapäivää ja kyhäsin nopean, mutta sitäkin maukkaamman lämpimän lounaan uudessa isossa valkoisessa keittiössäni, joten resepti alla, olkaapa hyvä :)

2 annosta

200 g tuoreita herkkusieniä
1 isohko kesäsipuli varsineen
1 valkosipulinkynsi
1 tlk isoja valkoisia papuja
kourallinen kirsikkatomaatteja
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria
2-4 viipaletta leipää
200 g halloumia
voita paistamiseen
kastikkeeksi valkoista balsamicosiirappia

Kuutioi leipä ja paista se voinokareessa kauniin ruskeaksi, laita krutongit salaattikulhon pohjalle. Poista herkkusienistä halutessasi ja jalat ja leikkaa sienet neljään osaan. Silppua sipulit, halkaise kirsikkatomaatit pitkittäissuunnassa ja huuhtele pavut. Lämmitä pannu ja paista siinä ensin sienistä neste pois, lisää nokare voita ja lisää pannuun sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, lisää hienonnettu valkosipuli, tomaatinpuolikkaat ja pavut. Kuumenna nopeasti, mausta ja lisää hienonnettu persilja. Paista samaan aikaan toisessa pannussa halloumiin kaunis väri, pannuun ei tarvitse laittaa lainkaan voita. Nostele kasvisseosta leipien päälle kulhoon, asettele muutama siivu halloumia päällimmäiseksi ja lorauta kastikkeeksi vaaleaa balsamicosiirappia (tai tummaa, tai tavallista balsamicoa). Tarjoile välittömästi, ettei halloumi sitkisty.

Ihanaa! Pavut ovat suurta herkkuani, kuten varmaan muuttoa tehneet ystävänikin huomasivat... Samoin sienet ovat ihania ja eilen illalla kaupasta tarttui mukaani vielä halloumia. Perinteistä salaattipuskaa en muistanut ostaa, mutta hyvinpä toimi ruoka näinkin. Toisaalta jos osa salaatista on lämmintä, niin mie ainakin tykkään, että sitten koko ruoka olisi lämmintä, eikä kylmä salaatti nahistu lämpimien osuuksien alla. Lisäksi salaattiin sai upotettua panzanella-tyyppisesti vanhaa leipää, joka unohtui kotiin mökille ystävien kanssa suunnatessani. Tämä ruoka ei lihaa kaipaa, mutta kieltämättä mielessäni käväisi, että pekonihan (yllätys!) sopisi tähänkin vallan mainiosti. Tätä hävikkikokkausta on hyvä harrastaa ihan koko ajan ja seuraavana operaationa on käyttää kaikki säilyke- ja ruokakomerojemmat pois. Eli papureseptejä tulee sitten jatkossakin! :D

Jules Destrooper -jälkiruokahaaste alkoi!

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Ohuen rapeita JD Butter Crisps -vohvelikeksejä
Sain kutsun bloggaajien jälkiruokahaasteeseen ja pitihän se lähteä mukaan, kun en ennen koko belgialaisista Jules Destrooper -tuotteista ollut kuullutkaan! Mukana on lisäkseni kahdeksan itsellenikin tuttua ja seuraamaani blogia ja syyskuun alkupuoleen mennessä jokainen meistä kehittelee oman jälkkärireseptin, jossa on käytetty näitä kuvan pikkuleipiä. Edessäni on mielenkiintoinen kokeilu, sillä nämä herkkupalat ovat ohuita ja rapeita, eikä miulla muutenkaan ole oikein kokemusta pikkuleipäjutuista. Maku on hyvä, muoto mukavan suikula ja maistamisen mielikuva muistuttaa aitoa rapsakkaa jäätelövohvelia - vähän vastaavia olen ostanut Amsterdamista (kinuskitäytteisiä vohvelikeksejä) ja Belgiassa aikanaan lomaillessani tietämättäni maistanut ehkä näitä alkuperäisiäkin? Sen takia haasteet ovat hauskoja, että voi haastaa itsensä ja osaamisensa, kokeilla jotain uutta ja kenties oivaltaa jotain uutta keittiössä touhutessaan. Vaikka tässä on koko pienen elämänsä kokannut ja leiponutkin, niin uskoisin että tässä on blogitaipaleeni yksi eniten aivotyötä vaativista haasteista. Kuinka saada hyvästä tehtyä vielä jotain parempaa tai erilaista, ilman että alkuperäinen kärsii tai menettää luonteensa? Siinä riittää haastetta ainakin minulle! Voittajablogi saa jälkkärinsä vähintään viikoksi helsinkiläisen Ravintola Postresin listalle, ravintolalahjakortin ko. ravintolaan ja voittaja saa vielä JD-herkkukorinkin. Myös muut haasteeseen osallistuvat blogit saavat herkkukorit. Nyt ollaan taas siis jännän äärellä, pysykäähän kuulolla ja seuratkaa, millaiseen lopputulokseen täällä päädytään! :)

Jauhelihapihvit kermakastikkeessa ja dijon-muussi

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Herkullisia jauhelihapihvejä lisukkeineen
Jauhelihaa löytyy suunnilleen aina jääkaapista tai vähintäänkin pakastimesta. Joskus ideat jauhelihan käytöstä loppuvat kuitenkin kesken, eikä aina huvita syödä makaroonilaatikkoa, lihapullia tai jauhelihakastiketta. Viime aikoina jauhelihasta on tullut tehtyä pihvejä ja pihvit on sujautettu paistamisen jälkeen hampurilaisen sisään, mausteenaan vain pippuri ja suola. Nyt tein kuitenkin ehkä toista kertaa elämässäni ruoaksi jauhelihapihvejä internetin innoittamana ja voi kuinka hyviä ne olivatkaan! Loput pihveistä tuli nautiskeltua kylmänä viipaleiksi leikattuna hyvän leivän päällä, päälle pieni sipaisu lemppariani hunajaista dijonia. Miksihän jauhelihapihvit eivät ole kuuluneet  miun kokkauksiin tätä aiemmin - enkä ole koskaan kokannut broilerinjauhelihasta? Mikäs on sinun lempiruokasi jauhelihasta tai tuleeko mieleesi joku (jauheliha)ruoka, josta haluaisit minun kokkailevan oman versioni? :)

2-3 annosta

pihvit
250 g naudan paistijauhelihaa
1 pieni sipuli
suolaa
mustapippuria
1 kananmuna
½ dl korppujauhetta
loraus kermaa/maitoa/vettä/kermaviiliä
1/3 punttia persiljaa
voita paistamiseen

kastike
pannun huuhdevesi
2 dl kermaa
2 rkl ruskeakastikejauhetta (Maustepörssi)
suolaa
mustapippuria

sinappinen perunamuussi
muutama peruna
maitoa
suolaa
nokare voita
1 rkl kokojyvä-dijonia

Ota jauheliha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kokkailua. Hienonna sipuli hyvin pieneksi silpuksi, samoin persilja. Sekoita jauhelihan joukkoon mausteet sekä hienonnettu sipuli ja yrtti. Lisää vähän korppujauhoja ja kananmuna, lisää tarvittaessa nestettä. Taikinan pitää olla kiinteää, mutta pehmeää. Anna makuuntua hetki ennen paistamista ja muotoile pihveistä kuusi pihviä. Sulata paistinpannulla kunnon nokare voita ja paista pihvit molemmin puolin kypsäksi. Voit valella pihvejä voilla paiston aikana. Siirrä pihvit folion alle hautumaan. Lorauta pannuun suunnilleen reilu desilitra vettä (varo roiskeita) ja rapsuttele pannuun mahdollisesti tarttuneet paistorippeet mukaan. Sekoita joukkoon kerma ja kastikejauhe (pärjäät ilmankin). Anna kiehua kasaan hetki, tarkista maku ja lisää tarvittaessa esim. suolaa tai pippuria. Lisää pannulle paistetut pihvit ja anna niiden kuumentua. Viimeistele perunamuussi voilla ja sinapilla. Asettele lautasille ja nautiskele. 

Herkullista! Jauhelihapihveistä tuli tosi maukkaita, mausteita saa laittaa ihan reippaalla kädellä ja tuoreyrtti nyt toimii missä vaan. Veikkaan, ettää koulun mauttomat jauhelihapihvit ja mielikuva kaupan valmispihveistä ovat aiheuttaneet sen, että pihvejä ei tässä talossa ole nähty kuin hampurilaisessa. Kastikkeeseen laitoin myös muutossa löytyneen purkinjämän ruskeakastikejauhetta, joka onkin ihan näppärä tuote silloin, kun ei huvita rueta tekemään aitoa ruskeakastiketta jauhoista ruskistamalla. Mutta pelkällä kermallakin pärjää oikein mainiosti. Sinappia hujahti muussiin vähän jopa liian paljon (useampi ruokalusikallinen, resepti järkeistetty), mutta onneksi tykkään kirpakkuudesta ja vahvasta mausta :)

Perinteinen omenapiirakka

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Perinteistä omenapiirakkaa, herkkua!
Jotkut asiat kestävät vuodesta toiseen muuttumattomina ja tämä resepti on yksi sellaisista, luotto-ohjeeni pannarireseptin ohella. Ohje on kirjattu yli 10 vuotta sitten käsinkirjoitettuun omaan reseptikirjaani ja ohje on ollut jo mummini käytössä vuosikymmeniä. Äitikin on tällä ohjeella leiponut jo vähintään koko ikäni niin raparperi- kuin omenapiirakat. Tai oikeastaan mitkä piirakat vain. Ohje on nopea toteuttaa ja lopputuloksena on takuulla maistuvaa herkkua, käytitpä täytteenä mitä tahansa! Minä sain aiemmin tällä viikolla kassillisen kotiomppuja ystävältäni, joten itseoikeutetusti niistä leivottiin nyt. Loput omenat kuutioin tai lohkoin ja laitoin pakastimeen (pakastintilani tuplaantui muuton myötä :)) odottaa myöhempiä ruoanlaitto- ja leivontahetkiä. Kiitos mukavasta yllätyksestä ystävälleni! :)

1 piirakka

2½ dl piimää 
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
100 g voita sulatettuna
muutama omena
kanelia
sokeria
vuokaan voita ja korppujauhoja
koristeluun tomusokeria

Sekoita kulhossa isolla lusikalla hämmentäen kaikki ainekset sekaisin, etene listan järjestyksessä. Voitele piirasvuoka ja korppujauhota se. Kumoa taikina vuokaan ja tasoita pinta tasaiseksi. Leikkaa omenoista kauniita siivuja ja asettele ne vuokaan taikinan päälle. Ripottele pinnalle maun mukaan kanelia ja omenoiden happamuuden mukaan sokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia, eli kunnes piirakka on kauniin ruskea ja omenat ovat kypsyneet. Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja nautiskele. Kaveriksi voi laittaa tarjolle kermavaahtoa, vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta, mutta on tämä niin hyvää että uppoaa ihan sellaisenaankin.

Miun mielestäni tämä on ehdottomasti paras ohje omena- tai raparperipiirakalle! Tykkään piimän tuomasta pienestä kirppakuudesta, joskin tällä kertaa laitoin pohjaan purkillisen maitorahkaa, kun kaapissa ei ollutkaan piimää. Notkistin rahkaa noin puolella desillä kylmää vettä. Toimii niinkin ja säveltäminen on keittiössä enemmän kuin sallittua ;) 

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Omenapiirakan kanssa maistuu kupillinen hyvää espressoa

Tämä piirakka kestää hyvin myös pakastamisen ja pakastaminen kannattaa tehdä heti tuoreeltaan, kuten kaikelle muullekin pakastimista vaativalle ruoalle. Tämä sulaa noin puolessa tunnissa syöntikelpoiseksi ja uunituoreeksi tämän voi huijata lämmittämällä varovasti folioituna uunissa 150 asteessa. Jos pakastat tätä piirakkaa, kannattaa se tomusokeroida vasta pakastamisen jälkeen. 

Vadelmatäytekakku hääjuhlaan - pieni opas onnistumiseen

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Vadelmainen täytekakku 
Sain pari viikkoa sitten suuren kunnian tehdä yllätyshäihin pari täytekakkua. En ollut koskaan aiemmin tehnyt kakkuja noin merkittäviin juhliin ja minulle sitäkin suurempi merkitys oli sillä, että lapsuudenystäväni vei vihille pikkuserkkuni. Kakkutilaus tehtiin jo alkuvuodesta, mutta juhlavieraille tilaisuuden todellinen laita selvisi vasta paikanpäälle saavuttua, kun onnellinen aviopari kertoi yllätyksen "grillaamaan" saapuneille vieraille. Tippahan siinä tuli omaankin linssiin! Kakkujen lisäksi tein sukujuhliin myös alkuruoat ja pääruoat, niihin palaan sitten myöhemmin. Onnittelut vielä hääparille tätäkin kautta ja kiitos, että sain olla mukana juonessa! :)

Nyt muutama sana kuitenkin täytekakuista ja siitä, kuinka mie teen ne. Vielä pari vuotta sitten olin heikko tekemään kakkuja, mutta Siperia opettaa ja taidot kehittyvät tehdessä. Nyt uskaltaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä täytteissä ja pursotuskin alkaa näyttää jo asialliselta verrattuna ensimmäisiin piperryksiin. Massojen kanssa on vielä tekemistä, mutta ensimmäinen sokerimassakoristekin tuli alkukesästä tehtyä pienen synttärisankarin kakkuun! Minun kakuistani tulee saatujen kommenttien perusteella maukkaita, meheviä ja kuohkeita ja kieltämättä hyviä niistä onkin tullut, eikä onneksi ole lässähtänytkään yksikään kakku. Kokemukseni perusteella täydellisen täytekakun tekeminen vie yhteensä kolme päivää, mutta tarvittaessa oikoakin voi - ja joskus joutuu. Tärkeintä on, että kakku saa jäähtyä ja tekeytyä rauhassa, niin maut tasoittuvat ja kuorruttamisesta tulee helpompaa. Eivätkä nämä ohjeet kiveen hakattuja ole, mutta niissä on monta pientä jujua ja tekemistä helpottavaa vinkkiä, jotka olen kantapään kautta matkan varrella oppinut. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! :)

28 cm vuokaan

kakkupohjaan
6 kananmunaa
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

vuokaan
voita
korppujauhoja

lisäksi
tuorekelmua
kevyt paino

täytteeseen
2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
vadelmahilloa
vadelmia
sokeria
vaniljasokeria/vanilliinisokeria

kuorrutukseen
6 dl vispikermaa
(elintarvikeväriä)
vadelmia
sokerihelmiä

Päivä 1
Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon, vältä vatkaamista ja liiallista käsittelyä. Katso ettei taikinaan jää jauhopaakkuja. Voitele kakkuvuoka voilla ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset jauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja tasoita pinta, älä kopauttele vuokaa turhaan, ettei kuohkeus laske. Paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä. Laita jäähtynyt kakku takaisin pestyyn vuokaan ja kelmuta hyvin. Säilytä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Päivä 2
Leikkaa tiivistynyt kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä tai kakkujen leikkaamiseen suunnitellulla lankaleikkurilla. Yön yli levännyt kakku on myös helpompi leikata, eikä se murene kuten juuri paistettu. Tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka levyistä ei ihan tasapaksuja tulisi! Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon sokeria sekä vaniljasokeria/vanilliinisokeria. Maistele, makeita täytteitä käytettäessä vähemmän ja kirpakampien kanssa hieman enemmän. Kostuta kakkua tarvittaessa (itse en kostuta, koska täytteet ovat meheviä). Lusikoi pohjalle hilloa tasaisesti, levitä päälle puolet kerma-rahkaseoksesta ja jätä reunoille sentti tyhjää - kakun paino tasaa täytteen. Laita päälle keskikerros kakkupohjaa ja täytä samoin. Laita pohja päälle, paistopinta ylöspäin. Kelmuta vuoka ja laita jääkaappiin makuuntumaan seuraavaan päivään asti. Päälle voit laittaa kevyen painon, itse käytän toista samankokoista kakkuvuokaa ja esim muutamaa kermapurkkia. 

Päivä 3
Kumoa kakku tarjoiluvadille tai kakkupahville, laita alle kakkudreija ja tarvittaessa koroke, esim kattila tai kakkuvuoka. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi, mausta se kevyesti sokerilla ja lisää tarvittaessa pari tippaa haluaamaasi elintarvikeväriä. Levitä lastalla päälle ja reunoille ohut kerros kermaa, että pursotukset tarttuvat kunnolla kiinni. Mikäli kakkuun jää kermapäällys, laita kermaa enemmän ja tasoita pinta kuumaan veteen kastetulla lastalla tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Voit myös tehdä kevyitä aaltoja pintaan. Laita loppu kerma tyllalla varustettuun pursotuspussiin (kertakäyttöinen mielestäni paras) ja sulje pussin yläreuna pienellä klipsillä. Pidä pussista kiinni ja pursota turhat ilmat pois kärjestä. Pursota rauhallisesti haluamasi kuvio kakun reunoille ja viimeistele kakun reuna tekemällä vaikkapa ruusukkeita. Koristele pinta haluamallasi tavalla, esim marjat voi asetella päälle jo ennen reunapursotusten tekemistä, mutta itse laitoin tällä kertaa vatut päälle kermaamisen jälkeen. Ripottele reunalle sokerihelmiä ja pakkaa kakku rasiaan/kakkukupuun jääkaappiin. Ota kakku jääkaapista juuri ennen tarjoilua ja herkuttele!

TADAA! Näin tehdään minun tavallani onnistunut täytekakku kahvipöydän kruunuksi. Tärkeää on, että taikinaa tehdessä kananmunat ja muut ainekset ovat huoneenlämpöisiä, taikinaa vatkataan kunnolla ja se paistetaan myös kunnolla kypsäksi. Täytteen tulee olla sopivan makea, mutta ei kuitenkaan äitelä. Vadelmat ovat hieman kirpeämpiä, joten ne tasapainottavat makua sopivasti. Eikä kerman varsinkaan tarvitse irroittaa hampaista paikkoja makeutensa ansiosta ja kermaa kannattaa varata kaiken varalta muutama ylimääräinen desi ihan kaiken varalta. Itse en koske enää Flora vispiin pitkällä tikullakaan, kun omaa synttärikakkuani varten vatkasin sitä 40 minuuttia, eikä se ollut vaahtoa vieläkään. Mie pidän itse yksinkertaisista koristeluista, mutta näissähän vain mielikuvitus on rajana ja omalla kohdalla myös taidot... Joskus kuitenkin yksinkertainen on kaunista ja luonnostakin saa paljon kauniita koristeita, kuten vaikkapa kuivattua ruiskukan lehtiä tai orvokkeja! Vinkki kerman värjäämiseen: pastavärien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei väriä hölvää liikaa (annostelen hammastikun kärjellä) ja mustalla värillä ei kermaa saa värjättyä kuin rumaksi harmaaksi ja se maistuukin pahalta silloin... Oli muuten kyseessä sama synttärikakkuni! Kakut on helppo tehdä laktoosittomina ja tarvittaessa rahkan voi vaihtaa vaikka kermaan tai tuorejuustoon - huomioithan, että vuoan voiteluun käytetty voikin on laktoositonta! Näillä eväillä minä leivon kakkuja ja toivottavasti näistä saa jotain vinkkejä muidenkin keittiöihin. Kakkuilun iloa! :)

Jallusinappi

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Jaloviinalla maustettu sinappi - Yhden tähden täydellisyyttä
Sinappi on hyvää, yhden tähden Jallu on hyvää ja niiden yhdistelmä hivelee vaativimpiakin makunystyröitä! Olen muutaman vuoden ajan tehnyt joululahjaksi sinappeja ja joskus sitä tulee väsättyä muulloinkin, vaikkapa kesäisiin makkaranpaistoiltamiin. Joulukinkun voi hunnuttaa omatekoisella sinapilla ja mikäpäs olisi parempaa, kuin perunainen karjalanpiirakka päällystettynä kunnon kinkkusiivulla, joka on kuorrutettu omatekoisella maukkaalla sinapilla... Ja tiedän, nyt on elokuu ja kesä on vielä kesken, mutta sinappi on onneksi ajankohtaista aina ja joskushan nämä arkistojen aarteet pitää täräyttää luettavaksi! Tämä satsi on tehty siis viime joulun alla ja annettu lahjoiksi perheelle sekä ystäville. Muistaakseni tein kaksinkertaisen annoksen ja pakkasin sinapit pieniin purnukoihin, koristelin servetistä leikatulla paperilla ja sidoin kiinni paistinarulla. Näiden säilömispuuhien takia tulee jemmailtua pitkin vuotta pieniä lasipurnukoita, mutta pilttipurkkeja en käytä niiden fuskausvaaran takia. Kunnolla tehtynä sinappi säilyy hyvänä jopa muutaman kuukauden jääkaapissa, mutta meidän perheessä sinapit kuluu muutamassa päivässä joulukinkun kanssa. Kannattaa kokeilla, sinapin tekeminen on äärimmäisen helppoa!

2-3 pientä purnukkaa

1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
½-1 dl tummaa siirappia
1 tl perunajauhoja
1 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1/4 dl omenatuoremehua
1 tl omenaviinietikkaa
n. 4 rkl *Jaloviinaa (tai maun mukaan)

Sekoita kattilassa kaikki kuivat aineet. Lisää joukkoon muut aineet, paitsi Jaloviina. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoittaen ja anna kiehahtaa, sinappi paksunee melkoisesti tässä vaiheessa. Maistele seosta, lisää tarvittaessa siirappia taittamaan makua - lopputuloksen pitäisi olla hieman makea. Mausta jäähtynyt sinappi Jaloviinalla (maistele, laita maun mukaan eli reilusti) ja sekoita kunnolla. Sinappi notkistuu Jallun lisäämisen ansiosta, mutta tukevoituu taas jäähtyessään. Lusikoi sinappi kiehuvassa vedessä kuumennettuihin ja hyvin valutettuihin purkkeihin, kierrä päälle keitetyt kannet. Puhdista purkkien ulkopinnat. Anna maustua jääkaapissa pari kolme päivää ennen tarjoilua. Koristele purkit ja anna lahjoiksi tai nautiskele itse.

Purkkien keittäminen tappaa bakteerit, jotka voivat pilata säilöttävät tuotteet. Parhaan lopputuloksen saat, kun laitat säilömistä edeltävänä päivänä pestyt purnukat kansineen kattilaan, jossa on vettä. Näin bakteerit heräävät vesikylvyssä ja kaikki kuolevat varmasti kiehuvassa vedessä. Kaada kattilasta vesi pois ja pese se. Laita uusi vesi kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Laske lasipurkit esim keittiöpihdeillä kattilaan ja keitä muutama minuutti, nosta kuumat purkit vedestä keittiöpyyhkeen päälle valumaan kuiviksi. Keitä lopuksi kannet ja kuivaa ne. Täytä purnukat samantien, täytä purkit reunaa myöten ettei purkkeihin jää ilmaa. Varo myös kuumaa vettä, kannattaa käyttää tukevia pihtejä tai kauhaa ja suojata kädet vaikkapa patakintaalla. Purkit voi kuumentaa myös 150-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, käytä patakintaita. 

I-h-a-n-a-a! Jallusinappi on kokeilujeni paras yhdistelmä, tosin ei konjakkisinappivalkosipulisinappi tai Irish coffee -sinappikaan pahaa ollut. Kalleinta konjakkia tähän ei kannata laittaa ja useamman tähden Jallut ovat muutenkin huijausta... Siirappia laitan kyllä tuon noin desin, mutta tuleepa tuota vahvaa viinastakin loroteltua mukaan aika reippaasti. Kannattaa siis maistella ahkerasti parhaan lopputuloksen löytämiseksi ja kannattaa huomioida, että maku tasaantuu vielä jääkaapituksessa. Lopputulos on ihanan samettisen pehmeää ja maukasta, sinapissa on pieni potku mutta ei polta suuta, kuten useat kauppasinapit. Kerma tekee tästä pehmeää, mutta dijonin tapaista kiukkusinappiakin voi kotioloissa tehdä kun fiksailee vähän raaka-aineluetteloa.

Huom: Ihan pienille tai absolutisteille tätä ei kannata antaa, koska yllä olevan reseptin mukaan Jallua ei keitetä ja lopputuote sisältää näin ollen jonkun verran alkoholia. Tarvittaessa viinan voi toki laittaa mukaan jo keittovaiheessa, jolloin alkoholi haihtuu, mutta jättää sinappiin kuitenkin makua. Ja kokonaan alkoholittoman version voi tehdä lisäämällä omenamehun määrää. 

Ruispuuro (riihiruispuuro)

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Aitoja makuja aamupalapöydässä
Lapsuudessani suurta viikonloppujen aamupalaherkkua, joskin kohtuullisen harvinaista, oli isän tuntikausia keittelemä ruispuuro Liperin myllyn riihiruisjauhosta valmistettuna. Meillä tähän puuroon on laitettu aina silmäksi voita, kermaa ja suolaripaus, mutta kyllähän kaveriksi käy hyvin perinteinen puolukka, maito ja sokerikin. Rakastan savuisuutta ja reilua makua, joten puurooni ei kelpaa mikään muu kuin riihiruis ja onneksi naapuripitäjässä Liperissä sitä tehdään vielä kaiken lisäksi luomuna. Kilon jauhopaketti ei paljoa maksa, on riittoisaa ja ihan älyttömän hyvää. Jos vierastat riihirukiin makua, voit keitellä puuron myös miedommista ruisjauhoista. Lisäksi ruispuuro pitää nälän poissa pitkälle iltaan asti. Kannattaa kokeilla!

2-4 annosta

8 dl vettä
2 dl riihiruisjauhoja (Liperin mylly)
1 tl suolaa

tarjoiluun
voita
kuohukermaa
suolaa

Kiehauta vesi kattilassa ja vispaa ruisjauhot mukaan, mausta suolalla. Sekoittele tasaiseksi velliksi ja keittele tunti-puolitoista miedolla lämmöllä puuroksi, muista sekoittaa välillä. Puuro ottaa hanakasti pohjaan, joten kannattaa jäähdyttää liesi kiehauttamisen jälkeen, ennen kuin kattila nostetaan takaisin liedelle. Sekoita puuro tasaiseksi ja annostele kulhoihin, laita silmäksi pieni voinokare, loraus kermaa ja ripsauta päälle vielä vähän suolaa. Herkuttele välittömästi.

Nam, tämä on niin hyvää! Tulee aina ihan lapsuus mieleen, eikä puuron makukaan eroa isän tekemästä. Salaisuus lienee oikeasti kunnon jauhot, niistähän se maku tulee. Puuron paksuutta voit säädellä lisäämällä hieman enemmän jauhoja tai jos puuro tuntuu liian tönköltä, sekoittele keittovaiheessa lisää vettä joukkoon. Jauhoja ei kuitenkaan kannata lisätä kuin ihan alussa, muuten lopputuloksesta ei tule pehmeä. Miun mielestäni puuro saa olla keskipaksua, joten tämä ohje on siihen varsin passeli. Puuro otti tosiaan pohjaan hieman tälläkin kertaa, mutta kunnon liottelulla ja vaikkapa tiskiaineen tai konetiskiaineen kanssa keittely irrottaa puuronjämät kattilasta. Kannattaa käyttää haudekattilaa tai laittaa levyn ja kattilan väliin sellainen metallinen ritilä. Miun pitääkin käydä sellainen ritilä ostamassa, kun tässä uudessa kodissa on valurautaiset levyt ja tuntuu etten osaa taas käyttää niitä, kun on vuosikausia kerennyt kokkaamaan vain keraamisilla liesillä :)

Hernesosekeitto

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Pehmeän samettinen sosekeitto
Pari viikkoa sitten vietimme ystävieni kanssa rapujuhlia pitkän kaavan mukaan ja alkupalaksi nautiskelimme ystäväni keittelemää ihanaa Cremé Ninon -tuorehernesoppaa, joka aateloidaan kuohuviinillä tai samppanjalla. Mie tein kyseisen keiton innoittamana arkisemman version hernesosekeitosta, eli tästä puuttuu kuplajuomat ja alkuperäiseen reseptiinkään en sortunut, vaan nakkelin kattilaan sitä, mitä kaapeista sattui löytymään. Ihanaa tästä tuli joka tapauksessa ja tuo vaihtelua niihin ainaisiin kellertäviin sosekeittoihin (aurinkokeitto, kuten äitini tapaa sellaisesta sosekeitosta sanoa), joita tässä talossa normaalisti keitellään. Olen varmaan keittoruoasta paasannut aiemminkin blogissani, mutta totuus on se, että oikeastaan miulle maistuvat vain kasvissosekeitot - blogeistani ei varmaankaan löydy mitään muita soppaohjeita... Pitäisi varmaan ottaa talven tavoitteeksi keittää kana-, jauheliha-, liha-, tai makkarakeittoa. Mikä on siun lempikeittosi? :)

4 annosta

7 dl vettä
kanafondia/kanaliemikuutio
1 iso rosamunda-peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
200 g pakasteherneitä
1/3 puska persiljaa
2 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun
hyvää oliiviöljyä
½-1 pkt pekonia
persiljasilppua
mustapippuria

Kiehauta kattilassa vesi ja lisää joukkoon kanafondia tai liemikuutio. Kuori ja pilko perunat, hienonna sipuli ja kuori valkosipulinkynsi. Kaada silput kattilaan ja keitä pehmeäksi. Lisää kattilaan pakasteherneet ja anna niiden kuumentua. Silppua persiljaa hienommaksi ja lisää kattilaan, aja keitto soseeksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Kaada joukkoon kerma ja tarkista maku, lisää mausteita maun mukaan. Kiehauta ja anna poreilla hetki miedolla lämmöllä. Paista hienonnettu pekoni rapeaksi ja valuta ylimääräinen rasva pois. Annostele keitto lautasille, laita päälle vähän pekonia ja persiljasilppua, pieni loraus oliiviöljyä ja muutama rouhaisu pippuria. Tarjoile välittömästi.

Todella pehmeää ja hyvää, kannatti kokeilla! Laitoin ruokaisuuden lisäämiseksi mukaan yhden jauhoisen perunan, mutta vahvemman herneenmaun saa aikaiseksi jättämällä perunan pois. Tähän kyllä olisi sopinut se skumppakin hyvin, osa kuplajuomasta lorautetaan keittoon ja tarjoillessa keittoon kaadetaan pari lusikallista lisää, jolloin keitto kuohkeutuu entisestään. Pekonia kannattaa ehdottomasti lisätä mukaan siivu tai pari per annos, tuo ihanaa makua ja vähän enemmän purtavaakin. Kasvisversioksi tämä kääntyy kasvisliemen käyttämisellä ja pekonin tilalle käy vaikka feta, chevre tai halloumi. Keittoruoan kanssa maistuu hyvä leipä, mutta tällä kertaa osaan annoksestani ripottelin kaapista löytyneitä valmiita krutonkeja, toimi hyvin niinkin. Äärettömän näppärä ruoka, kokkailun aloittamisesta kattilan ruokapöytään kantamiseen taisi mennä aikaa kutakuinkin alle puoli tuntia.

Cebicin keksikerrosherkku

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Omatekoista hilloketta, pehmeää kermarahkaa ja rapsakoita voikeksejä sekä pistaasia
Osallistun Jules Destrooper -jälkiruokahaasteeseen, jossa me ruokabloggaajat kehitetään reseptit Jules Destrooper Butter Crisp -pikkuleipiä käyttäen. Rapeiden ja hyvänmakuisten keksien ominaisuuksia en halunnut liikaa peittää, joten tehtävänanto tuotti hieman harmaita hiuksia ja mietintämyssy on edelleen päässäni... Päätin tehdä pappilan hätävaraa muistuttavan jälkkärin, jossa keksien rapeus pääsee oikeuksiinsa ja lopputuloksessa on pientä twistiä. Tätä on tullut tehtyä jo kahdesti, niin hyvää se on :)

2 annosta

1 dl kuohukermaa
1 dl maitorahkaa
1 tl vanilliinisokeria
1-2 rkl sokeria
6 Jules Destrooper Butter Crispiä
3 rkl pistaasipähkinöitä (suolattomia ja kuorittuja)
n. 12 teelusikallista verigreippihilloketta

verigreippihilloke
4 verigreipin perskat
1 limen mehu
½ dl vettä
1½ dl hillo-marmeladisokeria

Aloita jälkiruoan valmistus tarpeeksi ajoissa ennen tarjoilua, että hilloke kerkeää jäähtyä. Itse keittelin hillokkeen jo muutamaa päivää aiemmin ja säilytin jääkaapissa. Purista verigreippien mehut kannuun suurpiirteisesti ja tarjoile raikkaana mehuna, laita sitruspusertimeen irronnut hedelmäliha ja samalla irtoava loppumehu pieneen kasariin. Purista kasariin myös yhden limen mehu ja mittaa mukaan pieni vesitilkka. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri ja anna kiehua muutamia minuutteja. Mikäli säilöt hillokkeen, lusikoi se kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä jääkaapissa, heti käytettynä jäähdytä kattilassa hyvin ennen annosten kokoamista. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja mausta sokereilla, hillokkeen makeudesta riippuen sokeria voi laittaa joukkoon enemmän tai vähemmän. Rouhi kuoritut pistaasipähkinät karkeaksi rouheeksi. Murustele keksit käsissä. Laita viinilasien tai jälkiruokamaljojen pohjalle noin yhden keksin verran pikkuleipämurskaa, lusikoi päälle reilu teelusikallinen verigreippihilloketta ja vähän pistaasimuruja. Nostele päälle pari ruokalusikallista kermarahkaa, tee kaksi samanlaista kerrosta lisää. Koristele annokset pistaasimuruilla. Tarjoile välittömästi, etteivät keksit pehmene. 

Olipas se ihanaa herkkua! Ei liian makeaa, sopivan kirpakkaa ja sisälsi erilaisia koostumuksia. Helppo ja nopea valmistaa, varsinkin jos hillokkeen on valmistanut jo etukäteen. Jääkaapissa näitä ei kannata säilyttää kuin ihan pieni hetki ennen tarjoilua, muuten keksit imevät kosteutta ja pehmenevät. Halutessaan pistaasien ja hillokkeen väliin voi kuutioida vielä mansikkaa, kuten minä laitoin toisella valmistuskerralla (kuvia tästä ei tullut otettua). Ihana yhdistelmä niinkin! Pistaasit ostin Punnitse ja säästä -kaupasta, olivat valmiiksi kuorittuja ja suolaamattomia, eikä hintakaan ollut paha.

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Verigreippihilloke
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Koko kerrosherkku :)

Pataleipä / Maailman helpoin leipä (No-knead bread)

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Maailman helpoin leipä
Mikäs sen ihanampaa, kuin paistaa aamupalaksi herkullinen leipä yön yli kohonneesta taikinasta ja nuuhkutella tuoreen lämpimäisen tuoksua kuulaassa syysaamussa! Eli maailman helpoimman leivän nimellä eri ruokayhteisöissä, lehdissä ja blogeissa liikkunut leipä on nyt vihdoin leivottu myös Cebicin keittiössä. Eräässä kokkausryhmässä tämä leipä on viime viikkoina niittänyt paljon mainetta sekä kunniaa ja päätin tarttua tuumasta toimeen, olihan ohje ollut surullisen kuuluisalla ja pitkällä "to do -listallani" jo muutaman vuoden. Nimensä mukaisesti tämä on todellakin maailman helpoin leipä, sillä taikina valmistuu parissa minuutissa, taikinaa ei tarvitse vaivata ja aika hoitaa loput. Leivästä tulee ihanan kuohkeaa, rapeapintaista ja nättikin se on, kuin leipomossa leivottu! Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla itse leivän leipomista, voin taata että tämä resepti toimii! :)

1 leipä

2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
7 dl vehnäjauhoja
3½ dl reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele nopeasti palloksi (älä vaivaa!) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, nakkaa taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Tarjoile hieman lämpimänä.

Tämä on varmasti paras tekemäni leipä ikinä! Olen vuosien varrella leiponut paljon erilaisia leipiä ja sämpylöitä, mutta kuohkeudessa, ulkonäössä ja ehkä maussakaan ei olla tähän aiemmin päästy. Tämä resepti jää varmasti vakiokäyttöön keittiööni. Oikeastaan ainoa pelkoni leivän suhteen oli se, saanko siitä kaunista jauhopintaista aikaiseksi. Onneksi huoli oli turha, sillä ihan normaalilla toiminnalla leivästä tuli varsin salonkelpoinen, eikä tarvinnut pelätä sitäkään, että leipä jumahtaisi sementiksi pataan. Sihahdus vain kuului, kun nakkasin taikinapallon pataan. Vein puolet leivästä vanhemmilleni maistettavaksi ja samalla annoin ohjeen isälleni, kuulemma pitää päästä hänenkin kokeilemaan tätä. Ja totesipa isäni samaan hengenvetoon, että tästä selviää varmasti tumpelompikin leipuri - tosin isä on loistava keittiössä ja häneltä olen oppinut paljon keittiöhommista, kunnon ruskean kastikkeen tekemisen muun muassa. 

Taikinaa voi tuunata erilaisilla jauhoilla, jyvillä ja leseillä, yrteillä, siemenillä tai vaikkapa valkosipulilla. Ilmeisesti mitä pidempään taikinaa kohottaa, sitä maukkaampaa siitä tulee, mutta lukemani perusteella muutamankin tunnin kohotus riittää. Pääasia on, että taikinaa ei sekoiteta kuin nopeasti sekaisin ja taikinaa ei saa missään nimessä vaivata, vaikka jauhopeukaloa syyhyttäisikin. Itse käänsin taikinan "kulmat" keskelle ja muotoilin palloksi (tosin leivästä tuli pitkulainen, vähän ciabattan näköinen, kun laitoin sen pataan). Mie paistoin leipäni keraamisessa 3,3l vuoassa, mutta pienempikin riittää eikä se isommastakaan pahastu.  Myös savipata sopii paistamiseen, kunhan vuoan on ensin liottanut vedessä halkeamisen estämiseksi. Tosin leipää vuosia leiponeet ystäväni kertoivat senkin, että patakaan ei ole välttämättömyys, mutta toisaalta se on tämän reseptin juju. 

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Leipä leikattuna
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Pinnasta tuli myös nätti!

Herkkutattirisotto

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Aromaattinen ja pehmeä herkkutattirisotto
Risotto on hyvää, mutta sitä on tullut tehtyä äärimmäisen harvoin itse. Itseasiassa en ole tainnut julkaista blogiurallani vielä yhtään risottoreseptiä, joten nyt on sen aika! Kauhanvarressa pitää seisoa koko kokkaustuokion ajan, mutta ahkera hämmentäminen palkitaan herkullisella lopputuloksella. Risoton kokkaamiseen minut innosti reseptikisa, jossa kumppanina on Pernod Ricard Finlandin maahantuoma australialainen Jacob's Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay -luomuvalkoviini. Viiniä lurauttelin herkkutattirisottoon ja tilkkasen lasiinkin, vaikka yleensä en nautikaan puna- tai valkoviinejä migreenivaaran takia. Tässä viinissä on kuitenkin vähän sulfiitteja ja kun annoskoko on puoli lasia, ei päätäkään rupea särkemään. Viinitietämykseni on lähellä nollaa, mutta suuhuni maistui kivalta raikas ja jäähdytetty viini, jota luonnehdittiin hedelmäiseksi sisältäen sitruksen, persikan ja aprikoosin sävyjä olematta kuitenkaan mikään liian kevyt kukkaketo. Mielestäni herkkutattirisoton ja valkoviinin maut sopivat hyvin yhteen ja lopputulos oli varsin onnistunut, kannattaa kyllä kokeilla! :)

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
nokare voita
3 dl risottoriisiä
2 dl hyvää valkoviiinä 
1 annos vahvaa espressoa
120 g herkkutatteja esikäsiteltynä
n. 1 l kasvislientä
100 g parmesaania raastettuna
suolaa
mustapippuria
kunnon nokare voita

koristeluun
muutama oksa timjamia
parmesaanilastuja
oliiviöljyä

Mikäli käytät tuoreita sieniä, hienonna ne pieniksi kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla nesteet pois. Laita sivuun odottamaan. Pakastetut esikäsitellyt sienet käytetään myöhemmin ruokaan sulatettuna. Kiehauta kasvisliemi. Hienonna sipuli hienoksi silpuksi ja hienonna myös valkosipuli. Kuumenna kasarissa kunnon nokare voita ja kuullota sipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi, lisää loppuvaiheessa myös valkosipuli pannuun. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota välillä sekoitellen, kunnes riisi on muuttunut kiiltäväksi. Lisää pannulle valkoviini ja sekoittele, kunnes viini on imeytynyt kokonaan riisiin. Lisää joukkoon keitetty espresso (pari-kolme ruokalusikallista, eli yksi pieni annos) ja sienet, imeytä taas neste riisin joukkoon ennenkuin lisäät uuden kauhallisen kiehuvaa kasvislientä. Lientä menee suunnilleen litra, risoton kuuluu olla valuvaa ja samettisen pehmeää. Kun riisi on al dente, lisää joukkoon raastettu parmesaani, kunnon nokare voita ja timjami. Sekoita huolella ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Mikäli juusto ja voi tukevoittaa risottoa liikaa, lisää tilkkanen lientä. Koristele annos timjamilla, parmesaanilastuilla ja muutamalla pisaralla oliiviöljyä, tarjoile annos välittömästi.

Olipas hyvää! Viini on risoton sielu tuoden hapokkuutta ja makua, parmesaani ja voi tuovat kermaisuutta ja herkkutatin makua korostaa upeasti pieni tujaus espressoa. Espresso on tämän reseptin pikkujippo, josta kerkesinkin jo hehkuttaa lauantaina kokkaussession päätteeksi Facebookissa annoskuvan julkaistuani. Tervetuloa siis tykkäämään Cebicin keittiöstä Facebookissa, siellä kuulet blogia nopeammin keittiöelämästäni! Sienet ovat nyt sesonkiruokaa parhaimmillaan, joten vielä kannattaa kipaista metsään tai torille luonnonantimia hamstraamaan. Itse sain sienet vanhemmiltani, samoin kuin muutaman kilon tyrnimarjoja ja muita marjoja. Nyt pääsen olemaan hetken osittaisesti omavarainen, kun saa säilöä herkkua pakastimeen talven varalle. Sienireseptejä on siis lisää luvassa. Ja viiniäkin pitää vielä käyttää ruoanlaittoon, sillä kolmelitraisesta viinitonkasta on käytetty vasta muutama desi. Mihin sinä käytät viinejä ruoanlaitossa? Nyt vinkit jakoon! :)

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Valkoviinillä aateloitu pehmeä risotto
Viewing all 421 articles
Browse latest View live