Cebicin keittiö

... nimimerkki Nokipannu! Voittajaan on saatu yhteys ja Meira lähettää pikimmiten Segafredo Myespresso -kapselikahvinkeittimen voittajalle - toivottavasti paketti kerkeää perille vielä ennen joulua. Suurkiitos kaikille arvontaan osallistuneille, vastauksia tuli huima määrä ja oli hauskaa lukea teidän kahvinkulutustottumuksista :) Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulla kirjoitinkin, kahvi on yllättävän suuri osa varsinkin meidän suomalaisten elämää ja paljon sitä tulee itsekin kulutettua. Olipa kahvi sitten tavallista suodatinkahvia, erikoiskahveja makusiirapeilla tai ilman tai vaikkapa luonnossa nautittua eväskahvia, kaikille on aikansa, paikkansa ja faninsa. Mukavien kommenttienne perusteella nyt tekisi ihan hirmuisesti mieli kunnon nuotiolla keitettyjä nokipannukahveja, kahvikuppina vanha lapsuudessa saatu kuksa ja kaveriksi nuotiolla paistettuja juustoruisleipäpalasia. Sain kilpailun järjestämisestä itsellenikin kyseisen Myespresson ja nyt on muutaman päivän ajan nautiskeltu erilaisista espressojuomista. Kätevä edullinen vehje, ainakin omat ennakkoluuloni karisivat jo ensimmäistä kupillista keitettäessä. Eikä vie paljoa tilaa ja on helppo käyttää, maistui kaffekin samalle kuin aikanaan roomalaisessa katukahvilassa. Suosittelen! Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille! :)

"Joulu ovella kolkutteli

ja ulkona ritisi pakkaskeli,

kun hankea kosketti enkelin siipi
ja enkeli portista pihaan hiipi.
Pieni enkeli tahtoi katsella vaan,
kun joulua laittoivat ihmiset maan:
koristeita, lamppuja pensaissa pihan,
ne taivaan tähtiä muistutti ihan."

Herkullista ja rauhallista joulua kaikille!

Herkullista ja ihanan väristä punajuurikeittoa!

Tänä syksynä ja talvena intohimonani on ollut erityisesti punajuuri. Punajuurta on tehnyt ihan koko ajan mieli! Kokkailin perheelleni isän syntymä- ja isänpäivänä ruokaa, jonka yhtenä osasena olivat uunipaahdetut punajuuret (ohjeet tulevat blogiin myöhemmin) ja punajuuria jäi yli sen verran, että niistä sai keiteltyä soppaa pariksi kolmeksi päiväksi. Keitosta tuli todella kauniin väristä ja makukin oli ihana, kyllä kasvisruoka vaan on hyvää! Suuri Punajuurihimo oli taas hetkeksi taltutettu - suosittelen samaa "hoitokeinoa" kaikille muillekin punajuurihimosta kärsiville :)

500 g punajuurta

3 porkkanaa

5 perunaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

suolaa

balsamicoa

rosmariinia

1 dl kuohukermaa

150 g tuorejuustomaista vuohenjuustoa

koristeluun vuohenjuustoa murustettuna, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja mustapippuria

Kuori punajuuret (käytä kertakäyttöisiä kumihanskoja värjäymien estämiseksi) ja paloittele ne. Kuori ja paloittele myös muut kasvikset. Laita kaikki kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät juuri ja juuri, lisää joukkoon kasvisliemikuutio sekä mustapippuria ja rosmariinia. Keitä kasvikset miedolla lämmöllä kypsiksi ja soseuta seos sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos keitto on makuusi liian paksua, lisää mukaan vettä. Lisää kattilaan vuohenjuusto ja loraus kermaa, anna juuston sulaa ja tarkista maku. Lisää pieni tilkka balsamicoa ja muita mausteita tarvittaessa. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja annostele lautasille. Koristele annokset murustetulla vuohenjuustolla, siemenillä ja mustapippurilla.

I-h-a-n-a-a! Keitto maistui ihanasti punajuurelle ja vuohenjuustolle, maku oli tasapainoisen pyöreä ja pehmeä. Punajuuri on hieman makea juures, joten keitossa oli mukava makean ja suolaisen liitto. Jos ei välitä vuohenjuustosta, voi juustoksi laittaa vaikkapa tuorejuustoa, aurajuustoa tai korvata sen kokonaan desillä kermaa. Helpommalla pääsee käyttämällä varmista punajuuri(peruna)sosetta, jota saa kaupasta. Keitosta riitti pariksi päiväksi syötävää yhdelle ihmiselle ja vielä pari annosta pakkaseenkin. Keitonloput voi käyttää myös vaikkapa sämpylä- tai leipätaikinaan.

Lautasellinen iloa!

Avocadopasta Safkaa-kirjan tapaan

Sain kustantajalta Alexander ja Hanna Gullichsenin suositun Safkaa-keittokirjan heti sen ilmestyttyä. Luin heti kirjan läpi ja muutama ohje jäi mieleeni - kirja itsessään oli miellyttävän simppeli niin ulkoasultaan kuin materiaaliltaan, sellainen hyvän mielen konstailematon keittokirja. Yksi mielenkiintoisista ohjeista oli tämä Chicling-blogin avokadopasta, josta sitten syksyn aikana kehkeytyikin resepti, jota suunnilleen koko Suomi kokkasi. Enpä olisi uskonut kirjaa lukiessani, että näinkin voi käydä. Kunnon maanlaajuisia ruokailmiöitä kun ei ole tuntunut hetkeen olevan! Koska asun täällä susirajalla kaukana pääkaupunkiseudusta ja sen trendikkyydestä, niin taaperran sitten hieman jäljessä kaikista trendeistä, joten muutaman kuukauden kypsyttelyn jälkeen kaupassa ostoskoriini päätyi vihdoinkin avokadoja ja muuta tarpeellista avokadopastaa varten. Jos olisin kokannut tätä pastaa heti boomin alkaessa, olisin kerrankin ollut edelläkävijä. Tyylilleen pitää olla uskollinen, joten enpä ollut... :D Joka tapauksessa joulun alla kokkailin pitkästä aikaa valmiin reseptin mukaan ja ihan oikeasta käsinkosketeltavasta keittokirjasta (vaikka tälläkin kertaa lopputuloksessa näkyi oma kädenjälkeni). Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulle silloin kirjoitin, vasta nyt ymmärrän, miksi koko Suomi sekosi avokadopastasta. Onhan se ihan äärettömän hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

1 valkosipulinkynsi

½ chili

1 limen mehu

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

1 nippu (lehti)persiljaa

1 nippu basilikaa

n. 2 dl raastettua parmesaania/grana padanoa (reilu puolikas kolmiopala)

1 dl pastan keitinvettä

spaghettia

Ota iso kulho ja raasta sinne valkosipulinkynsi sekä siemenetöntä chiliä. Purista päälle limenmehu, rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa, lorauta joukkoon oliiviöljy. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi, raasta parmesaani ja sekoita kulhossa. Halkaise kypsät avokadot ja poista kivet. Leikkaa avokadon malto pieniksi kuutioiksi kuorissaan ja kauho malto kulhoon lusikalla. Sekoita kastikkeen ainekset tahnaksi ja odota pastan kypsymistä. Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Ota desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen. Valuta pasta ja kippaa kulhoon, sekoita ainekset sekaisin ja tarjoile välittömästi. Pastan voi koristella basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla.

Huippuhyvää! Nimi voisi olla myös yrtti-avokadopasta, sillä ainakin tässä miun versiossani oli reilusti yrttien makua ja avokado ehkä hukkui hieman makujen sinfoniaan, onhan avokado itsessään hyvin mietoa. Tosin se johtui myös siitä, että käyttämäni avokadot olivat tosi pieniä, yrttejä laitoin koko puskat ja pastaa keitin vain kahden hengen annoksen... Niin perinteistä! Suolaa, mustapippuria ja chiliä ruoassa saa olla ihan kunnolla eikä Alexanderinkaan mukaan mikään ole niin hirveätä, kuin suolaton pasta. Paitsi ehkä liian kypsä pasta... Tämä pasta ei kestä odottelua vaan tehdään syötäväksi kokonaan heti, joten kannattaa pienentää annosta ehdottomasti, ellei halua pastaansa paljon kastiketta tai syöjiä on paljon vähemmän kuin neljä. Osan kastikkeesta nimittäin jätin jääkaappiin seuraavaa päivää varten, eikä se ollut suuremmin kärsinyt, väri oli tallella ja maku syventynyt. Laitoin kylmää avokadosoossia voileipäkeksien päälle ja mietin, että tässäpä olisi oiva täyteidea esimerkiksi pienille suupaloille illanistujaisiin tai miksei vaikkapa voileipäkakkuun, kun vaan pilkkoo mallon vielä pienemmäksi mitä nyt. Sen sijaan pastaan sekoitettu kastike oli muuttunut harmaaksi, joten se ei päätynyt enää syötäväksi. Allergioideni takia en voi syödä kovinkaan mausteista/tulista ruokaa, mutta ihmeekseni totesin, että tässä ohjeessa voisin jopa hieman nostaa chilin määrää (jos yrttien annostus on yhtä ronskilla kädellä). Paketin loput chilit muuten käy mainiosti vaikkapa paprika-chilimarmeladiin, jota keittelin joululahjoiksi. Ohje tulee piakkoin blogiin, kunhan löydän kyseisen kuvauspäivän kuvat jostain. Summa summarum: kokeilkaa avokadopastaa, rakastutte siihen!

Herkullinen kinkkua ja paprikaa sisältävä piiras talvi-iltojen iloksi

Tämä resepti on unohtunut kokonaan blogata! Resepti on tehty jo lokakuussa erääseen lehtijulkaisuun, tekstiä muokkasin kuitenkin hieman paremmin tähän päivään sopivaksi. Muutamaa raaka-ainetta sisältävä herkullinen piiras valmistuu alle tunnissa ja maistuu varmasti kaikille vauvasta vaariin! Kananmunissa kannattaa suosia luomumunia, sillä niissä on paras maku ja upein väri, kananmunat ovat merkittävässä roolissa piiraan täytteessä. Kananmunien määrä voi tuntua suurelta, sillä niiden tarkoituksena on hyydyttää täytemassa kauniisti leikkautuvaksi, muttei maistua munakkaalta. Myös piiraan muut ainekset kannattaa ostaa luomuna, jos kaupassa niitä on tarjolla. Ainakin omassa keittiössäni pyrin mahdollisuuksien mukaan käyttämään lähiruokaa ja luomua, kesäisin puolestaan kaupan kananmunat ovat kolmen vuoden ajan korvautuneet omien kesäkanojen maailman herkullisimmilla munilla. Saas nähdä miten tänä vuonna käy, kun kanafarmarina toiminut pikkuveljeni astui maanantaina armeijan harmaisiin :)

pohjataikina

3 dl vehnäjauhoja

150 g voita

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

180 g kinkkua hienonnettuna

1 punainen suippopaprika kuutioituna

150 g (emmental)juustoa raastettuna

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

3 kananmunan keltuaista

ripaus suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

Nypi huoneenlämpöinen voi, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina pyöreään piirakkavuokaan tai muuhun samankokoiseen vuokaan. Levitä päälle foliopala ja painele folio kiinni taikinaan, myös reunoille etteivät ne valu paiston aikana. Esipaista taikinaa 225 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Poista folio ja levitä päälle hienonnettu kinkku, kuutioitu paprika ja juustoraaste. Erottele kolmesta kananmunasta keltuaiset, säästä valkuaiset. Vispaa kulhossa kananmunien ja keltuaisten rakenne rikki, sekoita joukkoon kuohukerma ja mausta seos. Kaada täytemassa tasaisesti täytteiden päälle vuokaan ja paista piirasta 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on saanut hieman väriä. Tarjoile piiras jäähtyneenä raikkaan salaatin kanssa.

Herkullinen ja helppotekoinen piirakka, josta löytyy paljon makua. Piiras on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä salaatin kera tarjottuna, mutta piiras kestää myös jääkaapin ja pakastamisen. Tarvittaessa piiraspaloja voi lämmittää uunissa ennen tarjoilua. Kinkun ja paprikan voi vaihtaa oman maun tai ruokavalion mukaisiksi, hyviä täytevaihtoehtoja ovat esimerkiksi sienet, jauheliha, ananas, kasvissuikaleet, broileri tai tonnikala. Valkuaisista voi valmistaa ihania marenkeja

Vino pino mureita pikkuleipiä

Ystäväni juhli pari viikkoa sitten synttäreitään ja samalla ovet olivat avoinna myös sankarittaren uuteen taloon. Lupasin tehdä juhliin herrasväen pikkuleipiä, jotka ovat ystäväni lemppareita. En ollut koskaan aiemmin kyseisiä herkkuja tehnyt, joten onneksi sain käyttööni ohjeen, jonka ystäväni oli hyväksi havainnut. Mukavasti hujahti yksi ilta pikkuleipiä leipoen ja pitääkin ostaa oma muotti, jolla tehdä näitä toistekin! :)

noin 50 valmista pikkuleipää

200 g voita

1 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täytteeksi vadelmahilloa

koristeluun hienoa sokeria

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna ja sekoita kuivat aineet joukkoon varovasti sekoittaen. Kaulitse taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja ota pienehköllä pyöreällä muotilla pikkuleipiä pellille (noin sata). Paista pikkuleipiä 185 asteessa noin 8-10 minuuttia, eli kunnes pikkuleivät ovat kypsyneet mutta eivät vielä saaneet väriä. Jäähdytä ja pursota puoliin pikkuleivistä nokare vadelmahilloa sisään ja paina toinen kuori kanneksi. Pyörittele täytetyt pikkuleivät hienossa sokerissa ja anna makuuntua päivä tai pari ennen tarjoilua. Säilytä pikkuleipiä peltirasiassa.

Ihania! Niin mureita ja herkullisia! Maku parani vielä entisestään, kun pikkuleivät saivat levätä yön yli ennen tarjoilua, kun hillo mehevöitti sisustaa. Hyvin kesti sokerikin pinnassa, kun pyörittelin täyttämisen jälkeen kipossa. Kannattaa olla varovainen täyttämisen ja sokeroinnin kanssa, ettei riko hauraita pikkuleipiä liian kovakouraisilla otteilla. Suosittelenkin sen takia pursottamaan täytteen, ettei tarvitse lusikan kanssa sohrata kuoria hajalle. Mie tein yllä olevan ohjeen tuplana, joten herkkuja tuli kaksi mukavan kokoista peltirasiallista - nyt olen sitten kerennyt ostaa itsellenikin peltirasian pikkuleipäkokeiluja varten, mutta oikeankokoinen muotti puuttuu vielä. Ja kuulemma tekeleeni maistuivat niin sankarille kuin juhlaväelle, joten onnistumisen ilo oli todella suuri :)

Vadelmasydän ja sokerikuori

Kevyempi ja värikkäämpi vaihtoehto perinteiselle pyttipannulle: herkullinen Kunnon lenkkimakkara-kasvispannu!

Sain Herra Snellmannilta kutsun osallistua kilpailuun, jossa kokkaillaan uudesta Kunnon Lenkkimakkarasta maistuvia herkkuruokia. Minulle lenkkimakkarasta tulee mieleen ensimmäisenä pyttipannu, joten ajattelinkin heti kokeilla hieman värikkäämpää ja terveellisempää vaihtoehtoa, kuin grillien uppopaistetut makkispekkikset (termin makkispekkikset kuulin muuten kahdeksisen vuotta sitten, kun aloittelin opiskelijaelämää yliopistolla, taitaakin sitten olla ainoa asia joka niistä vuosista jäi mieleen...). Niinpäs paistoin kaaleja ja makkaraa pannulla, päälle vielä häränsilmä-kananmuna ja avot! Ruoka upposi syöjien suihin hetkessä, joten eipä hullumpi idea!

Äänestämään pääset reseptiäni täällä ja palkintona on illallinen huippuravintolassa sekä hotelliyö Helsingissä. Eli tykkää ja täytä kilpailulomakkeeseen yhteystietosi, niin pääset mukaan - halutessasi voit auttaa minua pärjäämään kilpailussa jakamalla yllä olevan linkin vaikkapa Facebookissasi. Kiitos jo etukäteen ja tsemppiä myös kaikille bloggaajakollegoille! :)

Resepti, olkaa hyvä:

4 annosta

500 g Snellman Kunnon lenkkimakkaraa

1 keskikokoinen kukkakaali

1 parsakaali

2 rkl voita (tai ruokaöljyä)

ripaus suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

4 kananmunaa

2 suolakurkkua

Kuutioi lenkkimakkara mukavan kokoisiksi kuutioiksi. Lohko kukkakaali ja parsakaali pieniksi suupalan kokoisiksi kukinnoiksi. Kuumenna paistinpannu ja paista lenkkimakkara tummaksi ja rapeaksi omassa rasvassaan. Kuumenna wokissa tai isossa kasarissa nokare voita ja paista kaalien kukinnot nopeasti siten, että kukinnot saavat hieman väriä, mutta säilyttävät vielä purutuntumaa. Sekoita lenkkikuutiot kaalien joukkoon, mausta ripauksella suolaa ja pippuria, kuumenna ja tarkista maku – lisää tarvittaessa mausteita. Paista kananmunat lettupannulla, jätä keltuaiset kokonaisiksi ja keskeltä hieman valuviksi. Leikkaa suolakurkku pitkittäin veneiksi. Annostele lautasille lenkkimakkara-kasvispannua, asettele kananmuna annoksen päälle ja viimeistele annos muutamalla suolakurkkuveneellä. Tarjoile välittömästi.

Mie tykästyin makkaran makuun, maistui maukkaalle ja mukavan lihaiselle (77%) kylmänäkin. Kylmän lenkkimakkaran päälle sipaisin omatekoista jallusinappia (ohje taitaakin vielä joululta puuttua, pitääpä muistaa lisätä blogiin!) Rapsakaksi paistettu makkara on sitten se toinen mieluisa makkaravaihtoehto, kuten tässä - sellaiset keitossa lilluvat lötköt paistamattomat makkarat ei ole miun juttu. Sillä erolla perinteiseen pyttipannuun, ettei tätä paistosta tarvinnut turruttaa ketsupilla ja sinapilla, vaan se oli herkullista ihan au naturell. Tuskinpa makkara tykkäisi huonoa grillin tai avotulen loimussakaan. Harvoin tulee makkaraa ostettua, mutta nyt ainakin tiedän paremman vaihtoehdon sille melkein 27v lautaselta löytyneelle värikoodatulle tuotteelle. Pakko tunnustaa, että meinasi epätoivo iskeä tätä reseptiä toteuttaessa, kun kiersin Joensuun keskustan alueen kaikki ruokakaupat metsästäessäni tätä tiettyä lenkkiä. Vasta kuudennesta - ja alkuperäisen ajatuksen mukaan siitä epätodennäköisimmästä - tuote lopulta löytyi. Oli yllättänyt kaupat tuotteen suuri menekki, joten kaikkialla hyllyissä oli tyhjää. Joten jos bongaat makkaraa lähikaupastasi, niin kannattaa kyllä testata! Tästä reseptistä muuten huomaa, että sydäntalvella jyllänneen punajuurihimoni on tällä kertaa syrjäyttänyt kukka- ja parsakaali, joita on viime aikoina tullutkin naposteltua melkoisen ahkeraan. Kevättä kohti keventäen siis! :)

Uusi aarteeni, vanha alumiininen pannu.

Tämä alumiinipannu löytyi kirpputorilta parilla eurolla, eikös olekin söpö? Tykkään sen pehmeistä muodoista ja tämä on oikein omiaan tarjoiluastiana, toki se toimisi myös ihan ruoanvalmistuksessakin. Lisäksi olen tehnyt muutaman muun kirpparilöydön: olen ostanut muutaman Iittalan Verna-olutlasin, läjän pieniä metallisia leivosvuokia ja useita alumiinisia kakkuvuokia. PataPata on tullut tutuksi viime aikoina, kun olen jynssännyt löytöjäni puhtaaksi sormet verillä, vaan kiiltääpä kuin uudet! :P

Tomaattinen ja yrttinen jauhelihakastike

Joku aika sitten kokkailin kunnon tomaattista kastiketta, jossa oli myös puskallinen basilikaa. Ihanan makuista, voimakasta ja monivivahteista. Päälle raastoin vielä rahtusen parmesaania, joten makunautinto oli taattu. Samaisella reseptillä osallistuin Heinzin järjestämään jauhelihakastikekilpailuun, joten kastikkeessa käytetty chilisoossi on sitä kautta saatua, samoin sipuli ja valkosipuli.

4 annosta

250 g naudan paistijauhelihaa

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

5 cm punaista chiliä

2 dl punaviiniä

400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja liemineen (Mutti)

½ dl vettä säilykepurkin huuhtomiseen

1½ dl chili saucea (Heinz)

½ rkl sokeria

mustapippuria

suolaa

1 rkl kuivattua timjamia

1 puntti tuoretta basilikaa

400 g tagliatellea tai muuta pastaa

Kuori ja hienonna sipuli sekä pieni pätkä chiliä. Kuori ja raasta porkkanat karkealla terällä raasteeksi, raasta myös kuoritut valkosipulinkynnet pienellä raastinterällä. Paista jauheliha omassa rasvassaan ruskeaksi ja lisää pannulle sipuli. Kun sipuli on saanut hieman väriä, lisää pannulle porkkanaraaste. Anna muhia miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää raastettu valkosipuli ja anna kiehahtaa. Kaada pannulle punaviini (voit halutessasi korvata punaviinin hyvällä lihaliemellä) ja keitä kastiketta, kunnes kaikki punaviini on haihtunut. Lisää joukkoon kirsikkatomaattisäilyke ja huuhtele purkki pienellä vesitilkalla, lisää joukkoon chili saucea ja sokeria. Pyöräytä kastikkeeseen muutama kierros suolaa ja pippuria sekä kunnon tujaus timjamia. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä vähintään tunti, sekoittele välillä. Älä anna kastikkeen kiehua pohjaan, lisää tarvittaessa pieni tilkka nestettä. Kastikkeen on tarkoitus olla melko tiivistä koostumukseltaan. Tarkista kastikkeen maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä pasta al denteksi reilulla suolalla maustetussa vedessä. Kaada pasta lävikköön ja ravistele kuivaksi. Hienonna basilika hienoksi silpuksi (säästä muutama lehti koristeluun) ja sekoita yrttisilppu kastikkeen joukkoon. Annostele pastaa ja muhevaa jauhelihakastiketta lautasille. Koristele annokset basilikan lehdillä ja tarjoile välittömästi.

Herkullista! Kastikkeessa oli intensiivisen tomaattinen ja yrttinen maku ja kerrankin tekemäni jauhelihakastike ei sisältänyt mitään kermoja, tuorejuustoja tai vastaavia. Jos kastike tuntuu kuitenkin liian tuhdilta, voi makua lieventää lisäämällä vaikkapa kuohukermaa joukkoon. Punaviinit olen tottunut pakastamaan ja lisäilemään kastikkeisiin jääpaloina, tosin punkku ei ihan hirveän hyvin jäädy - kannattaa suojata punkkujääpalapussit kunnolla tai lopputuloksena voi olla punaviinihileillä vuorattu pakastin...

Vuohenjuustoinen tomaatti-papukeittoa

Kauniin keväisenä päivänä tekee mieli kokata jotain kauniin värikästä, ihanan pehmeää ja nopeaa ruokaa, joka vie kielen mennessään. Mielessäni pyöri papukeiton tekeminen ja kun sain kutsun osallistua Nestlén reseptikilpailuun, jossa tulee hyödyntää Maggi Fond cupseja, oli valintani heti selvä: vuohenjuustolla silattua tomaatti-papukeittoa! Keitossa yhdistyivät tämänhetkiset intohimoni: kasvisruoka, pavut, vuohenjuusto ja konstailemattomuus. Valkoiset pavut ovat ihania, ne soveltuvat keittoihin ja muihin ruokiin todella hyvin. Seuraava keittoni saa luvan olla valkopapukeitto :)

4-6 annosta

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

½ punainen chili

3 jauhoista perunaa

nokare voita

1 Maggi Fond cup tomaatti-yrtti

1 l vettä

1 tlk valkoisia papuja

2 prk tomaattimurskaa

150 g pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa

1 dl kuohukermaa

mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

koristeluun

50 g vuohenjuustoa

mustapippuria

herneenversoja

lisukkeeksi

tuoretta rapeaa patonkia

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, pilko chili ja leikkaa kuoritut perunat kuutioiksi. Kuullota sipuli ja valkosipulit voinokareessa, lisää joukkoon hienonnettu chili ja perunakuutiot, kuullota mutta älä anna ruskistua. Lisää joukkoon fondikuppi ja kaada vettä päälle niin paljon, että ainekset peittyvät (suunnilleen litran verran). Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää joukkoon huuhdellut valkoiset pavut sekä tomaattimurska ja kuumenna keitto kiehuvaksi, anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos haluat samettisen sileää keittoa, voit siivilöidä sen, krouvimmasta tykkäävä soseuttaa vain huolella. Lisää joukkoon loraus kuohukermaa, murusteltu vuohenjuusto ja mustapippuria, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Mikäli keitto on liian sakeaa, voit lisätä tilkkasen vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja annostele lautasille. Murustele pinnalle vuohenjuustoa, rouhi mustapippuria ja asettele muutama herneenverso koristeeksi. Tarjoile ohessa hyvää leipää ja nautiskele.

Todella ihanaa! Keitossa maistui sopivalla tavalla tomaatti, valkoiset pavut sekä vuohenjuusto. Pidän muhevista keitoista, jotka eivät ole liian hienoja koostumukseltaan. Jos tarjoat keittoa vaikkapa hienomman illallisen alkuruokana, keitto kannattaa ehdottomasti siivilöidä. Fondikuppi toi keittoon syvyyttä ja sopivasti suolaisuutta, itse en ainakaan tarvinnut lisätä suolaa, fondi sopi keittoon enemmän kuin hyvin. Mikäli haluaa, voi fondin yrttisyyttä korostaa lisäämällä keitokseen lisää yrttejä. Meille keitto maistui tällaisenaan. Jos et välitä vuohenjuustosta, voit korvata sen vaikkapa tuorejuustolla, kuohukermalla tai ranskankermalla.

Herkullista!

Maggi Fond Cupsit

En ollut aiemmin testannut fondikuppeja, joten samalla pääsin tutustumaan niihinkin. Tomaatti-yrtti sopi loistavasti keittoon, miksei se toimisi myös tomaattisessa jauhelihakastikkeessa tai lasagneen tulevassa bolognesessa. Lihaliemi-fondikupin sulattelin Koskenlaskijan kanssa veteen ja käytin syntyneen liemen makaroonilaatikkoon (en tee koskaan munamaitoa, vaan korvaan nesteen lihaliemellä, lihaliemi-sulatejuustoseoksella tai paseerattu tomaatti-kuohukermaseoksella), yrttikimppu odottelee vielä kokeilua. Maggi Fond Cupsit sponssasi Nestlé, muut ainekset on itse hankittuja.

Lakritsamainen maku ja väri, kahvissa!

Kahvista jälkkäriä? Kyllä! Kahvia on tullut iät ja ajat käytettyä eri tavoin keittiössä: piristävänä juomana, kuivakakun makuvivahteena, paistin kastikkeessa, mokkapaloissa, tiramisussa ja vaikkapa marinadeissa. Tällä kertaa ajattelin kokkailla jotain simppeliä, nimittäin siirappia tarjottavaksi jäätelön kanssa. Keittelin testattavaksi saadulla Nespresso Lattissima+ DeLonghi -espressokoneella puoli litraa vahvaa espressoa ja siinäpä oli oiva pohja siirapille, johon tulee vain kolmea eri aineosaa! Samalla osallistun reseptillä Nestlén reseptikilpailuun.

4-8 annosta

5 dl Nespresso Ristretto-espressoa

2½ dl sokeria

1 kokonainen vaniljatanko

tarjoiluun

1 rs Mövenpick Vanilla Dream -jäätelöä

Keitä vahvaa espressoa ja kaada juomat kattilaan, mittaa joukkoon sokeri. Halkaise vaniljatanko, raaputa vanilljan siemenet kattilaan ja lisää myös itse tangot mukaan. Keitä keskilämmöllä poreillen, kunnes koostumus on tukevoitunut ja siirappimainen, noin 20 minuuttia - älä keitä liikaa, vaan mieluummin liian vähän, sillä siirappi jähmettyy jäähtyessään. Jäähdytä siirappi ja poista vaniljatangot. Pyöritä kuumassa vedessä kostutetulla jäätelökauhalla palloja jäätelöstä annoskulhoihin ja valuta päälle vaniljaista espressosiirappia. Tarjoile välittömästi.

Siirapista muodostui salmiakkiin ja lakritsaan vivahtava makuelämys, joka maistui vienosti vaniljalle. Espresso leppyi sokerin syleilyssä ja lopputulos oli mitä oivallisin. Jäätelön kermaisuus ja vaniljaisuus sopi hyvin siirapin joukkoon - normaalia parempi jälkkäriyllätys jäätelön ja kahvin ystäville! Viitisen desilitraa espressoa valmistui neljästä mustasta Ristretto-kapselista, sillä isommalla espresso-annoksella valutettuna. Siirappia ei tarvitse paljoa yhteen annokseen, joten neljän annoksen jälkeen siirappia jäi vielä myöhempää käyttöä varten. Ajatuksissani on tehdä viikonloppuna tiramisua, joten jospa siirappia voisi käyttää siinä jollain tapaa tai sitten vaikkapa pirtelön mausteena.

Vaniljaista jäätelöä sekä espressosiirappia, avecina pehmeä espresso

Eräs pöytäseurueesta sen ensimmäisenä äkkäsi pukea sanoiksi: lakritsaa ja salmiakkia, paahteisuutta. Yllättävä, mutta hyvä makuvivahde, jota en olisi osannut arvata lopputulokseen kapseleita valitessani. Valitsin vain vahvinta makua, joka kestää sokerin makeudun hukkumatta sen alle. Miedommat espressot varmasti maistuisivat hieman erilaisilta, mutta kannattaa valita juotavaksi tarkoitettua vahvempi maku.

Mustaa kultaa

Testasin tosiaan Nespresson laitetta ja kuudestatoista kahvilaadusta kerkesin maistella kolmea yhdessä illassa kokkailun parissa. Laitteen käyttäminen oli helppoa, opaskirja neuvoi yksityiskohtaisesti kuinka laite otetaan käyttöön ja miten kahvia valmistetaan. Itse pidän vahvasta espressosta ilman sokeria, muille herkuttelijoille tein lattea, macchiatoa ja cappucinoa. Makuvaihtoehtoja on paljon ja jokainen sai valita mieluisensa vahvuuden ja tyylin, kätevää. Laite oli myös helppo putsata. Plussaa maidonvaahdottimesta, joka puuttui mm. laitteesta, jonka käytöstä on aiempaa kokemusta. Nespresso maidonvaahdottimella tuskin jäisi pölyttymään nurkkiin useampien käyttömahdollisuuksien vuoksi. Kahvit ja laitteen testauksen sponssasi Nespresso, muut tuotteet olen hankkinut itse.

Herkullinen tiramisu

Tiramisu on aina ollut yksi suosikkijälkiruokani paahtovanukkaan ja pannacottan rinnalla, mutta ihan oikeanlaista tiramisua savoiardi-kekseistä tein vasta joku aika sitten. Tämä on kokeiluversio kaksi ja vanhan blogini syövereistä löytyi verrokkireseptiksi vielä einiinaito-tiramisu - hyvää toki oli sekin. Jos savoiardi-keksejä ei ole saatavilla, kannattaa leipoa neljän kananmunan kääretorttupohja ja leikata se kahdeksi kakkulevyksi, tosin kukapa kieltää askartelemasta ja leikkelemästä kakkulevyä "kekseiksi", mutta täytteen kanssa ei kannata lähteä millekkään kermavaahtolinjalle :) Ja tämä jälkkäri on siitä hyvä, että maku vain paranee säilytettäessä ja keksien mehustuessa tasaisesti, niin kannattaa tehdä tiramisu jo päivää ennen tarjoilua makujen tasapainottumiseksi. Nam!

4-8 annosta

2 kananmunan valkuaista (Kieku orsikanalan munia)

2 kananmunan keltuaista (Kieku orsikanalan munia)

½ dl sokeria

500 g mascarponea (italialainen tuorejuusto, esim Granaloro tai Pirkka parhaat)

1 pkt savoiardi-keksejä

2 dl vahvaa espressoa (tai vahvaa kahvia)

1 dl marsala-viiniä (voi korvata kahvilla)

2 rkl kaakaojauhetta

Erottele kananmunien valkuaiset isoon kulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa valkuaiset kuohkeaksi kovaksi vaahdoksi, lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa seos vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vatkaa keltuais-sokeriseos sekä mascarpone valkuaisvaahtoon. Keitä espresso tai kahvi ja jäähdytä se. Sekoita jäähtyneen kahvin joukkoon marsala-viini ja dippaa keksit yksitellen nopeasti toiselta puolelta liemeen. Asettele puolet kekseistä esim. pitkulaisen teema-vuoan pohjalle, lasivuokaan tai vaikkapa annoskulhoihin. Jaa puolet täytteestä tasaisesti keksien päälle. Dippaa loput keksit liemessä ja painele ne täytekerroksen päälle. Levitä loput täytteestä vuokaan ja laita tiramisu tekeytymään jääkaappiin kelmuttuna vähintään muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli. Siivilöi kaakaojauhe tiramisun pinnalle juuri ennen tarjoilua. Tarjoile tiramisun kanssa hyvää kahvia ja tilkkanen marsalaa.

Ah, täydellistä! Tiramisu on niin hyvää! Maku on hienostunut, kahvinen ja marsala maistuu sopivasti, toki marsalafanit voi lisätä sen määrää ja laittaa vähemmän espressoa - pääasia että kostutuslientä on yhteensä vähintään kolmisen desiä. Keksejä ei pidä liottaa liiaksi, ettei kostutusliemi valu valmiissa tiramisussa ikävästi. Kananmunien kannattaa olla isoja ja mahdollisimman maukkaita, tehotuotetut halpismunat kannattaa jättää suosiolla kaupan hyllyyn. Tästä annoksesta riittää syötävää jopa kahdeksalle illallisvieraalle, mutta herkkusuille kannattaa tehdä tiramisu suhteella 4 kananmunaa, 1 dl sokeria, 750 g mascarponea ja 1½ pkt keksejä. Jos tiramisua pitää kuljettaa kätevästi, suosittelen tekemään annoksen leipävuokaan. Tavalliseen leipävuokaan mahtuu kuuden hengen tiramisu. Vinkki: kaakaojauheen saa siroteltua pinnalle kätevästi kahvallisella teesihtipallolla! Pallo kaakaojauhepurkkiin, pallo auki ja kauhaisu kaakaota sisään, pallo kiinni ja kohti tiramisua. Muutama ravistus ja tasainen kaakaokerros on valmis :)

Kun keksit näkyvät, on tiramisua helppo annostella

Tiramisua voi kauhoa lautasille joko isolla lusikalla tai kakkulapiolla, kun tiramisu on vetäytynyt tarpeeksi on se mukavan kiinteääkin. Halusin tehdä tiramisun niin, että keksitkin näkyvät, joten jätin ylöspäin levenevän kulhon reunat tyhjäksi ja kauhoin täytettä vain keksien päälle. Alla olevassa kuvassa on ainoa marsala, jota Joensuun keskustan Alkosta sai - etsimme marsalaa kahden myyjän avustuksella, joten ilmeisesti ihan mistään kovin myyvästä tuotteesta ei ole kyse. Oma suosikkini olisi ollut Targa-niminen viini, jota olen aiemmin käyttänyt tiramisuhommissa. Hyvää oli onneksi tämäkin ja yhdestä pullosta tekee useamman tiramisun aveceineen. Tulipa muuten mieleeni, että täytteen voisi tukevoittaa liivatteella ja laittaa täytekakun sisään... Idea jää jalostumaan, onhan tässä synttäritkin tulossa parin viikon päästä... :)

Pieni tiramisu ja Joensuun keskustan Alkon ainoa marsala-viini

Samalla osallistun tällä reseptillä Kieku-kananmunareseptikilpailuun, joka järjestetään Karppisiskot-blogissa. Onneksi kilpailureseptin ei tarvinnut olla mitään terveysruokaa, sillä ihan sitä tämä tiramisu ei ole... :) Kilpailussa kaikkia kananmunareseptejä pääsee äänestämään 6.-12.3., lisään kilpailulinkin blogiini kun se on julkaistu Karppisiskoissa ja pääsen koneelle.

Herkullista alkavaa viikkoa kaikille! :)

Mureaa poronkäristystä ja kermaisen pehmeää muussia, karpalosurvosta ja suolakurkkua - nam!

Yksittäisestä ruokahimosta pitkäaikaisimmin viime aikoina on vaivannut poronkäristyshimo ja lopulta kauppareissulla muistin ostaa pienen käristyslihapakkauksenkin. Ja muutama viikko myöhemmin muistin myös valmistaa sen... Mistään perinteisestä käristyksestä en aio edes puhua: jokainen taaplaa tyylillään ja niitä perinteisiä reseptejäkin on miljoona tähänkin ruokaan. Ja koska en ole Lapista tai omista poroja, en aio edes yrittää hyppiä toisten tontille. Sen sijaan puhun käristyksestä, joka oli herkullista ja sopi minun suuhuni. Lisukkeeksi survoin vielä sokerin kanssa ystäväni äidin lähettämiä karpaloita, kun kaapeistani ei löydy ikinä puolukkaa ja tietenkin lautasella pitää olla myös veneiksi leikattuja suolakurkkuja. Niin ja muussi, siihenhän voi upottaa vaikkapa pienen purkillisen smetanaa kun ei kehtaa avata maitopurkkia parin perunan takia. Herkullista huhtikuun alkua kaikille tämän jo aikoja sitten tehdyn ruoan merkeissä! :)

2 annosta

poronkäristys:

3 reilua rkl voita

240 g poronkäristyslihaa

½ pkt pekonia

1 tlk olutta (tai vettä)

mustapippuria

suolaa

smetanamuussi:

5 perunaa

150 g smetanaa

suolaa

nokare voita

karpalosurvos:

1 dl kohmeisia karpaloita (puolukoita)

maun mukaan sokeria

tarjoiluun suolakurkkuja

Kuumenna valurautapata kuumaksi ja lisää sinne kunnon nokare voita, lisää jäinen poronkäristysliha ja kääntele, kunnes siivut irtoavat toisistaan. Lisää joukkoon pienehköksi saksittu pekoni ja ruskista lihasiivuja sekoitellen, kunnes ne saavat kauniin värin. Kumoa pataan tölkillinen olutta, muutama kierros suolaa ja pippuria myllystä ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes liha on mureaa. Valmista sillä välin muussi: keitä muutama kuorittu peruna kypsäksi, lisää joukkoon tujaus suolaa ja nokare voita sekä purkillinen smetanaa ja survo muussiksi, sattumia saa jäädä. Lisää tarvittaessa keitinvettä, maitoa tai jotain muuta maitotuotetta, kunnes saat mehevää muussi, tarkista maku. Ota jäisiä karpaloita mukiin, anna niiden sulaa hetki lieden lämmössä ja survo sokerin kanssa lisukkeeksi. Leikkaa suolakurkut veneiksi. Kasaa lautaselle kunnon keko muussia, kauho päälle käristystä liemineen ja lisää pinnalle vielä puolukkasurvosta, suolakurkut kylkeen. Nautiskele välittömästi raikkaan veden tai vaikkapa jääkylmän oluen kanssa.

Ihanaa! Kyllä se poronkäristys vaan on hyvä ja nopea ruoka, jota tulee tehtyä luvattoman harvoin. Pekonia ruoassa saa mielestäni olla, eikä sipulikaan sitä varmasti pilaisi. Nesteenä olut tuo lisää makua, mutta vesikin passaa ruokaan oikein hyvin - alkoholi haihtuu ruoasta joka tapauksessa pois, jäljelle jää siis vain maku, joten ruoka sopii lapsille tai alkottomillekin. Ainoa miinus ruoalle tulee hinnasta: paketillinen ruotsalaista poronkäristyslihaa maksoi jotain seitsemisen euroa pikkukaupassa. Muussi oli ihanan pehmeää ja hapanmaitotuote toi mukavasti oman makulisänsä siihen. Mitenkähän piimästä tehty muussi toimisi? Niin ja kiitos karpaloista Tupikseen, olen syönyt niitä suurella säästeliäisyydellä ja nautiskellen! :)

Hieman erilainen pasta, tuleeko tästä uusi hitti?

Osallistuin vuosia sitten jollekin Joensuun seudun kansalaisopiston kokkauskurssille, jossa tehtiin Välimeren alueen ruokaherkkuja. Tämä pasta-annos on kummitellut päässäni vuosia ja kiihtyvällä tahdilla tänä keväänä. Kun bongasin työpaikan alakerrassa olevasta marketista kauniita pulleita päärynöitä, oli pakko alkaa metsästämään gorgonzolaa. No eihän sitä sitten mistään kaupasta löytynyt ja kauppahallin juustopuotiin en kerennyt, niin laitoin sitten roquefortia. Ihan aurajuustokin, varsinkin se gold, olisi toiminut. Ja tietenkin kun kyseisen ohjeen luki vasta siinä vaiheessa, kun rupesin kokkailemaan, jäi reseptissä mainittu kesäkurpitsa tietenkin ostamatta. Tosin hyvää tämä oli ilman kesäkurpitsaakin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka voi alkuun kuulostaa vähän erikoiselta. Vie kielen mennessään :)

2-4 annosta

2 kypsää päärynää
1 pieni kesäkurpitsa
kunnon nokare voita
suolaa
mustapippuria

tagliatellea tai muuta mieleistä pastaa
150 g gorgonzolaa tai muuta sinihomejuustoa
n. ½ dl pastan keitinvettä

koristeluun ruohosipulia

Pese päärynä ja kesäkurpitsa ja leikkaa ne ohuiksi, n. ½ sentin, viipaleiksi/suikaleiksi kuorineen. Poista päärynästä siemenkota ja kanta. Paista viipaleita voissa kasarissa pari minuuttia, eli kunnes ne kuullottuvat mutta eivät menetä napakkuuttaan. Käsittele varoen äläkä hämmennä turhaan, ettei päärynä muhjaannu (kannattaa ostaa mahdollisimman kovia päärynöitä). Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Mittaa korkeaan kulhoon kastiketta varten pieni tilkka keitinvettä. Lisää murusteltu sinihomejuusto ja surraa sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi, mausta halutessasi mustapippurilla. Valuta pasta ja sekoita siihen juustokastike. Kastikkeen tulee olla melko tanakkaa, että se pysyy pastassa. Lisää pastan joukkoon hieman karamellisoituneet päärynät ja kesäkurpitsat, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoile välittömästi. Kaveriksi käy hyvin patonki tai rapea leipä. Lihansyöjille annokseen voi lisätä vaikkapa parmankinkkuruusukkeita, jos pelkkä kasvisruoka kammottaa.

Ihanaa! Hieman makea päärynä yhdistettynä suolaisen kirpakkaan juustoon, ei voi mennä pahasti metsään. Mie jätin päärynät isoiksi siivuiksi, että saa näköä annokseen. Muuten kannattaa leikata vielä tuosta suikaleiksi ja käyttää vaikka sitä kesäkurpitsaakin tuomassa ruokaisuutta. Eikä kannata lorottaa keitinvettä mittaamatta kulhoon ja miettiä kastikkeen rakennetta vasta sitten, kun juusto on lisätty. Piti nimittäin suurustaa maizenalla soossia, kun tein siitä ihan luirua. Mitenhän sitä ei vaan koskaan opi? :D

Bloggaaja touhuaa myös ravintola Kesäladossa pizzakokkina!

Ja kerrotaanpas sitten hieman kuulumisia viime kuukausilta. Vuodenvaihteessa päättyi 5,5 vuoden määräaikainen työsuhteeni kolmannella sektorilla ja aloitin uuden elämän. Tammikuun alussa perustin toiminimen blogini ympärille, eli monet jutut helpottuu osaltaan ja toisaalta voin tehdä myös pieniä työjuttuja jatkossa rakastamieni asioiden ympärillä. Yrittäjäperheen lapsena yrittäjyys on aina kiehtonut minua ja aika monta vuotta miulle on on ollut selvää, että joskus miekin toimin yrittäjänä. Vuosi sitten, kun valmistuin yo-merkonomiksi, tein päättötyöni nimenomaan blogiini liittyen, eli kuinka harrastuksesta voisi joskus kenties vaikka saada jonkun euronkin hankituksi. Samalla sitten kun Liemessä-Jenni perusti Blogiringin, pääsin mukaan Suomen ykkösblogeja yhdistävään blogiverkostoon. Aikamoista!

Tammikuun lopussa aloitin uudessa työpaikassa, eli muutokset eivät loppuneet ihan vielä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla osana isoa organisaatiota, jossa työajat ovat määritellyt ja työt eivät seuraa kotiin. Hirmuinen muutos entiseen elämään verrattuna ja mukavaa päästä kokeilemaan uutta pitkästä aikaa! Ja sitten se kaikkein suurin pommi iski myöhemmin, kun ystäväni Pete lempiravintolastani Kielosta pyysi minua töihin. Vapuksi aukesi nimittäin Joensuuhun ihan uutukainen ravintola, Kesälato. Ravintola löytyy kaupungin sydämestä Taitokorttelista, Surakan pihasta, eli sympaattinen ja kaunis puutalomiljöö vilkastuu entisestään. Tässäpä sitä on sitten pari viikkoa harjoiteltu paistamaan pizzaa oikeassa pizzauunissa, käyttämään pizzalapiota ja olemaan polttamatta pizzoja... Opettelua kyllä vaatii että pääsee eroon kaulimesta, mutta yllättävän nopeasti pääsin jyvälle siitä, kuinka homma toimii. Onnekseni saan oppia parhailta! Muutamana iltana viikossa käyn Kesäladossa hommissa, joten tulkaahan moikkailemaan ja maistamaan meidän herkullisia pizzoja!

Tästä kaikesta pienenä johtopäätöksenä voisin tehdä sen, että vapaa-aika on hieman kortilla kesän ajan, kun on niin paljon uutta opittavaa ettei ihan kaikkeen riitä aikaa. Blogia kuitenkin koitan vapaina hetkinäni päivittää, sillä on täällä kuitenkin viime kuukausina kokkailtu vaikka mitä! Hieman nopeampaa päivitystahtia ja erilaisia kuulumisia löytyy Facebookin CK-sivulta, joten tervetuloa tykkäämään sivusta ja seurailemaan touhuamistani sitäkin kautta! Olen kyllä nyt niin iloinen ja onnellinen kaikesta, että tässähän ihan on pyörällä päästään. Mukavaa päästä kokeilemaan siipiään monen uuden jutun parissa. Aika huippu fiilis. Kiitos teille, että olette jaksaneet klikkailla blogiini, vaikka pientä hiljaiseloa onkin vietetty linjan täällä päässä. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :)

Villiyrtit herkullisessa hyötykäytössä: maitohorsmaa parsan tapaan tarjoiltuna,
kaveriksi koiranputkella maustettua hollandaise-kastiketta

Arkistojeni julkaisemattomia aarteita luvassa, nimittäin vuoden 2012 alkukesältä villiyrttikurssin reseptiikkaa, joka sattuu nyt passelisti villiyrttien sesonkiin. Osallistuin Pohjois-Karjalan aikuisopiston järjestämään elintarvikealan ammattilaisille eli ravintoloiden kokeille ja pitopalveluyrittäjille (ja näköjään myös meikäläisen kaltaiselle harrastelijalle) suunnattuu koulutustapahtumaan. Aiemmin viime vuonna osallistuin samaisen tahon villiyrttiluennolle, jonne kouluttajaksi oli buukattu itse villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastapauksen vuoksi. Paikallisin voimin mentiin siis alussa ja miekin sain ensikosketukseni villiyrtteihin. Tai no, onhan sitä lapsesta saakka tullut natustettua luonnosta ketunleipiä, suolaheinää ja kuusenkerkkiä, mutta nyt niitä luonnon herkkuja näki vähän laajemmin ja jalostetummassa käytössä. Tästä kaikesta innostuneena laitoin viime kesänä pikkuveljen keräämään miulle maalta nokkosta ja isä on keitellyt ahkerasti kuusenkerkkäsiirappia (tosin jo ennen tätä miun villiyrttiheräämistäni). Kaikki reseptit villiyrttien ympäriltä löytyy Villiyrtit-kategoriasta ja sinne päivittelen näitä kurssin herkkuja vähitellen.

Itse kokkailua edeltävänä päivänä oli luontoreissu, jolla kerättiin kaikki opetuskeittiössä käytettävät villivihannekset, mutta mie en sinne työesteen takia päässyt. Osallistuin vain tähän keittiöpäivään, joka olikin ihan huikea juttu: meitä opetti helsinkiläisen ravintola Juuren keittiöstä saapuneet Antti Ahokas ja Jukka Nykänen sekä joensuulaisen ravintola Kielon keittiömestari Petri Heikkinen. Mie päädyin kokkailemaan Peten ohjaamaan ryhmään jälkiruokia ja valmistin ihanaa piimä-kallioimarrevanukasta, pihasauniomarjoja ja punajuuri-hunajamurua. Reseptit ovat laatineet Antti ja Jukka, ymmärtääkseni osa resepteistä on käytössä Juuressa normaalistikin. Omalta osaltani reseptiikka on hieman haastavaa käyttää, sillä ilman vieressä olevaa keittiömestaria, kokinkoulutusta ja tietotaitoa kaikesta muutamalla sanalla selostettujen reseptien seuraaminen on oma taitonsa. Yritän avata reseptejä hieman tarkemmin mitä saamissani paperiohjeissa on, eli googlettamaan pääsen aivan varmasti. Reseptien toteuttaminen kotikeittiössä vaatii hieman vaivannäköä, eli luonnossa tarpomista ja oikeiden kasvien löytämistä (googlen kuvahaku ja wikipedia osoittautui näppäräksi apuriksi tässäkin) ja joissain jälkkäreissä tarvittavia raaka-aineita ei taida saada kuin alan erikoisliikkeistä tai tukuista. Vaivan arvoista kuitenkin!

Maitohorsmaa pannulla sitruunan kanssa

Parhaiten miulle jäi varmaankin päivästä mieleen tämä maitohorsma, joka on hyvä vaihdokki (tuonti)parsalle. Rakastan parsaa, mutta minua kiehtoo ilmaisen "rikkaruohon" käyttö, sillä eihän sitä nyt olisi uskonut että kevään parsaherkuille voisi löytää melkeinpä paremman version ihan kotikonnuilta. Lisäkkeenä tarjottu koiranputkella maustettu hollandaise oli kanssa ihanaa, sitä olisi voinut lusikoida suoraan suuhun tarjoilukulhosta. Nyt houkutteleekin ajatus horsmikkojen harventamisesta ja tämän herkun kokkailusta uudelleen, kun se juolahti aamulla mieleeni. Facebookissa saimme tästä horsmaparsasta hyvän keskustelun aikaiseksi ja innokkaimmat ystäväni soittelivat jo ohjeita ennen kuin kerkesin rueta sitä tänne blogin puolelle näpyttelemään :)

15-20 cm pitkiä horsmanvarsia

rypsiöljyä/oliiviöljyä

voita

1 sitruuna

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

koiranputkihollandaise
5 keltuaista
kahden sitruunan mehu
½ dl kivennäisvettä
2-3 dl sulaa voita
suolaa
hienoksi leikattua koiranputken lehteä

Kerää nuoria pieniä horsmanvarsia puhtaalta paikalta ja valitse sellaisia varsia, jotka eivät ole nuupahtaneita tai kärsineen näköisiä. Puhdista varret pesemällä ne juoksevan veden alla ja valuta kuivaksi. Sulata kunnon pannulla (valurauta) voita ja lorauta joukkoon mietoa öljyä, paista parsat pehmeiksi niin, että ne saavat hieman väriä mutta eivät tummu. Pannulle voit laittaa myös muutaman viipaleen sitruunaa paahtumaan samaan aikaan, tuo hyvää makua. Mausta kypsyneet horsmat suolalla ja pippurilla, ripsuttele pinnalle sitruunan mehua. Tarjoile välittömästi hollandaise-kastikkeen kanssa.

Hollandaisen valmistat näin: Sulata kattilassa voi ja anna sen jäähtyä. Erottele keltuaiset isoon metallikulhoon yhdessä nesteiden kanssa. Sekoita vispilällä tasaiseksi. Siirrä kulho kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päälle, älä anna veden ylettyä kulhon pohjaan tai vesihöyryn päästä kattilasta keltuaisten joukkoon. Saosta keltuaiset vesihauteessa koko ajan vatkaten. Ota pois hellalta ja vatkaa sulatettu voi tipoittain keltuaisten joukkoon. Mausta suolalla ja hyvin hienoksi silpuksi leikatulla koiranputkella.

Koiranputkihollandaise

Koiranputkea jos ei satu olemaan lähistöllä, niin voihan sen jättää poiskin. Tai korvata jollain muulla mausteyrtillä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappaa hennon horsman (tai parsan) omaa makua. Kastikkeen ohje poikkeaa näköjään jonkun verran perinteisistä soossiohjeista, sillä tässä ei tehdä etikkareduktiota ollenkaan. Tulee kuitenkin todella hyvää. Hollandaise vaatii kokilta keskittymistä, sillä seos voi juoksettua helposti. Jos näin käy, voit lisätä kastikkeeseen pari jääpalaa ja vatkata, kunnes kastike on taas kiisselimäistä tai kuten majoneesin kanssa: riko kulhoon pari keltuaista ja lisää muutama lusikallinen juoksettunutta kastiketta joukkoon. Vatkaa voimakkaasti ja lisää loppu kastikkeesta pienissä erissä joukkoon. Hollandaise ei kestä lämpöhaudetta ja se tulee tarjoilla välittömästi valmistamisen jälkeen. Ihana yhdistelmä, jota todellakin suosittelen kokeilemaan!

Hävikistä herkuksi: nopeat lämpimäiset iltapalaksi

Yleensä kun teen perunamuussia, teen sitä tarkoituksella hieman enemmän. Perunamuussin jämät nimittäin pyöräyttää muutamassa minuutissa lämpimäisiksi vaikkapa iltapalaksi tai keittoruoan kylkeen. Ohjekin on maailman helpoin ja lopputuloksena on takuulla maistuvia pieniä rieskoja! Päälle sopii parhaiten mielestäni munavoi, mutta eipä rieska pelkää juustoa, kinkkua, kurkkua tai tomaattiakaan. Parhaita nämä ovat juuri uunista tulleina, eikä pienestä muussimäärästä onneksi paljoa tulekaan kerralla.

perunarieskat 6 kpl

2 dl perunamuussia

2 dl vehnäjauhoja

tilkka rypsiöljyä

ripaus suolaa

munavoi

2 kananmunaa

50 g voita

suolaa

Laita jäähtynyt jämäperunamuussi pieneen kulhoon, mittaa perään saman verran vehnäjauhoja ja ripauta joukkoon myös vähän suolaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lorauta joukkoon vähän öljyä. Taputtele taikinasta pieniä ohkaisia kakkaroita jauhotetuin käsin pellille. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla. Paista 225 asteisessa uunissa kauniin kullanruskeiksi. Tarjoile munavoin kanssa.

Keitä kananmunat, sellainen kuusi minuuttia riittää. Keltuaiset saavat jäädä pehmeiksi ja jopa hieman valuviksi. Kuori kananmunat ja hienonna ne pienessä kipossa haarukalla, lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Mausta reilulla suolalla. Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Perunarieskat on kyllä hyviä! Tulee mieleen lapsuus ja isot perunamuussikattilat, tieto siitä että seuraavana päivänä lopusta muussista taputellaan kakkaroita uuniin. Suolaa saa olla niin muussissa kuin munavoissakin, tai muuten ei maistu miltään. Vähän niinkuin riisipuurokin, karmeaa suolattomana.

Perinteisiä herkkuja!

Kinkkuvoileipäkakku vuosimallia 2011

Voileipäkakku on ihanaa herkkua, jota tulee tehtyä luvattoman harvoin! Tämä ohje on alunperin sävelletty kesällä 2011 ja se löytyy kuvattomana CK arkistoblogistani. Ohje on sen verran hyvä, että en ole kokenut tarvetta vaihtaa sitä vielä toiseen - tällä mentiin niin omat valmistujaiset kuin veljen lakkiaiset ja monet muut juhlat. Ja onpa se saanut jo vajaan parin vuoden aikana muutaman vannoutuneen faninkin! Tämän juju nimittäin on mehevyys ja raikkaus, sillä valitettavan usein voileipäkakut ovat kuivia, tunkkaisia ja majoneesia pullollaan. Kannattaa kokeilla, vaikka jo tämän kevään juhlissa! :)

8-10 hengelle (yksi tavallinen leipävuoka)

12 isoa vaaleaa paahtoleipäviipaletta (ja pari extrapalaa vuoan reunojen täyttämiseen)

2 dl vettä

1 lihaliemikuutio

200 g philadelphiaa (maustamatonta tuorejuustoa)

1 prk kermaviiliä

2/3 tuorejuusto-kermaviiliseosta

300 g ylikypsää saunapalvikinkkua

1 punainen suippopaprika

2 rkl sinappia

mustapippuria

1/3 tuorejuusto-kermaviiliseosta

2 suolakurkkua

loraus juoksevaa hunajaa

mustapippuria

koristeluun

200 g ruohosipulituorejuustoa

150 g creme fraichea

jääsalaattia

meetwurstia

minimozzarellapalloja

kirsikkatomaatteja

(viinirypäleitä, juustoraastetta, fetaa, oliiveja, (parman)kinkkusiivuja, paprikaa...)

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota siihen lihaliemikuutio. Anna jäähtyä. Vuoraa pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla ja jätä kelmun reunoja reilusti roikkumaan vuoan yli. Leikkaa leivistä ohuelti reunat irti (tee reunoista vaikka krutonkeja tai kuivata korppujauhoksi). Vispaa maustamaton tuorejuusto ja kermaviili tasaiseksi seokseksi isohkossa kulhossa. Ota noin kolmasosa tahnasta pieneen kulhoon ja hienonna siihen kaksi suolakurkkua pieneksi kuutioksi (valuta tarvittaessa ylimääräinen neste pois), mausta seos hunajalla ja pippurilla. Hienonna saunapalvikinkku ja paprika hyvin pieneksi kuutioksi ja sekoita ne isomman kulhon tahnan joukkoon. Mausta mustapippurilla ja sinapilla. Tarkista tahnojen maut ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita.

Asettele kolme kuoretonta siivua leipää vuoan pohjalle (täytä tarvittaessa vuoan reunat pienillä leipäsuikaleilla) ja kostuta kauttaaltaan lihaliemellä, käytä pullasutia. Levitä puolet kinkku-paprikatahnasta leipien päälle ja laita seuraava kerros leipiä täytteen päälle. Paina leipiä kevyesti kädellä ja kostuta ne. Levitä koko suolakurkkutahna päälle ja asettele seuraava kerros leipiä päälle, kostuta. Levitä loput kinkku-paprikatahnasta ja päällystä viimeisillä leipäsiivuilla. Kostuta tätä kakun pohjaksi tulevaa kerrosta hieman enemmän. Kääri tuorekelmu huolellisesti kakun päälle ja laita päälle leikkuulauta ja jotain painoksi, itse laitoin kaksi pakettia oivariinia ja kilon jogurttia. Anna maustua ja tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti tai yön yli.

Vatkaa ruohosipulijuusto ja ranskankerma tasaiseksi seokseksi. Ota tarjoiluvuoka esille ja kumoa kakku sille, poista kelmut. Levitä ruohosipulinen tahna kauttaaltaan tasaiseksi kerrokseksi kakulle. Tasoita pinta huolellisesti. Koristele esim. laittamalla salaattia reunoille ja asettelemalle muita aineksia pinnalle.

Liemi ja täytteet

Vasemmalla kostutuslihaliemi, keskellä kinkku-paprikatahna ja oikealla suolakurkkutahna. Vuoassa kakun päällimmäiseksi tuleva voileipäkerros ja ensimmäinen kerros täytettä.

Keskikerros

Keskimmäinen täytekerros, eli suolakurkkutahna ja seuraava välikerros leipää. Kakku nousi reilun sentin vuoan reunojen yli, mutta painojen ansiosta lopputulos oli reunoihin asti korkea, tiivis ja tasainen.

Kuorrutusta vaille valmis!

Painon alla jääkaapitettu valmis kakku vailla kuorrutetta ja koristeita. Koska kakku on hyydytetty vuoassa, ei sen reunoja tarvinnut siistiä leikkaamalla, täytekään ei pursuillut pahasti, kun ylimääräiset nesteet oli imeytynyt leipiin. Seuraavaksi sivelin veitsen avulla ruohosipuli-ranskankermatahnan kakun päälle ja asettelin koristeet.

Koristeita

Koristeet muodostuivat pyöräyttämällä meetwurstisiivu rullalle, siivuun leikataan viilto että se on helpompi rullata. Rullia asetetaan neljä (lopputuloksena about ympyrä) yhteen, rullan sisälle puolikas mozzarellapallo ja meetwurstien päälle kruunuksi leikattu kirsikkatomaatti. Kakun kulmiin laitoin vielä yhdet kirsikkatomaattikruunut. Reunoille asettelin jääsalaatista revittyjä pienehköjä paloja. Vati on ollut mummolassani vuosikymmeniä ja sillä mummikin piti aina voileipäkakkua tai pitkulaista kahvikakkua. Pitkään olen sitä katsonut ja sille kakkua suunnitellut. Nyt pääsin sen tekemään. Joku "juju" tässä vadissa on, ehkä kuviointi ja muoto, sillä normaalisti väri ei silmääni miellytä. Mutta aivan omiaan vihreäreunaisen voileipäkakun alla :)

Ihanaa herkkua!

Muutaman tunnin päästä valmistuksesta kakku oli maustunut ja mehustunut tarpeeksi ja sen leikkaaminen sujui helposti sahateräveitsellä. Päällä ja alla kinkku-paprikatahnat ja keskellä suolakurkkutahna. Kylläpä oli hyvää! Ihan valehtelematta oli yksi parhaista ja raikkaimmista voileipäkakuista, joita olen syönyt ja olihan nuo muidenkin kommentit samansuuntaisia. Veikkaan, että nyt kun "voileipäkakkukynnyksestä" on päästy yli, seuraava kakku kasataan hyvinkin pian. Kreikkalaistyylinen feta-kasviskakku on ollut jo pari vuotta toteutuslistalla... :)

Mallia kevät 2013

Kakkuun tein "kukkakoristeita" pienellä muotilla metwurstista leikkaamalla, kirsikkatomaatit on tehty ruusukkeiksi koristeveitsellä (onnistuu tavallisella hedelmäveitselläkin) ja loput kuorrutteesta on pursotettu koristeeksi reunalle. Päällä oleva väkerrys esittää kukkivaa puuta.

Pikkuveljen lakkiaisten voikkari vuosi sitten

Kolmin- tai nelinkertainen kakku veljen lakkiaisiin, minimalistiset koristelut tässäkin.

Omien valmistujaisteni kakku vuosi sitten

Omien valmistujaisjuhlieni voileipäkakku tuli koristeltua parmankinkulla ja tämä on mielestäni yksi onnistuneimmista kakuistani vielä tänäkin päivänä :)

Vuodenvaihdetta 11-12 juhlistettiin tällä harvinaisen askeettisella kakulla

Maukasta herkkutattikeittoa ja pekonia

Reilu kuukausi sitten tähän taloon muutti uusi asukas, nimittäin korkea jääkaappi-pakastin. Samalla kun perkasin vanhan pakastimen sisältöä uuteen, tein paljon herkullisia löytöjä. Esimerkiksi sieniä löytyikin pakastimen uumenista enemmän kuin muistin! Ja pekonia! Niinpä eräänä iltana väsäilin nopeaa pekonista herkkutattikeittoa ja kylkeen paistoin vielä piimäsämpylöitä, sämpylöiden ohje tulee myöhemmin blogiin. Sienistä omia lemppareitani ovat ehdottomasti mustatorvisienet (harvinaista herkkua), kantarellit ja korvasienet. Herkkutatit ovat kanssa jees, erityisesti natusiksi voissa paistettuina tai vaikkapa näin keitossa, mutta kastiketta en niistä mielelläni tee - ellei sienet ole hakattu hyvin pieneksi silpuksi, kuten tässä keitossa. Sienistä suuri kiitos ystäväni äidille Ylämyllylle, kassillinen sieniä riitti useaan pakastepussilliseen herkkua! :)

4 annosta

n. 200 g herkkutatteja (käsitelty ja pakastettu)

140 g pekonia

1 iso sipuli

3,3 dl kuohukermaa

n. 2 dl vettä

suolaa

mustapippuria

Sulata jäiset sienet ja hakkaa ne hienoksi silpuksi, paista kuumalla pannulla niistä neste pois ja nosta syrjään. Saksi pekoni ohuiksi suikaleiksi paistinpannulle ja paista rapeaksi. Ota pekoninatuset pois pannulta ja paista pekonirasvassa hienoksi silputtu sipuli, varo polttamasta. Kaada sieni- ja sipulisilppu kattilaan, ota pekonista pieni määrä erilleen koristelua varten ja lisää loput pekonit kattilaan. Kaada kattilaan kerma ja vettä, kunnes saat sopivan notkean keiton. Mausta suolalla ja pippurilla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä miedolla lämmöllä varttitunti tai kunnes keitto on saostunut hieman. Annostele keitto lautasille, laita pinnalle pekonisilppua ja rouhi päälle vielä mustapippuria. Kävisihän siihen tupsu yrttiäkin tuomaan väriä. Tarjoa lisukkeena hyvää leipää.

Ah! Ei mitään ylimääräistä, vaan täyttä makua pieni kattilallinen! Herkkutatti maistui hyvin, pekoni ei dominoinut vaan toi ihanaa makua ja molemmat rakastavat sipulia rinnallaan. Tein keitosta aika paksua, joten tarvittaessa keittoon voi lisätä vettä, maitoa tai vaikka kasvislientä. Ja veget voi jättää pekonin keitoksesta pois ja lisätä joukkoon vaikkapa lisää sieniä. Uunilämmin sämpylä oli oiva lisuke ja osa sämpylästä tuli revittyä pieniksi palasiksi ja nakattua keittoon imemään makuja itseensä. Jos keittoa jää yli, siitä voi seuraavana päivänä tehdä vaikka lämpimän sienileivän, ainakin miulla keitto sakeni sen verran tehokkaasti jääkaapituksesta että olisi muhennoksesta kelvannut. Yksinkertainen on useimmiten parasta, kuten tässäkin tapauksessa.

Uunilämmin sämpylä sopii muhevan keiton kaveriksi

Uunituore sämpylä voinokareen kanssa, parasta!

Miulle kaikkein parasta rentoutumista on upottaa kädet taikinaan tai ylipäänsä puuhastella keittiössä. Silloin unohtuu kaikki muut ajatukset mielestä ja vaivun johonkin euforiseen touhuamisen tilaan, enkä huomaa edes ajan kulumista. Sämpylät ovat siitä käteviä, että taikinan tekemiseen ei mene lopulta kovin montaa minuuttia aikaa ja kohoaminenkin hoituu itsestään, kunhan käy välillä pyörittelemässä sämpylät pellille. Kerkeää siis tehdä vaikka illallisen lisukkeeksi töiden jälkeen, kuten mie paistelin nämä jämäpiimäpohjaiset sämpylät herkkutattikeiton kaveriksi joitain viikkoja sitten. Mikäs sen ihanampaa, kuin vastapaistetut lämpimäiset ja kotiin tulviva ihana tuoksu!

n. 12 kpl

2½ dl piimää

½ pss kuivahiivaa

2 rkl (leipä)siirappia

½ tl suolaa

1 dl kaurahiutaleita

n. 5 dl vehnäjauhoja (tai tarpeen mukaan)

75 g voita sulatettuna

Kuumenna piimä reilusti kädenlämpöiseksi esim. muovikulhossa mikrossa (ei haittaa, vaikka juoksettuu vähän). Liota joukkoon siirappi, suola ja kuivahiiva, vatkaa käsin mukaan kaurahiutaleet ja osa jauhoista. Alusta joukkoon vehnäjauhoja, kunnes taikinasta muodostuu kulhon reunoista irtoava pallo. Vaivaa joukkoon myös hieman jäähtynyt sulatettu voi. Taikina saa jäädä pehmeäksi, mutta ei kuitenkaan löysäksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa, kuten mikrossa tai lämminvesihauteessa tiskialtaassa. Pyörittele kohonnut taikina jauhojen avulla sämpylöiksi ja jätä kohoamaan pellille leivinliinan alle noin puoleksi tunniksi. Halutessasi voit ripotella tässä vaiheessa sämpylöiden päälle juustoraastetta tai siemeniä. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoa voilla silattuna ja lämpiminä esim. keiton kanssa.

Tämän parempaa sämpylää saa hakea! Kuohkeita, maukkaita ja pehmeitä sämpylöitä jopa parin päivän päästä leipomisesta - jos niitä sinne asti säilytettäväksi jää. Osalle sämpylöistä raastoin juustoa juuri ennen paistoa, sillä ihanan rapea juustopinta on suurta herkkuani. Piimä taisi juoksettua vähän kuumentamisen aikana (tuli mieleen piimästä tekemäni ruohosipulituorejuusto), mutta se ei menoa haitannut. Tarvittaessa piimän voi korvata vaikkapa maidolla, vedellä tai omppumehulla. Useasti kaapit tyhjäksi -sämpylöideni pohjaksi päätyy myös kasvissosekeitto tai perunamuussi. Kätevää ja taloudellista! :)

Keko herkullisia lihapullia

Yritin tehdä aiemmin keväällä elämäni pienimmän lihapullataikinan. Eihän se mennyt taaskaan niinkuin Strömsössä, joten onneksi pakastimesta löytyi vielä toinen jauhelihapaketti ja katastrofi tuli vältettyä. Lopputuloksena olikin sitten eittämättä yhdet elämäni onnistuneimmista lihapullista! Lihapulliin on kätevä upottaa vaikkapa nuokkuvat yrtit, tähän upposi timjamipuskan loput. Koristeeksi sitä nuokkuvaa oksaa ei kyllä olisi kannattanut laittaa... :)

500 g naudan paistijauhelihaa

1 prk kermaviiliä (kermaa, maitoa, smetanaa...)

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

n. 1 dl korppujauhetta

suolaa

mustapippuria

tuoretta timjamia

1 kananmuna

Hienonna hyvin pieneksi silpuksi sipuli ja valkosipuli. Sekoita isossa kulhossa kermaviilin joukkoon sipulisilput, korppujauhe, kananmuna ja reilulla kädellä mausteita sekä hienoksi silputtu yrtti. Anna tekeytyä varttitunti. Sekoita joukkoon jauheliha ja vaivaa taikinaa tasaiseksi hyvä tovi, mitä pidempään sen parempi. Minä pyörittelin taikinaa käsin varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia. Anna jauhelihamassan levätä hetki ja pyörittele se vedellä kostutetuin käsin sopivan kokoisiksi lihapulliksi leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi, noin parikymmentä minuuttia. Älä kuitenkaan paista liian kuiviksi. Tarjoile cocktail-paloina, muussin tai pastan kanssa.

Nam! Ihanan makuisia, timjami maistui mukavasti ja muutenkin kaikki oli kohdallaan. Mie olen sen verran tottunut tekemään lihapullia, että heittelen mutu-tuntumalla suolat ja mausteet taikinaan, mutta halutessaan voi koepalan paistaa pannulla tai mikrossa maun varmistamiseksi. Ja sipulitkin voi kuullottaa ensin, jos tykkää. Mie söin lihapullia perunamuussin kanssa ja seuraavana päivänä siivutin niitä leivälle, päälle sipaisin sinappia. Toimii! Pakko kyllä sanoa, että lihapullat on mulle yksi bravuuri, isotkin määrät katoaa syöjien suihin ihan hetkessä ja harvoin jää seuraavaan päivään tai pakastimeen jemmattavaa. Lihapullien pyörittelykin on rentouttavaa touhua, mie tykkään vielä tehdä tosi pieniä lihapullia, joiden paistamiseen sitten tarvitaankin useampi pelti... Kuvaa lihapullatehtailusta ei nyt tietenkään löydy, kun kahden vanhan tietokoneen sisältö on ripoteltu jonnekin muualle kuin tämän uuden koneen sisään, eikä tietysti vanhassa arkistoblogissakaan ole kuvia nähtävillä. Jospa joskus saisi aikaiseksi nostettua vanhan reseptiikan löytymään myös uuden blogin kautta ja kirjoitettua uudelleen tänne parhaita reseptejä kuvineen. Muutamia vanhan blogin viimeisimpiä postauksia mie olenkin tänne laittanut, kuten vaikkapa tuo ihanan raikas key lime pie. Facebookissa kannattaa tulla tykkäämään Cebicin keittiöstä, saa ainakin vähän reaaliaikaisempaa infoa siitä, mitä täällä touhutaan. Nyt yritän kuitenkin taas panostaa tähän blogin ylläpitämiseen ja laitella reseptejä tulemaan! :)

Kesäinen ja kevyt ateria

Hellesäällä ei oikein tee mieli mitään lämmintä ruokaa, eikä oleilla kovin pitkään keittiössä muutenkaan - miun asuntoni on kesäisin kuin sauna ja keittiö taitaa olla jo valmiiksi sen kuumin paikka. Eräänä kesäpäivänä kokkailin kuitenkin kevyen lämpimän "salaatin" - kesän kasviksia ja halloumia. Helppoa, herkullista ja nopeaa!

2 annosta

5 uutta raakaa perunaa

½ kukkakaali

2 kesäsipulia varsineen

rypsiöljyä paistamiseen

suolaa

mustapippuria

1 pkt halloumia

Pese perunat ja leikkaa ne muutaman millin siivuiksi. Paloittele kukkakaali kukinnoiksi, pilko kesäsipulit varsineen ja viipaloi halloumi. Kuumenna isolla paistinpannulla/wokissa kunnon loraus öljyä ja paista perunasiivut melkein kypsiksi välillä sekoitellen, älä päästä palamaan. Lisää pannulle kukkakaalinuput ja paista sekoitellen melkein kypsiksi. Lisää joukkoon sipulit, sekoita ja mausta. Paista kuumalla kuivalla paistinpannulla halloumisiivut kauniin kullanruskeiksi. Annostele kasvisseos lautasille ja asettele halloumit päälle. Tarjoile välittömästi, sillää jäähtyessään halloumi muuttuu kumimaiseksi.

Ah! Raikasta, herkullista ja hyvää. Alunperin suunnittelin tekeväni pestokasviksia, mutta maistellessani kasvisten kypsyyttä tulin siihen tulokseen, että pesto pilaa ruoan herkät puhtaat maut ja päädyin maustamaan tämänkin ruoan vain suolalla ja pippurilla. Halloumi on kanssa suolaista, joten kannattaa muistaa se suolaa hölvätessään. Raakana paistetut perunat vievät hieman pidemmän aikaa pannulla, mutta halutessaan tässä voi käyttää valmiiksi keitettyjä jäähdytettyjä perunoita tai höyryttää perunoita muutaman minuutin ennen viipaloimista. Ruoan kanssa nautiskelin testattavaksi saamani Hartwallin markkinoiman Foster's Radler -juoman, eli 2% olut-sitruslimujuoman. Sen hedelmäinen ja raikas maku sopi tälle kevyelle ruoalle hyvin, samoin se kävisi kevyeksi kesäjuomaksi hellesäällä. Kannattaa kokeilla tätä reseptiä joko yksin tai yhdessä!

Kapselikahvinkeittimen voittaja on...

Joulutervehdys

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Avokadopasta

Kinkku-paprikapiiras

Herrasväen pikkuleivät

Kunnon pyttipannu - äänestä ja voita!

Pikantin tomaattinen jauhelihakastike

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Espresso-vaniljasiirappi jäätelölle

Tiramisu

Poronkäristys ja smetanamuussi

Päärynä-gorgonzolapasta

Maitohorsmaparsa ja koiranputkihollandaise

Perunarieskat ja munavoi

Kinkkuvoileipäkakku

Herkkutattikeitto

Piimäsämpylät

Timjamilihapullat

Kasvis-halloumisalaatti